Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos olisit antanut lapsen adoptioon, haluaisitko kuulla hänestä
28.12.2019 |
Biologinen äitini antoi minut adoptoitavaksi heti kun synnyin. Olen saanut parhaimmat (adoptio-)vanhemmat mitä toivoa saattaa: he ovat antaneet minulle hyvän lapsuuden, jossa ei ollut pulaa rakkaudesta tai edes materiasta. Elin oikeastaan hyvin idyllisen lapsuuden, jossa leikittiin metsässä niin kauan että äiti huusi syömään pullaa.
En koe että elämästäni puuttuisi vanhempaa joten en ole ollut kiinnostunut tutustumaan biologisiin vanhempiini.
Olen kuitenkin alkanut näin aikuistuessani että mitä jos biologinen synnyttäjäni haluaisikin tietää että päädyin hyvään perheeseen ja hän teki ainakin minun kannaltani oikean ratkaisun, kun antoi minut pois.
Eli: jos olisit antanut lapsen adoptioon, haluaisitko tietää että synnyttämäsi lapsi voi hyvin? Vaikka tämä adoptioon annettu lapsi ei haluaisi pitää yhteyttä?
Kommentit (14)
Todellakin haluaisin. Siis uskon näin, kokemusta ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse adoptio lapsi ja nyt vanhempana minua on alkanut kiinnostaa alkuperäni. Olen saanut ihanat vanhemmat ja elämän. Tiedän että äitini on saanut minut hetken suhteesta - ja tiedän että äitini sisko on ainakin ns.julkimo hänen asuinpaikkakunnalla. Äidistäni en tiedä mitään. Otanko yhteyttä vai en?
En tiedä miten jossain vaiheessa perintöasiat menevät - en kaipaa kyllä enkä haluakaan niitä. Onkohan pakko?
Tekisin taatusti niin kuin Koirapuisto-romaanissa tehtiin. Kävisin vakoilemassa päivittäin omaa lastani.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse adoptio lapsi ja nyt vanhempana minua on alkanut kiinnostaa alkuperäni. Olen saanut ihanat vanhemmat ja elämän. Tiedän että äitini on saanut minut hetken suhteesta - ja tiedän että äitini sisko on ainakin ns.julkimo hänen asuinpaikkakunnalla. Äidistäni en tiedä mitään. Otanko yhteyttä vai en?
En tiedä miten jossain vaiheessa perintöasiat menevät - en kaipaa kyllä enkä haluakaan niitä. Onkohan pakko?
Siis periikö adoptio-lapsi sekä biologiset vanhempansa/äitinsä että adoptio-vanhempansa? Wau!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse adoptio lapsi ja nyt vanhempana minua on alkanut kiinnostaa alkuperäni. Olen saanut ihanat vanhemmat ja elämän. Tiedän että äitini on saanut minut hetken suhteesta - ja tiedän että äitini sisko on ainakin ns.julkimo hänen asuinpaikkakunnalla. Äidistäni en tiedä mitään. Otanko yhteyttä vai en?
En tiedä miten jossain vaiheessa perintöasiat menevät - en kaipaa kyllä enkä haluakaan niitä. Onkohan pakko?Siis periikö adoptio-lapsi sekä biologiset vanhempansa/äitinsä että adoptio-vanhempansa? Wau!
Minulle on sanottu että adoptiolapsella ei ole minkäänlaista oikeutta biologisten vanhempiensa perintöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse adoptio lapsi ja nyt vanhempana minua on alkanut kiinnostaa alkuperäni. Olen saanut ihanat vanhemmat ja elämän. Tiedän että äitini on saanut minut hetken suhteesta - ja tiedän että äitini sisko on ainakin ns.julkimo hänen asuinpaikkakunnalla. Äidistäni en tiedä mitään. Otanko yhteyttä vai en?
En tiedä miten jossain vaiheessa perintöasiat menevät - en kaipaa kyllä enkä haluakaan niitä. Onkohan pakko?Siis periikö adoptio-lapsi sekä biologiset vanhempansa/äitinsä että adoptio-vanhempansa? Wau!
Minulle on sanottu että adoptiolapsella ei ole minkäänlaista oikeutta biologisten vanhempiensa perintöön.
Aikaisintaan 1.1.1980 alkaen adoptoiduilla on perintöoikeus biosukuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla tarve on ainakin ollut ihan omalta puolelta. Siis tarve luoda, rakentaa suhde hylänneeseen vanhempaan. En ole kysellyt, että haluaako hän. Kyllä se selviää sitten ja selvisikin.
Ehkä joku haluaa tietää ja joku toinen taas ei halua tietää. Aika vaikea kuvitella realistisesti tilannetta, että haluaisinko kuulla adoptoidusta lapsestani, kun lähtökohtaisesti en kykenisi antamaan lastani pois ja koska en voisi antaa lastani pois, niin tilanteessa, jossa en voisi pitää lastani olisin varmaan pakonomaisesti lapseni perässä ja surisin ja murtuisin tilanteessa, jossa en voisi pitää häntä. Jos voi antaa lapsensa adoptioon, niin on kyettävä myös päästämään irti ja itse en voisi päästää irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisit ajatella niin että olisihan biologinen äitisi voinut tehdä abortin ja silloin sinua ei olisi. Joten jos hän haluaa sinut tavata/ pitää yhteyttä niin älä torju häntä. Anna hänelle mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Voisit ajatella niin että olisihan biologinen äitisi voinut tehdä abortin ja silloin sinua ei olisi. Joten jos hän haluaa sinut tavata/ pitää yhteyttä niin älä torju häntä. Anna hänelle mahdollisuus.
Hän huomasi raskauden niin myöhäisessä vaiheessa ettei abortti olisi ollut mahdollinen.
En ole ajatellut mahdollisuutta että biologinen äitini voisi ottaa minuun yhteyttä. Minulle on koko ikäni sanottu että MINÄ voin ottaa häneen yhteyttä. En kuitenkaan halua itseni takia sitä tehdä, koska en halua mitään suhdetta bio-äitiini. Olen törmännyt adoptiolapsena muiden tuputtamaan ajatukseen siitä että minun pitäisi kaivata ”oikeaa” äitiäni, mutta en ole koskaan itse kokenut mitään tarvetta luoda suhdetta synnyttäjääni.
En halua vastoin omaa tahtoani luoda suhdetta ihmiseen, vain koska hän on synnyttänyt minut.
-OP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi. Mennyttä elämää.
nimim. olen antanut lapsen adoptioon
Kuulostat jotenkin itsekkäältä ja kiittämättömältä. Oletko seurannut sellaista ohjelmaa kuin kadonneen jäljillä? Sitä on tullut muutama kausi ja suurin osa sellaisia tapauksia että sitä biologista vanhempaa on etsitty toiselta puolen maapalloa. Ihmisillä on tarve tietää omat juurensa mutta ehkä sinä olet vielä niin nuori.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä haluaisin.