Lue keskustelun säännöt.
Onko 1960-1970 luvuilla ollut Suomessa jokin koulutuksen vastainen aatemaailma?
29.12.2019 |
Peilaan tässä omia lähisukulaisia. Paljon sellaisia, jotka ovat nuoruuttaan eläneet 1960-1970 luvuilla. Yhdellä on teknikkokoulutus, muut ovat max lukion käyneitä. Näin milleniaalina tätä koulutusvastaisuutta on vaikea ymmärtää ja käsittää. Onhan yliopistot ja teknilliset oppilaitokset olleet jo 1970-luvulla lukukausimaksuttomia, ainakin isäni mukaan. Sama jatkuu nykypäivänä siten, ettei vanhempi sukupolvi ymmärrä koulutuksen tärkeyttä ja merkityksellisyyttä nuorille. Ajatusmaailma on yhä se, että ollaan yhdessä ja samassa, usein pienipalkkaisessa, työpaikassa koko loppuelämä.
Kommentit (23)
Ainakin " Johdatus kapitalistisen yhteiskunnan koulutusongelmiin" ( Yrjö Engestrtöm ), kirjoitetaan vuoden 1970, jonka mukaan ero oppikoulun käyneiden määrässä on suuri, juuri opintomaksujen vuoksi. Ylimmässä luokassa oppikoulun käyneitä oli 90 prosenttia, alimmassa vain 36 prosenttia.
Ja oppikoulun käyminen oli ymmräteekseni edellytys jatko-opinnoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon aikaan ei ollut varaa kouluttaa kaikkia lapsia eikä ehkä ainuttakaan. Lasten piti rientää palkkatöihin heti kun kynnelle kykenivät. Ota huomioon että 60-luvun Suomi oli rutiköyhä kehitysmaa.
Oppikoulussakin oli lukukausimaksu tuohon aikaan ja kouluateria oli maksullinen.
Sitä sanottiin Taistolaisuudeksi. Lähenteli uskonnolista kiihkoa. Kummarreltiin itänaapurille ja halveksuttiin perinteitä.
Vasemmistolaiseen odeologiaan kuuluu että sivistys on turhaa. Pierevä putkimies on se ihanne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommunismi ja SKDL. Koulutusta ei arvostettu, vaan työn tekemistä ja kakarat laitettin duuniin. Jokainen penni tarvittin suurperheiden ruokkimiseksi ja vaatettamiseksi. Myöhemmin (70 -, 80- lukujen vaihteessa) perhekoot selvästi pienenivät ja lasten koulutukseen alettiin panostaamaan enemmän. Kaupunkilaistuttiin.
Koulutusta tuettiin toisin kuin nykyaikana eikä opiskelijoilla ollut mahdollisuutta saada yhteiskunnan tukemaa yksiötä keskustasta, vaan piti asua syrjäkylillä soluasunnossa.
En hahmota kuvaamaasi tilannetta, mutta olemme kasvaneet erilaisissa perheissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sähköasentaja Matti Ahde, 24, pääsi eduskuntaan jonka jälkeen hän oli valtakunnan kermaa vuosikymmeniä. Ei sun kouluja tartte käydä sanoo sdp
Viimeisellä luokalla oli käynyt värväri ja koulusta sitten olisi päässyt sitten suoraan telakalle koulutukseen ja töihin ja opiskelu oli tuolloin niukkuutta ja yleensä sitten hyvätuloiset vanhemmat ja sosiaalinen status ohjasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä kommentteja. Itseäni siis aivan aidosti kiinnostaa se, miten erilainen aatemaailma tuolloin oli. 1970-lukuhan on tunnettu aatteiden, ideologioiden yms vuosikymmenenä. Jos ennen pankissa olit 40 vuotta lukion papereilla, niin tänä päivänä vaatimus on tradenomi aivan minimissään ja työpaikat vaihtuu tiuhaan. Eikös 1970-luvulla muka ollut jo teknilliset oppilaitokset ja yliopistot jo ilmaisia? Tosin moneen teknilliseen oppilaitokseen taisi olla vaatimuksena alan työkokemus. Vanhempi polvi muistelee siksi kaiholla teknillisiä oppilaitoksia, joista tuli parempia ammattilaisia ja teknikkoja, kuin nykyisestä amk-järjestelmästä.
Köyhät eivät päässeet oppikouluun koska vanhemmilla ei ollut varaa maksaa koulumaksuja. Maaseudulla ei myöskään ollut oppikouluja, joten jo pienen lapsen olisi pitänyt mahdollisesti muuttaa kaupunkin ja jos ei sukulaisia tms. ollut niin ei ollut mitään paikkaa missä asua jne.
Kaikki halukkaat eivät myöskään saaneet ilmaista vapaaoppilaspaikkaa, niitä oli hyvin rajoitettu määrä.
Ilman oppikoulua ei ollut mahdollista hakea korkeakouluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luvulla ei kaikilla ollut varaa kouluttaa lapsiaan kun oppikoulut olivat maksullisia. Yliopistossa opiskeltiin lainalla. Töitä oli myös tarjolla 15v lähtien. Oli myös helpompi edetä työssä kuin nykyään ilman tutkintoja. Itse kävin oppikoulun, ainoan lapsensa duunarivanhemmilla oli varaa kouluttaa. En usko että se aika oli erityisen koulutusvastainen, aika ja tavat vaan olivat silloin toiset. En välttämättä pidä huonona sitä että ihmiset pääsevät hyvin töihin jos vaikka ei pääse opiskelemaan. Opiskella voi työn ohessakin. Nykyään tuntuu että kukaan ei pääse mihinkään eikä uskalleta perustaa perheitä kun ei ole mitään tietoa työstä ja toimeentulosta.
60-luvulla nuoruutensa eläneet saattavat olla koulutusvastaisia.
Pahiten sitä ovat niiden perheiden lapset, joista vain osa oli mahdollista kouluttaa. Nämä eivät ymmärrä millään, että koulutus ei olut enää 80- ja 90-luvuilla minkäänlainen kustannuskysymys vanhaan aikaan verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuden perheessäni oli 10 lasta, jotka syntyneet 1944- 1959. Isä muurari ja äiti kotona. Vanhemmat demareita. Kaikki lapset koulutettiin eli ensin ylioppilaaksi, sitten yliopistoon, kauppakorkeaan. Isä myi perimäänsä metsää meidän lasten koulutuksen vuoksi. Hänelle tärkeät ammatit olivat lääkäri ja tuomari. Esim.ekonomi ei oikein kelvannut hänelle.
Hassu ajatusmaailma tuohon aikaan. Silloin tosiaan lapsia koulutettiin. Jo seuraavalla vuosikymmenellä lapset itse hakivat haluamiinsa kouluihin rastin yhteisvalinnassa ja vanhemmille vain kerrottiin, mihin pääsi sisään.
Vierailija kirjoitti:
Hyviä kommentteja. Itseäni siis aivan aidosti kiinnostaa se, miten erilainen aatemaailma tuolloin oli. 1970-lukuhan on tunnettu aatteiden, ideologioiden yms vuosikymmenenä. Jos ennen pankissa olit 40 vuotta lukion papereilla, niin tänä päivänä vaatimus on tradenomi aivan minimissään ja työpaikat vaihtuu tiuhaan. Eikös 1970-luvulla muka ollut jo teknilliset oppilaitokset ja yliopistot jo ilmaisia? Tosin moneen teknilliseen oppilaitokseen taisi olla vaatimuksena alan työkokemus. Vanhempi polvi muistelee siksi kaiholla teknillisiä oppilaitoksia, joista tuli parempia ammattilaisia ja teknikkoja, kuin nykyisestä amk-järjestelmästä.
No nyt sulla on vuosikymmenet sekaisin. AMK-järjestelmä tuli vasta 90-luvun jälkipuoliskolla. Ja se ero AMK-järjestelmän oppilaitoksiin ja sitä edeltäneeseen opistojärjestelmään on/oli juuri kädentaidoissa. AMK:ssa haluttiin nostaa ammattien profiilia lisäämällä yliopistomaista "tutkimusta". Ajateltiin että se olisi "hienoa". Tämä tapahtui kädentaitojen opettamisen kustannuksella, ajateltiin että työpaikat opettavat nämä asiat harjottelujen aikana. No, tuloksena on sitten sairaanhoitajia, jotka eivät osaa pistää ja teknikkoja, joilla ei ole hajuakaan käytännöstä. Näin tapahtuu, koska harjoittelupaikat eroavat resursseiltaan, työpaikkaohjaajien osaamisen ja toimintaympäristöjensä suhteen toisistaan. Ei niiden varaan voi jättää ammatissa tarvittavien perustaitojen opettamista, järkevintä olisi päästä harjoittelemaan sitä koulussa opittua, mutta hyvin usein näin ei tapahdu. Mutta osaavatpahan valmistuneet tehdä näennäisen "pikkututkimuksen", jotka tosin eivät täytä tieteen kriteerejä, mutta kuten nykymaailmassa usein, tässäkin tapauksessa riittää että on "muka-osaamista".
Sellainen koulutusvastaisuus, mistä ap puhuu, ei liity AMK-järjestelmään lainkaan, vaan se liittyy selvästi kahteen asiaan. Ensinnäkin tie koulutukseen kulki 1970-luvulle asti oppikoulujen kautta. Niillä eroteltiin rahvas ja rikkaampi "parempi" väki. Yhteiskuntaluokat erosivat selvemmin toisistaan ja osalla (huom, ei kaikilla!) työläisistä kuului tapakulttuuriin halveksia "herroja" ts. siis kouluja käyneitä. Lisäksi ihmisluonteelle on ominaista kieltää sellaisen arvo, mikä on itselle mahdotonta saavuttaa. Mutta toinen asia on se, että usein myös vähäisellä koulutuksella (yo-todistus esim. iltaoppikoulun kautta) oli mahdollista päästä siisteihin sisätöihin, juurikin esim. pankkiin (vielä 80-luvulla saattoi samalla pikkukylällä olla kolme tai neljä pankkia (mm. op, postipankki, kop, sts, yhdyspankki, säästöpankki), joiden asiakkaat jakautuivat yhteiskuntaluokkien mukaan.). Näin ollen korkeammalle koulutukselle ei edes ollut sellaista tarvetta kuin nykyään, ilmankin pääsi leivän syrjään kiinni.
Ja se vielä unohtui mainita, että peruskoulun tulo asteittain maahamme 1970-luvun aikana murensi onnistuneesti jyrkkiä yhteiskuntaluokkien rajoja ja mahdollisti sen, että vähävaraisemmillakin oli mahdollisuus nousta koulutuksen kautta. Ei missään nimessä peruskoululla ollut kielteisiä vaikutuksia koulutukseen suhtautumiseen, päinvastoin. t.17
No taistolaisuus on vaan vaihtunut ilmastososialismiutopiaan, pitkälti samat hörhövoimat jylläävät edelleen. Ei ole aatemaailman asiat juuri muuttuneet.
Vaikka yliopistot olivatkin 1960-70-luvuilla ilmaisia, niin asuminen ja eläminen yliopistopaikkakunnalla ei ollut. Paljon suurempi osa suomalaisista asui maaseudulla, joten heidän oli pakko muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Valtion takaama opintolaina tuli 1960-luvun loppupuolella. Sitä ennen piti itse löytää lainalle takaajat, jos halusi yliopistoon eikä vanhemmilla ollut varaa maksaa elämistä opiskelupaikkakunnalla.
Sen jälkeenkin opiskelijan tuki oli lainaa. Opintotuki tuli joskus 1970-luvun puolivälissä, mutta se oli pieni. Vielä 1980-luvulla, kun itse opiskelin, opintotuki ja opiskelijan asumistuki yhdessä riittivät juuri siihen, että saatoin maksaa vuokraa puolikkaasta kahden hengen huoneesta Teekkarikylän solussa. Kun lopulta neljäntenä opiskeluvuonna sain yhden hengen huoneen kuuden hengen solusta, piti osa vuokrasta maksaa jo opintolainalla.
Tarkoittamasi koulutuksenvastaisuus alkoi peruskoulun myötä. Monet asiat, joita ennen vanhaan pidettiin yleissivistykseen kuuluvina, poistuivat opetusohjelmasta. Minä keräsin kasveja (myös pari vuotta vapaaehtoisesti ja sain bilsasta kympin) ja opin kieliopin kunnolla. Historiasta sai kunnon kattauksen oppikoulussa. Peruskoulun vasemmistolainen ideologia karsi tätä kaikkea, ilmeisesti turhana ja "elitistisenä". Hoh hoijaa.