Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä normaalia lapsen syntymän jälkeistä olotilaa?
28.12.2019 |
Ahdistun aivan valtavan paljon yksin ollessani. Oloni on kirjaimellisesti TYHJÄ , jos vauvani on isänsä kanssa poissa kotoa esimerkiksi mummolassa tai hiukan pidempään kaupassa. En osaa rentoutua enää yksin. Pelkään, että vauvalleni käy jotain (liikenneonnettomuus, sylistä tippuminen...). Vauvamme kaiken lisäksi lähestyy jo vuoden ikää, eli kyseessä ei ole mikään lyhytkestoinen epämukava olotila synnytyksen jälkeen. Tunnen itseni usein uupuneeksi, mutta kaikesta huolimatta pitäisin lapseni lähelläni ennemmin kuin antaisin hänet kyläilemään/pois kotoa. Jos taas olen itse käymässä asioilla, suoriudun niiden hoitamisesta mahdollisimman nopeasti ja sen koko ajan pyöritän lastani mielessäni. Ikään kuin minulla olisi pakkomielle lapsestani?!
Onko muilla äideillä tällaista vai laukaisiko lapsen syntymä minussa jotain, mikä ei ole enää normaalia?
Kommentit (13)
Ei ole enää ihan normaalia. Luultavasti synnytyksenjälkeinen masennus kyseessä. Ota asia puheeksi neuvolassa ja puhu miehesi kanssa asiasta. Olotilaasi helpottaa jo se, että miehesi tietää asiasta. Synnytyksenjälkeinen masennus on hyvin yleistä, eikä sitä pidä eikä tarvitse missään tapauksessa hävetä tai piilotella. Apua on saatavilla, pitää vain ottaa se ensimmäinen askel.
Voimia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia, olet hälytystilassa koska tärkein tehtäväsi elämässä on nyt pitää vauvasi hengissä. Biologista. Helpottaa kun lapselle tulee ikää, tai sanotaan että muuttaa muotoaan.
Se, että kaipaat jatkuvasti vauvaasi, on normaalia. Ahdistuminen ja pelkotilat eivät ole.
Oli normaalia tai ei, niin ota asia puheeksi. Jututtaisin eka miestäni, vanhempiani ja ystäviäni. Vähän tunnustelisin, mitä he sanovat, että mikä on normaalia ja mikä ei. Ja että millaisen vastaanoton ja reaktion nämä asiat aikaansaa muissa. Sekin kun on eräänlainen peili asioille. Ei itse aina pysty pysymään niin kovin objektiivisena. Vähän niin kuin sitä, mitä haet täältä palstalta, mut se on kovin vaikeaa kun parhaiten sitä saa heiltä, jotka tuntevat sinut. Sit vaan hakeutuisin neuvolaan. Kertoisin että tarvitsen apua, ainakin keskusteluapua. Että ahdistaa. Tsemppiä!
Pitkään jatkunut ahdistus voi olla merkkiä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta/ahdistuksesta - Mikä olosi on muutoin?
Joskus oireet voivat jäädä noteeraamatta. Mutta onhan se myös biologista! Kannattaa tunnustella omaa olotilaa muutenkin.
Se on yksilöllistä milloin omasta lapsesta erossa oleminen tuntuu paremmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ollut tuollaista, olin onnessani jos sain olla hetken rauhassa ilman että tarvutsi hoitaa vauvaa. Sinulla lienee liialliset äidinvaistot.
Ota asia puheeksi neuvolassa = tekevät lasun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pystyt järjellä rauhoittamaan itsesi ja tiedät, että jotkut rektiosi ovat ylimitoitettuja niin kuulostaa normaalilta.
Huoli ei koskaan lopu, vain muuttaa muotoaan.
Vanhemmuus on ihanaa 😝
Vierailija kirjoitti:
Ota asia puheeksi neuvolassa = tekevät lasun.
No, eivät tee. Älä pelottele!
Synnytyksen jälkeisen masennuksen sairastaneena sanoisin, että tuttuja fiiliksiä noilta ajoilta. Tosin olin niin sairas, että mies vei hakemaa apua jo kun lapsi oli n. 3 kk vanha. Muutamassa kuukaudessa pääsin jo parempaan kuntoon. Seuraavan lapsen vauva-aika olikin aivan erilainen, kun en ollut masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ahdistus ja pelkääminen ole normaalia enää tuossa vaiheessa. Baby bluesin aikana heti synnytyksen jälkeen parisen viikkoa on, mutta mikäli olo jatkuu, niin kysymys on jo synnytyksenjälkeisestä masennuksesta.
Puhu ihmeessä miehellesi ja neuvolassa asiasta.
Käytätkö jotain hormonilääkitystä? Ne pahentavat ahdistavaa oloa ja pakkoajatuksia. Jätä e-pillerit tai vastaavat tauolle. Lisäksi kävisin tarkistuttamassa estrogeenitasot lekurissa, voivat myös olla syy tuntemuksiisi. Kaikkeen ei ole aina masennus syynä. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla samanlaisia fiiliksiä ollut, nyt jo hiljalleen helpottaneet, kun lapsi jo yli kaksivuotias. Vasta muutaman kerran on ollut yön yli hoidossa, kun mielelläni pidän lähelläni koko ajan. Alkuun tunsin ehkä myös omistushalua, enkä mielellään antanut ollenkaan lasta hoitoon muille. Itse olen ajatellut, että normaalia, varsinkin kun kyse on esikoisesta. Nyt toinen lapsi tulossa ja uskon kaiken olevan helpompaa.
On normaalia, hän on vielä pieni vauva josta sinun kuuluu olla huolissaan. Kyllä erossa olon pitäisi seuraavan vuoden kuluessa alkaa pikkuhiljaa sujumaan helpommin.