Ero ja mahdollinen yhteenpaluu, kokemuksia kaivataan!
Hei! Erosimme ex-avopuolisoni kanssa n. kahden vuoden suhteen jälkeen. Yhdessä ehdimme asua vuoden verran. Ero johtui pääasiassa kommunikointivaikeuksista ja ulkopuolisten puuttumisesta suhteeseen. Minulla on yksi lapsi ja ex-puolisollani kolme melko pientä lasta. Oma lapseni asui kanssamme, miehen lapset viikottain 1-4 yötä kerrallaan.
Erossa olon aikana olemme huomanneet tekemiämme virheitä ja molemmilla on halu yrittää uudestaan. Tunteet käskevät kokeilla, mutta järki pelottelee. Erityisesti miehen lasten äiti on äärimmäisen hankala ihminen, joka taatusti hankaloittaa elämäämme jatkossakin. Olenko valmis siihen ja onko mies oikeasti valmis laittamaan rajat jatkuvalle pommitukselle ja valitukselle? Sitähän ei kukaan voi tietää, mutta kaipailisin silti kokemuksia muilta samassa tilanteessa olleilta. Kiitos!
Kommentit (14)
En ainakaan ilman minkäänlaista (pari) terapiaa yrittäisi uudestaan. Kaikki pieleen menneet asiat ja ne mitkä ei toimineet pitäis käsitellä ulkopuolisen ihmisen avulla.
Eli ilmeisesti tämä hankala lasten äiti saa mitä haluaa, eli parisuhteettoman ex miehen. Tässä ei taida olla voittajia.
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan ilman minkäänlaista (pari) terapiaa yrittäisi uudestaan. Kaikki pieleen menneet asiat ja ne mitkä ei toimineet pitäis käsitellä ulkopuolisen ihmisen avulla.
Miksi pitäisi? Kyllä osa ihmisistä osaa käsitellä omia ongeliaan sen jälkeen kun näistä on ottanut etäisyyttä ja asiat on käyty läpi. Jos sinä et osaa, se ei tarkoita että muutkaan ei voi osata.
Itselläni on samankaltainen kokemus ja jos saisin nyt muuttaa päätöstäni niin sen tekisin. Jos olisin ilman tätä tietämystä samassa tilanteessa niin valitsisin kuitenkin samoin.
Parisuhde on jo itsestään välillä vaikea ja tarvitsee paljon vaivaa sekä töitä. Moni ei pysy yhdessä vaikkei mitään menneisyyttä takana olisikaan.
Puolisoni on laittanut rajat ex:lle, mutta kuitenkin hän pääsee lasten mieliin ja puhuu pahaa niin paljon kun kerkiää. Ei ole ihmiselämän arvoista tämä. Luulin että loppuu tai helpottaa ajan myötä, mutta lähinnä on vain tuhonnut paljon omilta lapsiltaan ja liannut heidän lapsuuden.
Hän tulee tökkimään kaikkea mitä pystyy ja sohlaamaan aina kun näkee tilaisuuden. Suosittelen siis sinun olemaan hyvissä väleissä hänen kanssaan tai pelastamaan puolisosi lapset. Joutukoon mies olemaan vaikka yksin.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on samankaltainen kokemus ja jos saisin nyt muuttaa päätöstäni niin sen tekisin. Jos olisin ilman tätä tietämystä samassa tilanteessa niin valitsisin kuitenkin samoin.
Parisuhde on jo itsestään välillä vaikea ja tarvitsee paljon vaivaa sekä töitä. Moni ei pysy yhdessä vaikkei mitään menneisyyttä takana olisikaan.
Puolisoni on laittanut rajat ex:lle, mutta kuitenkin hän pääsee lasten mieliin ja puhuu pahaa niin paljon kun kerkiää. Ei ole ihmiselämän arvoista tämä. Luulin että loppuu tai helpottaa ajan myötä, mutta lähinnä on vain tuhonnut paljon omilta lapsiltaan ja liannut heidän lapsuuden.
Hän tulee tökkimään kaikkea mitä pystyy ja sohlaamaan aina kun näkee tilaisuuden. Suosittelen siis sinun olemaan hyvissä väleissä hänen kanssaan tai pelastamaan puolisosi lapset. Joutukoon mies olemaan vaikka yksin.
Juuri tätä pelkään.. itse laitan lapset aina etusijalle ja siksi en ole ikinä puhunut pahaa omalleni isästään tai hänen uusista kumppaneistaan. En puutu, arvostele tai ota yhteyttä muissa kuin tapaamisaikoihin liittyvissä asioissa. Joskus jos isä pyytää, niin voin laittaa kuvia tai videoita, mutta niitäkin harvakseltaan. Ap
Teidän ongelma on yhdistää perheet liian aikaisin. Odottakaa kunnes lapset ovat täysi-ikäsiä.
Meillä ei yhteen paluu johtanut kuin riitoihin ja lopulta oli pakko todeta (7vuiden kokeilun jälkeen) että erillään asuminen on meille paras ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Teidän ongelma on yhdistää perheet liian aikaisin. Odottakaa kunnes lapset ovat täysi-ikäsiä.
Mutku pitää saada leikkiä kotia vaikka väkisin! Vaikka kaksi edellistä kertaa on jo mennyt pieleen... Jotkut jaksaa hakata päätä ikuisesti seinään oppimatta mitään ja lapset kiittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän ongelma on yhdistää perheet liian aikaisin. Odottakaa kunnes lapset ovat täysi-ikäsiä.
Mutku pitää saada leikkiä kotia vaikka väkisin! Vaikka kaksi edellistä kertaa on jo mennyt pieleen... Jotkut jaksaa hakata päätä ikuisesti seinään oppimatta mitään ja lapset kiittää.
Tuollainen asenne ottaa mua päähän eniten. Mitä kodin leikkimistä se on, jos uusperhe asuu yhdessä? Mulla ei ole omia lapsia, mutta asun miehen ja miehen lasten kanssa saman katon alla ja muut puhuu kodin leikkimisestä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän ongelma on yhdistää perheet liian aikaisin. Odottakaa kunnes lapset ovat täysi-ikäsiä.
Mutku pitää saada leikkiä kotia vaikka väkisin! Vaikka kaksi edellistä kertaa on jo mennyt pieleen... Jotkut jaksaa hakata päätä ikuisesti seinään oppimatta mitään ja lapset kiittää.
Tuollainen asenne ottaa mua päähän eniten. Mitä kodin leikkimistä se on, jos uusperhe asuu yhdessä? Mulla ei ole omia lapsia, mutta asun miehen ja miehen lasten kanssa saman katon alla ja muut puhuu kodin leikkimisestä..
Nimenomaan kodin leikkimistä. Kahdesta eri perheestä ei tule yhtä perhettä vaikka kuinka väännettäisiin. Lapsille kiusallista ja inhottavaa mutta mitäpä heistä, pääasia että aikuisilla on kivaa ja sänkyseuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän ongelma on yhdistää perheet liian aikaisin. Odottakaa kunnes lapset ovat täysi-ikäsiä.
Mutku pitää saada leikkiä kotia vaikka väkisin! Vaikka kaksi edellistä kertaa on jo mennyt pieleen... Jotkut jaksaa hakata päätä ikuisesti seinään oppimatta mitään ja lapset kiittää.
Tuollainen asenne ottaa mua päähän eniten. Mitä kodin leikkimistä se on, jos uusperhe asuu yhdessä? Mulla ei ole omia lapsia, mutta asun miehen ja miehen lasten kanssa saman katon alla ja muut puhuu kodin leikkimisestä..
Nimenomaan kodin leikkimistä. Kahdesta eri perheestä ei tule yhtä perhettä vaikka kuinka väännettäisiin. Lapsille kiusallista ja inhottavaa mutta mitäpä heistä, pääasia että aikuisilla on kivaa ja sänkyseuraa.
Kaikki kunnioitus uusperheellisille. Parisuhde on muutenkin vaikea, saati sitten jos mukana on sun, mun ja meidän lapsia, ex-puolisoita, sukulaisia jne. Sänkyseuraa ja kivaa aikuisseuraa saa kyllä helpommallakin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän ongelma on yhdistää perheet liian aikaisin. Odottakaa kunnes lapset ovat täysi-ikäsiä.
Mutku pitää saada leikkiä kotia vaikka väkisin! Vaikka kaksi edellistä kertaa on jo mennyt pieleen... Jotkut jaksaa hakata päätä ikuisesti seinään oppimatta mitään ja lapset kiittää.
Tuollainen asenne ottaa mua päähän eniten. Mitä kodin leikkimistä se on, jos uusperhe asuu yhdessä? Mulla ei ole omia lapsia, mutta asun miehen ja miehen lasten kanssa saman katon alla ja muut puhuu kodin leikkimisestä..
Nimenomaan kodin leikkimistä. Kahdesta eri perheestä ei tule yhtä perhettä vaikka kuinka väännettäisiin. Lapsille kiusallista ja inhottavaa mutta mitäpä heistä, pääasia että aikuisilla on kivaa ja sänkyseuraa.
Kaikki kunnioitus uusperheellisille. Parisuhde on muutenkin vaikea, saati sitten jos mukana on sun, mun ja meidän lapsia, ex-puolisoita, sukulaisia jne. Sänkyseuraa ja kivaa aikuisseuraa saa kyllä helpommallakin!
Ei mitään kunnioitusta itsekkäillä ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on samankaltainen kokemus ja jos saisin nyt muuttaa päätöstäni niin sen tekisin. Jos olisin ilman tätä tietämystä samassa tilanteessa niin valitsisin kuitenkin samoin.
Parisuhde on jo itsestään välillä vaikea ja tarvitsee paljon vaivaa sekä töitä. Moni ei pysy yhdessä vaikkei mitään menneisyyttä takana olisikaan.
Puolisoni on laittanut rajat ex:lle, mutta kuitenkin hän pääsee lasten mieliin ja puhuu pahaa niin paljon kun kerkiää. Ei ole ihmiselämän arvoista tämä. Luulin että loppuu tai helpottaa ajan myötä, mutta lähinnä on vain tuhonnut paljon omilta lapsiltaan ja liannut heidän lapsuuden.
Hän tulee tökkimään kaikkea mitä pystyy ja sohlaamaan aina kun näkee tilaisuuden. Suosittelen siis sinun olemaan hyvissä väleissä hänen kanssaan tai pelastamaan puolisosi lapset. Joutukoon mies olemaan vaikka yksin.
Juuri tätä pelkään.. itse laitan lapset aina etusijalle ja siksi en ole ikinä puhunut pahaa omalleni isästään tai hänen uusista kumppaneistaan. En puutu, arvostele tai ota yhteyttä muissa kuin tapaamisaikoihin liittyvissä asioissa. Joskus jos isä pyytää, niin voin laittaa kuvia tai videoita, mutta niitäkin harvakseltaan. Ap
Näin juuri osa tekee, muttei valitettavasti kaikki. Lapset kiintyvät sinuun ja se luo taas uutta pohjaa mustasukkaisuudelle. Ei ole meitä vaan minä ja mitä minä halusin. Lapset siinä aina kärsivät. Nainen naiselle on susi.
Miehet usein on välinpitämättömiä lapsia kohtaan, mutta nainen käyttää säälimättä välikappaleena. Siksi tuo ex-puoliso on mielestäni tärkeä. Muuten joudut odottamaan kunnes mies täysin vapaa ja lapset siis isoja.
Itse en ymmärtänyt pelätä tarpeeksi. Aivan kauhea ihminen ja äiti.
Kuullostaa rasittavalta combolta. Ei jatkoon.