Lue keskustelun säännöt.
Miten voisin löytää arkielämässäni kumppanin?
29.12.2019 |
Olen itse 35+ ulkoisesti feminiininen (mutta sisäisesti nörtähtävä) nainen ja haluaisin löytää puolison itselleni. Arjessa ei vain onnistu (ei tosin myöskään miesten löytäminen). Jostain syystä kadulla/kaupassa/kirjastossa ei ole kukaan tullut tekemään aloitteita vuosikausiin. ☹ Baareissa en käy, olen absolutisti, en halua myöskään nettideittailua. Millaiseksi minun täytyisi muuttua ulkoisessa mielessä, että saisin lähestymisiä ja flirttiä arjessani?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voihan taas, jo on vaikeeta. Mihin muuhunkaan se random arkipäivän lähestyminen voisi perustua kuin ulkonäköön. Hurskastelua välttää että sillä ei olisi väliä. Ja sen takiahan siellä treffeillä sitten käydään että selvitetään muita asioita siitä ihmisestä. Livenä kuitenkin näkee ihmisestä niin paljon asioita joita ei näe kuvista. Ilmeet, eleet, se miten toinen kantaa itsensä jne. Siksi olisi niin paljon mukavampi tavata joku arjessa kuin nettideiteillä.
No ei oikein mihinkään ja siksi kiinnostus noissa jääkin lähes aina yksipuoliseksi. Lähestyvän miehen ulkonäön pitäisi herättää naisen kiinnostus ja kun näin ei käy, pakit tulee eikä treffeille koskaan päädytä. Ja sitten nainen on liikoja itsestään kuvitteleva pinnallinen k-pää.
Miehet voisivat minun puolestani keskittyä niihin naisiin jotka ovat tosielämässä osoittaneet kiinnostusta heitä kohtaan. Ja jos tällaisia naisia ei ole, unohtaa lähestymiset.
Jos joku komea mies mua kadulla vastaan kävelee, en usko ilmaisevani kiinnostustani kovin selvästi. Naisena mä alan nyt tämänkin ketjun luettuani uskoa että miehet eivät lähesty koska naiset todellakin ovat tehneet sen heille turhan vaikeaksi. Itse lupaan lähteä treffeille jokaisen kanssa joka selvin päin tulee arjessa pyytämään. Oon nyt 42-vuotias eikä tätä ole tosiaan tapahtunut kuin kerran ja silloinkin mies oli tuhannen tuiterissa. Lupaan myös tulla kertomaan treffeistä tähän ketjuun. Älkää pidättäkö hengitystänne odottaessanne.
Olen ikäluokkaasi oleva todella komea mies, ja lupaan etten edelleenkään lähesty yhtäkään naista. Vuonna 2020 on naisten vuoro lähetyä minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää ihmiset kirkkoon! Siellä niitä hyviä tyyppejä käy. Itselleni löysin puolisoksi kultakimpaleen 22 vuotta sitten kirkkokahveilta.
Vierailija kirjoitti:
Aloita harrastus.
Ensimmäisen mieheni löysin tanssikurssilta parikymppisenä. Niillä kursseilla pyöri aina samaa porukkaa, ja käytiin myös tansseissa kimppakyydillä. Siinä tuli puolitutuksi sakkia, ja sitten kerran pyysin yhtä miestä ihan kahden kesken tansseihin.
Parikymmentä vuotta myöhemmin löysin toisen miehen uimahallista. Olin siis jo eronnut ja elelin sinkkuna. Kävin aina tiettynä päivänä tiettyyn aikaan uimassa. Nähtävästi ihmiset ovat melko urautuneita nelikymppisenä tapoihinsa, koska aina siellä oli ne samat naamat. En ole mikään missimittainen vaan pikemminkin helpon elämän punkeroittama roikkutis*inen keski-ikäinen laama, enkä edes ui kovin hyvin. Hädin tuskin pinnalla pysyn sillä sammakolla, jonka mukulana koulussa opin. Mies sen sijaan kauhoi kuin viimeistä päivää tehokasta kroolia. Uinnin jälkeen porealtaassa huilatessa mies alkoi jutella, ja muutaman viikon samanlaisen uimareissun jälkeen ehdotti kahville lähtöä.
Tästä viestistä näkee hyvin, millaisia ihmisiä lähestytään. Kirjoitat hauskasti ja elävästi, olet varmasti mukavaa ja rentoa seuraa. Sinulla on myös kykyä itseironiaan, mutta silti viestistä välittyy hyvä itsetunto. Ap taas kuulostaa vähän neuroottiselta kysyessään, miten hänen pitäisi muuttua ulkoisesti. Ongelma tuntuisi kyllä enemmän olevan persoonassa.
No hakeuduppas johonkin harrastusporukkaan jossa on miehiäkin.
Olen tismalleen samaa mieltä!