Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko 1960-1970 luvuilla ollut Suomessa jokin koulutuksen vastainen aatemaailma?
29.12.2019 |
Peilaan tässä omia lähisukulaisia. Paljon sellaisia, jotka ovat nuoruuttaan eläneet 1960-1970 luvuilla. Yhdellä on teknikkokoulutus, muut ovat max lukion käyneitä. Näin milleniaalina tätä koulutusvastaisuutta on vaikea ymmärtää ja käsittää. Onhan yliopistot ja teknilliset oppilaitokset olleet jo 1970-luvulla lukukausimaksuttomia, ainakin isäni mukaan. Sama jatkuu nykypäivänä siten, ettei vanhempi sukupolvi ymmärrä koulutuksen tärkeyttä ja merkityksellisyyttä nuorille. Ajatusmaailma on yhä se, että ollaan yhdessä ja samassa, usein pienipalkkaisessa, työpaikassa koko loppuelämä.
Kommentit (23)
Oppikouluun piti hakea. Ei riittänyt pelkkä lukukausimaksujen maksaminen ja mahdollinen soluasunnon maksaminen, vaan piti myös läpäistä koe. Minun isäni jäi pisteen päähän ja meni sitten ammattikouluun.
AMK-järjestelmä tuli 90-luvun puolivälissä. Olin itse lukion jälkeen ammattikoulussa, koska en heti päässyt yliopistoon, ja juuri niinä vuosina ammattikouluni siirrettiin maakunnalliseen ammatti-instituuttiin osana laajaa koulutusjärjestelmäuudistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
v
Ei ollut vaan pikemminkin päin vastoin. Noilla vuosikymmenillä edistettiin kaikille tasapuolista ja maksutonta koulutusta, perustettiin maakuntayliopistoja ja tuli peruskoulu. Toisaalta työvoima tarvittiin nimenomaan sellaisiin ruumiillisiin töihin, joihin ei tarvittu korkeampaa sivistystä. Varsinkin tytöille saatettiin sanoa, että "naimisiin sinä menet kuitenkin" eikä koulutusta pidetty kannattavana. Kun äiti oli joutunut luopumaan omasta opiskeluhaaveestaan, hän kannusti kovasti omia lapsiaan opiskelemaan. Näin ainakin meillä.
Ehkä "vain ylioppilas" johtuu siitä, että tuolloin ei opiskelemaan lähteminen ollut niin yksinkertaista kuin nykyään. Varsinkin maalaisnuorilla oli korkea kynnys lähteä etelän suuriin kaupunkeihin. Oli paljon helpompi jäädä vaikka kotikylän kunnanvirastoon tai pankkiin töihin. Ainakin 1960-luvulla oli keskikoulun käynyttä pyydetty heti töihin pankkiin, kun se oli jo niin "korkea" koulutus.
1970-luvulla, jolloin minäkin hain opistoon, vaadittiin vuoden ennakkoharjoittelu ennen opintojen aloittamista. Työkokemusta siis oli oltava ja moni pääsikin opiskelemaan joltakin varasijalta, kun alkuperäinen opiskelupaikan saanut ei sitten aloittanut opintoja vaan ehkä oli huomannut olevansa väärällä alalla.
Olihan ne ilmaisia, oli asuntolat ja ruuat. Kauppa- ja sairaanhoito-opistoista en ole varma, mutta ainakin metsä- ja maatalousopistoissa oli nämä edut.
60-luvun nuoret eli nykyisten opiskelijoitten vanhemmat kyllä koulutusta arvostavat. Nykyään ei kuitenkaan määräillä lasten koulutusta vaan saavat itse valita.
Alue: Aihe vapaa
Koulutusta arvostettiin silloinkin, mutta niinkuin nykyäänkin vielä, työläistaustalla oli se kuva että se kuuluu herroille, ei tavallisella duunarilla ole herraksi asiaa. Ei ollut esikuvaa eikä nykyään usein ole vieläkään.
Kuten vielä nykyään tytöt luulee, että matematiikka ja tietotekniikka on vain pojille. Kuka heitäkään estää? Silti aivopesu on syvässä.