Onko teillä perhesalaisuus/tabu? Miten meni joulupyhät?

En vain jaksa enää. Viime joulut on olleet melko vaikeita sen jälkeen kun veljeni saivat lapsia, henkisesti. Yksi näistä käytti minua hyväkseen lapsena, heidän tyttöystävilleen/vaimoilleen/avovaimoilleen en kertonut. Oksettaa aina kun tämä puhuu vaipanvaihdosta tai lapsen kanssa saunomisesta tms., ylipäätään se, että on jonkun lapsen (myös näiden muiden sisarusten lasten) lähipiirissä.. ovat kiusallisia hetkiä. Tajusin, että vanhempani ovat tienneet koko ajan lapsuudesta saakka, mutta eivät hankkineet apua mitenkään. Tämä hyväksikäyttäjä myös hakkasi ja kiusasi minua niin, että pelkäsin olla kotona ja lähdin kotoa aina karkuun. Kiusaamiseen ei oikein puututtu koskaan, käskettiin "molempien lopettaa", vaikka itse en olisi ollut nahistelemassa. Äitini puhuu kälylle, että lapset aina tappeli normaaleja sisarustappeluja keskenään (olen vähän eri mieltä, kun ikäerot todella suuria....). Hyväksikäytöt oli eri tekoja käytännössä raiskausta vastaavasta teosta moneen muuhun asiaan. Ikäeroa meillä on paljon, oli tekoaikaan tarpeeksi vanha tietämään, ettei omalle siskolle voi tehdä noin. Kun nämä kälyt ym. tulevat käymään, esittävät vanhempani kiiltokuvaperhettä (mikä on jo itsessään suututtaa). Epäilen, että isäni on narsisti ja puhuu minusta aina puhelimessa ikäviä asioita just näille kälyjen perheille mm. soittaa, kuinka en ole auttanut jonkin asian kanssa (vaikka olisin auttanut häntä just 2h putkeen) jne. ja minusta annetaan ihan vääristynyttä kuvaa muille (varmaan tyyliin itsekäs/hemmoteltu-kuvaa, vaikka olen hoitanut muiden lapsia ihan liikaa, auttanut jos olen osannut ym.). Isäni on ihan hirveän ristiriitainen ihminen, on niiin mukavaa joskus joillekin ja joskus uhkailee, yleensä just manipuloi ja kiristää - kerran yritti jopa hiplata rintojani aikuisiällä omana syntymäpäivänäni.

Sanomattakin selvää, olen usein ajatellut, että lähden niin kauas kuin sielu sietää. Joka joulu ym. juhlapyhä ärsyttää kun tämä velikin uskaltaa puhua minulle ikävään sävyyn vaikkei oltaisi nähty pitkään aikaan, mistä tulee sitten riita, koska vaikken halua kertoa kaikille mikä minua todellisuudessa vaivaa, niin ilkeily ym. välinpitämättömyys suututtaa usein niin paljon että on todella vaikeaa olla sanomatta mitään. Siis pitää ihan yrittää hillitä itsensä väkisin. Muutenkin rajojen kunnioittaminen on meidän perheessä jotenkin hakusessa, esim. jos olen vaikka lukottomassa vessassa, en voi luottaa siihen etteikö joku tule sinne vessaan etsimään jotain. Ei koputeta ja vaikka kuinka sanon ett voitko mennä pois mulla kestää 30 sek niin "kyllä sä sen kestät" tai "mulla on kiire" tulee vastaukseksi. Noi hetket satuttaa, eikä puolella porukasta ole mitään aavistusta siitä.

Muita, joilla on perheessä asioita, joita ei voi sanoa ääneen, mutta ei pääse pakoonkaan tai ei voi katkaista välejä, koska sitten menettää muutkin läheiset siinä samalla? Jos totta puhutaan , niin joskus mietin itsem...haa, mutta en pysty siihen. Olen niin loppu.