Olenko liian vaativa ystävä?

Emme mekään voi tietää, mikä on ystävyyssuhteessa normaalia ja mikä liiallista vaativuutta, koska et anna mitään esimerkkejä asioista. Millaisista sanoista ja teoista pahastut? Millaiset pyynnöt koet hyväksikäyttönä? Jos kerrot jonkin esimerkin, voimme sitten kertoa onko normaalia pahastua vai ei.

Kerro ap esimerkkejä. Kiitos.

Vähän joitakin kohtia muunnellen esim. tämmönen. Eräs kaveri houkuttelemalla houkutteli lähtemään mukaan matkalle,vaikka hänellä oli siellä jo ennestäänkin seuraa. Tilasin lähdön niin, että hän oli ollut jo pari päivää paikanpäällä. Siinä vaiheessa, kun olin maksanut majoituksen ja matkat, kyseltiinkin halukkuutta toimia samalla lastenhoitajana hänen lapsilleen. Se, että teen sitä jo muutenkin työkseni, ei tarkoita, että haluan tehdä sitä itse maksamallani matkalla, kun olen lomalla ja muutenkin uuvuksissa työstä. Kun sitten saavuin yksin vieraaseen maahan, minkä kieltäkään en osaa, olisin toivonut edes kyselyä siitä, olenko päässyt turvallisesti perille. Mitään ei kuitenkaan tullut ja sain hengata yksin seuraavan päivän iltapäivään asti.

Eräs toinen on onnitellut ehkä kerran syntymäpäivänäni. Ymmärtäisin, jos olis mies tai ei olis Fb:ssä, mutta on itse ihminen, joka tykkää saada lahjoja ja olla juhlittavana. Ei muutenkaan oma-aloitteisesti voi ottaa yhteyttä, muuta kuin pakollisissa asioissa tai jos tarvitaan johonkin apua.

Itse en onnittele naisena, luonnekysymys, ei vain miehille ok. Mutta mä en odota juhlia itselleni. Eli siinä tuo kaveri on itsekeskeinen. En onnittelisi enää häntä jos et saa mitään onnitteluja itse. Ja tuo lastenhoitojuttu oli törkeää hyväksikäyttöä.

Ei ollut mukava teko kutsua sinut lastenhoitajaksi reissuun.

No vähän nyt riippuu siitäkin, että onko jokin kohtelu ihan säännöllistä ja mitä tapahtuu siinä välissä. Ei kukaan jaksa olla koko aikaa täydellinen ystävä, loukkauksia tulee vahingossakin ja siitä syystä, että on erilaisia elämäntilanteita ihmisillä, uupumusta, jne. Jos nyt kuitenkin pääasiassa on ns. hyvä ystävä, joka on kiinnostunut asioistasi ja haluaa viettää aikaa kanssasi, niin se on tärkeintä. Jos ei onnittele fbssä, niin ei ole mikään mittari se. Soittaako hän edes silloin tällöin tai kirjoittaako henkilökohtaisesti kyselläkseen kuulumisia? Se on paljon oleellisempaa. Ja sitten tuo toinen ystäväsi. Kuvailussasi ei tule esille se, käyttikö hän sinua lapsenvahtina edes tai että mistä syystä vietit ensimmäisen päivän yksin? Oliko hän kuitenkin kaikkina muina päivinä kanssasi? Jos oli, niin en pitäisi tuota mitenkään vakavana. Voihan nyt aikuinen ihminen olla yhden päivän yksinkin, vaikka ollaankin reissussa, jos hän oli sopinut siihen jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Itse en onnittele naisena, luonnekysymys, ei vain miehille ok. Mutta mä en odota juhlia itselleni. Eli siinä tuo kaveri on itsekeskeinen. En onnittelisi enää häntä jos et saa mitään onnitteluja itse. Ja tuo lastenhoitojuttu oli törkeää hyväksikäyttöä.

Ihan vain mielenkiinnosta, miksi se on luonnekysymys? Sama ihminen toi joskus luokseni, missä meitä oli muutama koolla, loput leipomastaan kakusta minkä oli tehnyt juhlapyhäksi ja vei vierailun jälkeen jäljellä olleen takaisin kotiinsa vaikka tarjosin iltapalaa kaikille ym.

Lastenhoidosta olisin kyllä saanut pientä palkkaa, mutta en ymmärrä, miksi joku kuvittelee et haluais matkustaa ulkomaille päästäkseen lapsenvahdiksi.

Vierailija kirjoitti:

No vähän nyt riippuu siitäkin, että onko jokin kohtelu ihan säännöllistä ja mitä tapahtuu siinä välissä. Ei kukaan jaksa olla koko aikaa täydellinen ystävä, loukkauksia tulee vahingossakin ja siitä syystä, että on erilaisia elämäntilanteita ihmisillä, uupumusta, jne. Jos nyt kuitenkin pääasiassa on ns. hyvä ystävä, joka on kiinnostunut asioistasi ja haluaa viettää aikaa kanssasi, niin se on tärkeintä. Jos ei onnittele fbssä, niin ei ole mikään mittari se. Soittaako hän edes silloin tällöin tai kirjoittaako henkilökohtaisesti kyselläkseen kuulumisia? Se on paljon oleellisempaa. Ja sitten tuo toinen ystäväsi. Kuvailussasi ei tule esille se, käyttikö hän sinua lapsenvahtina edes tai että mistä syystä vietit ensimmäisen päivän yksin? Oliko hän kuitenkin kaikkina muina päivinä kanssasi? Jos oli, niin en pitäisi tuota mitenkään vakavana. Voihan nyt aikuinen ihminen olla yhden päivän yksinkin, vaikka ollaankin reissussa, jos hän oli sopinut siihen jotain muuta.

Ymmärrän kyllä, ettei täydellistä ystävää ole ja että jokainen toimii välillä ajattelemattomasti. Olen itse kärsinyt uupumuksesta ja se on varmaan yksi syy, miksi jotkin asiat tuntuu niin raskaalta ja siltä, kuin olisi liikaa vaatimuksia. Esim. jonkun ihmisen syömääntulo kotiini voi tuntua ylivoimaiselta, vaikka aiemmin olen nauttinut siitä. Sietokyky monille asioille on laskenut, mikä vaikeuttaa ihmissuhteissa olemista.

Tuosta lapsenvahti hommasta yksinkertaisesti vain kieltäydyin ja oli mulla siihen myös perusteltu syy. Olisin joutunut kieltäytymään syyhyn vedoten silloinkin, jos olisin halunnut siihen ryhtyä.

Tää mun tuttu oli lähtenyt retkeilemään johonkin kohteeseen niiden tuttaviensa kanssa ja otti yhteyttä kun sieltä palasi. Ei ole mitään sitä vastaan, että oli sinne lähtenyt, mutta olis ollut huomaavaista tarkistaa oonko päässyt perille ja löytänyt majapaikan sekä ilmoittaa mihin on lähtenyt. Muistaakseni mulla ei ollut heidän numeroitaan, koska käyttivät eri liittymää kuin Suomessa.

No voi jumalavita jos minulla olisi tuollaisia ystäviä niin olisin yksin.

Vierailija kirjoitti:

No voi jumalavita jos minulla olisi tuollaisia ystäviä niin olisin yksin.

Ihmisissä on tietysti aina myös hyvää ja paljon hyvää myös näiltä saanut. Mitä vanhemmaksi vaan tulen, niin sitä enemmän ja pidemmäksi aikaa juutun noihin harmeihin, mikä vaan lisää huonoa oloa.

Koska luen helposti ihmisiä ja tiedän millainen ystävyys vois tulla asiaan, ne kelvottomat jää.

Ihan turha taiteilla, en ole velkaa kenellekään. Lopetuksesta sitten kerron ja sanon vain ettei tunnu hyvältä olla juoruiltavana.

Oon villi ja vapaa. En yhtään nöyrää settiä😁

Koiraani ja poikaani rakastan. Muut ihmiset ottakoot vastuun omastaan. Niinkuin ottavatkin.

Ketä se lopultakaan palvelee leikkiä palvelijaa?

? kirjoitti:

Vähän joitakin kohtia muunnellen esim. tämmönen. Eräs kaveri houkuttelemalla houkutteli lähtemään mukaan matkalle,vaikka hänellä oli siellä jo ennestäänkin seuraa. Tilasin lähdön niin, että hän oli ollut jo pari päivää paikanpäällä. Siinä vaiheessa, kun olin maksanut majoituksen ja matkat, kyseltiinkin halukkuutta toimia samalla lastenhoitajana hänen lapsilleen. Se, että teen sitä jo muutenkin työkseni, ei tarkoita, että haluan tehdä sitä itse maksamallani matkalla, kun olen lomalla ja muutenkin uuvuksissa työstä. Kun sitten saavuin yksin vieraaseen maahan, minkä kieltäkään en osaa, olisin toivonut edes kyselyä siitä, olenko päässyt turvallisesti perille. Mitään ei kuitenkaan tullut ja sain hengata yksin seuraavan päivän iltapäivään asti.

Eräs toinen on onnitellut ehkä kerran syntymäpäivänäni. Ymmärtäisin, jos olis mies tai ei olis Fb:ssä, mutta on itse ihminen, joka tykkää saada lahjoja ja olla juhlittavana. Ei muutenkaan oma-aloitteisesti voi ottaa yhteyttä, muuta kuin pakollisissa asioissa tai jos tarvitaan johonkin apua.

Tuo jälkimmäinen ihminen ei todennäköisesti edes koe sinua kaverikseen, jos ei kerta ota yhteyttä kuin vain pakollisissa asioissa. 

Ap, minusta iso kysymys on se miten toimit kun pahoitat mielesi ja kärsitkö siitä itse. Ei kannata ryhtyä mielensäpahoittajaksi vaikka huomaisi että on siihen taipuvainen, se pilaa vain elämääsi. Jos koet että sinua kohdellaan huonosti, sano asiasta ystävällisesti ja suoraan, älä jää kyräilemään. Siten ei tarvitse katkaista välejä eikä hautoa vanhoja riitoja. :)

Minua pyydettiin puolestaan kerran auttamaan avioeroa puuhaavaa paria yhteen. Miten ihmeessä minä olisin saanut tehtyä tekemättä heidän molempien toisilleen tekemät kuspäiset teot? Suosittelin terapeuttia tms. Molemmat suuttuivat minulle ja löysivät toisensa jälleen joksikin aikaa kunnes tuli ilmeisesti seuraava kriisi.

Minä olen oppinut pitämään visusti varani koska minua halutaan herkästi naruttaa vaikka minkälaisiin älyttömyyksiin mukaan koska olen kiltti, kohtelias ja säälin helposti kärsiviä ihmisiä. Olen oppinut sen kantapään kautta, etteivät kaikki ihmiset ole pyyteettömiä eikä kuspäistä voi rakastaa normaaliksi.

Vierailija kirjoitti:

? kirjoitti:

Vähän joitakin kohtia muunnellen esim. tämmönen. Eräs kaveri houkuttelemalla houkutteli lähtemään mukaan matkalle,vaikka hänellä oli siellä jo ennestäänkin seuraa. Tilasin lähdön niin, että hän oli ollut jo pari päivää paikanpäällä. Siinä vaiheessa, kun olin maksanut majoituksen ja matkat, kyseltiinkin halukkuutta toimia samalla lastenhoitajana hänen lapsilleen. Se, että teen sitä jo muutenkin työkseni, ei tarkoita, että haluan tehdä sitä itse maksamallani matkalla, kun olen lomalla ja muutenkin uuvuksissa työstä. Kun sitten saavuin yksin vieraaseen maahan, minkä kieltäkään en osaa, olisin toivonut edes kyselyä siitä, olenko päässyt turvallisesti perille. Mitään ei kuitenkaan tullut ja sain hengata yksin seuraavan päivän iltapäivään asti.

Eräs toinen on onnitellut ehkä kerran syntymäpäivänäni. Ymmärtäisin, jos olis mies tai ei olis Fb:ssä, mutta on itse ihminen, joka tykkää saada lahjoja ja olla juhlittavana. Ei muutenkaan oma-aloitteisesti voi ottaa yhteyttä, muuta kuin pakollisissa asioissa tai jos tarvitaan johonkin apua.

Tuo jälkimmäinen ihminen ei todennäköisesti edes koe sinua kaverikseen, jos ei kerta ota yhteyttä kuin vain pakollisissa asioissa. 

Kyllä, niin olen itsekin ajatellut! Kummasti seurani kuitenkin kelpasi muiden jatkoksi tupareihin, illanistujaisiin jne. Yhteydenpidon lopetin sitten itsekin 1,5 v sitten muuton takia ja eipä ole mitään hänestä kuulunut. Samoin käyttäytyi erästä toista kohtaan. Kertoi itse joillekin, ettei halua olla hänen kans tekemisissä, mutta pyysi kuitenkin yhtäkkiä joihinkin pippaloihin, vaikka yhteydenpidottomuutta oli jatkunut hänen itsensä puolelta pari vuotta. Siis mikä ihme ihmisiä oikein vaivaa?! Jos ei haluta olla tekemisissä, niin turha myöskään pyytää kulujen jakajaksi juhliin.

Vierailija kirjoitti:

Minua pyydettiin puolestaan kerran auttamaan avioeroa puuhaavaa paria yhteen. Miten ihmeessä minä olisin saanut tehtyä tekemättä heidän molempien toisilleen tekemät kuspäiset teot? Suosittelin terapeuttia tms. Molemmat suuttuivat minulle ja löysivät toisensa jälleen joksikin aikaa kunnes tuli ilmeisesti seuraava kriisi.

Minä olen oppinut pitämään visusti varani koska minua halutaan herkästi naruttaa vaikka minkälaisiin älyttömyyksiin mukaan koska olen kiltti, kohtelias ja säälin helposti kärsiviä ihmisiä. Olen oppinut sen kantapään kautta, etteivät kaikki ihmiset ole pyyteettömiä eikä kuspäistä voi rakastaa normaaliksi.

Saman olen itsekin kantapään kautta oppinut. Voi tietysti olla, ettei kaikki edes tiedosta tuota taipumustaan, ellei ota asioita puheeksi. Myös silloin kannattaa olla varuillaan, jos joku toinen heittäytyy yli-palvelemaan ja lahjomaan. Siinäkin voi olla koira haudattuna. Itse yritän harjoitella sitä, etten tee enää asioita, mitkä lopulta aiheuttaa vain uupumista ja pahaa mieltä. Teen vain sen, minkä ihan oikeasti haluan itse tehdä ja mikä tuottaa iloa ja hyvää mieltä tai sen, mikä kuuluu tasapuolisesti ajatellen mun vastuulle.

Itse ainakin karsin mielelläni pois kavereista kaikki vaativat kaikesta loukkaantuvat, joita pitäisi koko ajan olla näkemässä ja pitämässä yhteyttä. Minulla on hyviä ystäviä, joita saatan nähdä ehkäpä kerran vuoteen, jos ehditään ja saadaan aikataulut mätsäämään. Kukaan ei kuitenkaan suutu, jos eivät mätsääkään.

Minulla on aika paljon kavereita ja siinä menisi oikeasti ikä ja terveys, jos pitäisi kaikkien syntymäpäivät Facebookissa muistaa. Kuulostaa itse asiassa aika neuroottiselta kytätä, kuka EI ole onnitellut, kun sinne nyt tulee seinälle niitä onnitteluja niin tutuilta kuin kaiken maailman diipadaapa-Facetutuiltakin, joita en edes livenä tunne... Kaipa tuon osalta voi sanoa, että mikä nyt merkitsee kellekin.

On myös selkeitä hyväksikäyttöjuttuja, kuten tuo lapsenvahdiksi ulkomaille kutsuminen, mutta... Ihan kaikesta ei kannata loukkaantua, harvemmin ne ihmiset ilkeitä tahallaan on. Toisilla saattaa vaan olla laaja ystäväpiiri ja vähän aikaa ystävien näkemiseen. Esim. itselläni on työt, harrastus, pieni lapsi, parisuhde, läheiset välit perheeseen jne. niin en yksinkertaisesti ehdi notkumaan ystävien kanssa kaiken aikaa.. Ja jos joku tästä verisesti loukkaantuu niin en kyllä voi niin hankalaa ihmistä sanoa elämääni kaipaavanikaan.

Olen kait siis itse juuri sellainen paskiainen, joka ei puoleentoista vuoteen ota mitään yhteyttä ja sitten yks kaks kutsuu mukaan jonnekin kaveriporukan rientoihin tai tapahtumaan arvellessaan, että juuri tämä tapahtuma voisi juuri tätä kyseistä kaveria kiinnostaa ja häntä olisi hauska nähdä pitkästä aikaa...

Sun täytyy erottaa totaaliset k päät hyväksikäyttäjät niistä lievistä tapauksista. Mullakin oli yksi ihan törkeä kärkkyjä, olisi väkisin runtannut lastaan mulle joka käänteessä. Siitä tuli vähän kyyninen olo että tälläisiäkö ihmiset on. Loisti kauas että häntä ei seurani muuten kiinnostanut. Oli uusi tuttavuus ja jäi aika pian.

Sitten on vanha ystävä jolla lievä hyväksikäyttötaipumus. Yksi yhteinen ystävä on aivan hänen pyöriteltävissään lastenhoitajana. Raahaa koko perheensä aina syömään tämän sinkkunaisen vanhemmille. Minulta pyytelee lasten urheiluvälineitä ja vaatteita mutta sanon vaan että ne odottavat kuopukselle valmiina. Koska tiedän hänen tyylinsä, olen tosi tarkka että kumpikin maksaa vain omansa jne. Hän vähän vihajailee ettei häntä kestitä tarpeeksi. Mutta muuten on kiva ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, minusta iso kysymys on se miten toimit kun pahoitat mielesi ja kärsitkö siitä itse. Ei kannata ryhtyä mielensäpahoittajaksi vaikka huomaisi että on siihen taipuvainen, se pilaa vain elämääsi. Jos koet että sinua kohdellaan huonosti, sano asiasta ystävällisesti ja suoraan, älä jää kyräilemään. Siten ei tarvitse katkaista välejä eikä hautoa vanhoja riitoja. :)

Nuorempana osasin jotenkin paremmin ja nopeammin ohittaa omat mielipahat. En tiedä miksi se on nyt aikuisena vaikeampaa. Olen sanonut noista kummastakin asiasta ja toisen kanssa edelleen tekemisissä. Mulla vaan menee jotenkin tosi pitkään, et pystyy hyväksymään tilanteen ja jatkamaan taas normaalisti.

Pahinta sinänsä ei ole itse pyyntö toimia välillä lapsenvahtina, jos se ihan reilusti heti aluksi kerrottaisiin. Sen sijaan hämmentävintä on se, kun luulet toisen tosissaan pyytävän matkalle mukaan ystävän roolissa ja kun matka on maksettu, niin halutaankin työntekijää palkalla, mikä ei riitä mihinkään. Siihen päälle vielä se, että on vieraassa maassa yksin majapaikassa, eikä toista kiinnosta oletko päässyt perille tai ilmoittaa mihin on lähtenyt.

Tuo että pyydetään ensin matkalle ja sitten kun matka on maksettu aletaan pyytämään lapsenvahdiksi on kyllä törkeätä hyväksikäyttöä. Minäkin olen tehnyt pesäeroa kahteen lapsuudenystävään jotka ovat samanlaisia. Olin nuorempana vähän sinisilmäinen näiden ystävien suhteen kun mielestäni ystäviin pitää luottaa. En ollut enkä ole muuten mikään vedätettävä. Ystäville vaan pinna oli pidempi kunnes kyllästyin. Nyt he ihmettelevät etten halua enää pitää yhteyttä. Toinen näistä teki minulle myös matkaan liittyvän tempun. Hän oli perheellinen mutta alkoi houluttelemaan minua matkalle sillä verukkeella että halusi omaa aikaa ja menisimme kahdestaan. Itsellä oli silloin tiukka rahatilanne mutta hän sai minut ylipuhuttua. No sitten kun olimme maksaneet matkan hän ilmoitti että tyttärensä tulee mukaan. No sitten oltiin viikko seuraneitinä ja loma meni lapsen ehdoilla. Minun rahani menivät hukkaan, en ole kiinnostunut perhematkoista. Olisi voinut mennä kahdestaan lapsensa kanssa. Tämä ei ole ainoa asia, hän mm flirttaili avoimesti exäni kanssa ihan kun en olisi ollut paikalla. Toki exä oli yhtä syyllinen. No nyt molemmat ovat exiä.