Mikäli ei ole 25-vuotiaana seurustellut

(en nyt uskaltais yleistää kuitenkaan)



Neiti on kans niin tarkka omasta tilastaan ja etsii miestä ihan käsittämättömän vaatimuslistan kaa, että huonolta näyttää...

minullakin on kyllä useita tällaisia tuttavia lähipiirissä. Jopa semmosia, joilla ei ole elämässä tapahtunut mitään ja kohta on mittarissa 40. Miehet on ääliöitä ym.

Minä arvelisin, että siinä iässä on jo niin turhautunut sinkkuuteen, että kuka vaan kelpaa. :)



En tunne yhtään tälläistä tapausta.

halua luopua omasta vapaasta elämästään ja rima on jo aika korkealla. Minulla on mies- ja naistuttavia, jotka eivät ole koskaan seurustelleet (ainakaan eivät pitempään). Heidän elämänsä on niin urautunutta ja tutun turvallista, etteivät uskalla ottaa riskiä.

tuttavapiirissäni yksinäisenä pysymisen voi sanoa toteutuneen 80 %:sesti.

Syynä ei kuitenkaan ole nirsoilu, vaan se, että on oppinut pärjäämään omillaan ja ei tarvitse " ihan ketä tahansa, kunhan vaan on mies" saadakseen sulakkeet vaihdettua ja jonkun siihen lähelle, ettei vain tarvitse olla yksin.



En kyllä puhuisi kohdallani vaatimuslistasta ;) vaan minulle riittää, kun toinen osapuoli olisi sellainen, joka tuntuisi oikealle, ja haluaisi juuri minun kanssani viettää loppuelämänsä, hyvine ja pahoine päivineen. En ymmärrä sitä, kun hyväntahtoinen suku ja kaverit koettavat naittaa ketä tahansa, " kun onhan nyt hyvänen aika mies kuin mies parempi kuin ilman!"



Olen vain hyvilläni, etten silloin ihan nuorena ketään sattunut löytämään, kun oli yksinäisimpinä hetkinä semmoinen olo, että kuka tahansa, kunhan joku... Säästyypähän edes yksi perhe erotarinalta. ;)



Uskon, että vielä kolmekymppisenäkin kerkiää miehen löytää ja perheen perustaa. Ainakin on motivaatiota jo ihan toisella tapaa! :)

sekä aviovaimo

ethän yleistä sentään