Voiko työtön uupua?

Voi. Ja uupuukin.

Tietenkin voi. Stressi uuvuttaa, ja pitkäaikainen työttömyys on stresaavampaa kuin työssäkäynti, jos siis tuilla elää. Miljonäärinä minua ei työttömyys stressaisi ollenkaan.

Uupuu kerran kuussa täyttäessään netissä yhden kaavakkeen

Kyllä voi, itse olen siitä elävä esimerkki. Paljon rankkoja asioita elämässä, menetyksiä, sairaus jonka vuoksi jouduin jäämään pois koulu/työelämästä. Sitten tietysti se, että tuilla ei hurrata, rahahuolet stressaavat myös. On asia erikseen, onko yhteiskunnallisesti hyväksyttävää. Itsestä tuntuu, että ei ole ja harva lopulta täysin ymmärtää, miten ihminen voi olla jopa uupuneempi työttömänä kuin työssäkäyvänä.

Entä, jos on uupunut töissä ja jää siksi työttömäksi. Onko silloin uupunut työtön?

Kuka tahansa voi uupua. Yhteiskuntaluokka ei määrittele ihmisen kykyä jaksaa arkea. Se ei kuitenkaan ole hyväksyttävää, sillä ikävä kyllä ihmisten asenteet ovat sellaisia, että omat ongelmat laitetaan aina muiden ongelmien edelle. Ihminen on aika psykopaattinen eläin, joka (tyypillisesti poikkeukset huomioiden) ei osaa laittaa itseään muiden saappaisiin.

Voi. Jatkuva työn hakeminen uuvuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin voi. Stressi uuvuttaa, ja pitkäaikainen työttömyys on stresaavampaa kuin työssäkäynti, jos siis tuilla elää. Miljonäärinä minua ei työttömyys stressaisi ollenkaan.

Miljonäärinä varmaan stressaisi siitä, että menee rahaa liikaa kaikkialle (vaikka sitä olisikin ylettömästi) koska se köyhyys pelottaa liikaa. Sitten sitä rahaa pitäisi silti kokoajan saada vain lisää, koska koskaan ei tunnu turvalliselta. Siitä kai se rikkaiden roopeankka-syndrooma ja rahankahmimishimo entisenkin päälle johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin voi. Stressi uuvuttaa, ja pitkäaikainen työttömyys on stresaavampaa kuin työssäkäynti, jos siis tuilla elää. Miljonäärinä minua ei työttömyys stressaisi ollenkaan.

No sinä vaikutat yhdeltä niistä harvoista "herroista", joka oikeasti ymmärtää muita. Peukut sille. Toivon menestystä ja iloa elämääsi. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin voi. Stressi uuvuttaa, ja pitkäaikainen työttömyys on stresaavampaa kuin työssäkäynti, jos siis tuilla elää. Miljonäärinä minua ei työttömyys stressaisi ollenkaan.

Miljonäärinä varmaan stressaisi siitä, että menee rahaa liikaa kaikkialle (vaikka sitä olisikin ylettömästi) koska se köyhyys pelottaa liikaa. Sitten sitä rahaa pitäisi silti kokoajan saada vain lisää, koska koskaan ei tunnu turvalliselta. Siitä kai se rikkaiden roopeankka-syndrooma ja rahankahmimishimo entisenkin päälle johtuu.

Tuo tilanne on silti vähemmän stressaava kuin ihan todellinen turvattomuus esim asunnottomuuden takia. Onnellisuus lisääntyy tutkimusten mukaan ainakin n 70 000 euron vuosituloihin asti

Tottakai voi ja uupuukin. Se kyykyttäminen, kun yrittää ja yrittää ja aktiivileikkuri leikkasi kaikesta huolimatta. Onneksi se loppuu nyt, mutta tuhot ovat jo syntyneet.

Vierailija kirjoitti:

Uupuu kerran kuussa täyttäessään netissä yhden kaavakkeen

Työttömänä eläminen on paljon muutakin kuin byrokratiakaavakkeen täyttämistä. Työttömällä on tolkuttomasti vapaa-aikaa ja siten hirveä ahdistus siitä, että käyttää kaiken sen vapaa-ajan järkevästi ja itseä kehittäen. Työssäkäyvä ihminen voi vapaa-ajallaan levätä leppoisasti ja syynä se, että töissä on rankkaa. Valtaosa työttömistä kokee jatkuvan levon ahdistavana ja täytyy jopa väkisin keksiä itselleen vaikka pyörä uudelleen.

Sitten toki pitää huomioida, että työttömän täytyy vapaa-aikaa omaavana aika usein hakea sitä iloa myös muista ihmisistä ja voi olla todella uuvuttavaa mennä aina kaikkien pillin mukaan. Ja täytyy olla todella varovainen siitä, ettei vaan loukkaa muita, sillä tiedossa on myös, että mikä tahansa kriittinen sosiaalinen tuho on riski syrjäytymiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uupuu kerran kuussa täyttäessään netissä yhden kaavakkeen

Työttömänä eläminen on paljon muutakin kuin byrokratiakaavakkeen täyttämistä. Työttömällä on tolkuttomasti vapaa-aikaa ja siten hirveä ahdistus siitä, että käyttää kaiken sen vapaa-ajan järkevästi ja itseä kehittäen. Työssäkäyvä ihminen voi vapaa-ajallaan levätä leppoisasti ja syynä se, että töissä on rankkaa. Valtaosa työttömistä kokee jatkuvan levon ahdistavana ja täytyy jopa väkisin keksiä itselleen vaikka pyörä uudelleen.

Sitten toki pitää huomioida, että työttömän täytyy vapaa-aikaa omaavana aika usein hakea sitä iloa myös muista ihmisistä ja voi olla todella uuvuttavaa mennä aina kaikkien pillin mukaan. Ja täytyy olla todella varovainen siitä, ettei vaan loukkaa muita, sillä tiedossa on myös, että mikä tahansa kriittinen sosiaalinen tuho on riski syrjäytymiselle.

Olen työtön ja vapaa-aika ei olisi mikään ongelma jos olisi varaa tehdä sillä vapaa-ajalla mitä haluaa. Kaikki mitä haluaisin tehdä kuten matkustaminen, konsertit, näytelmät, NHL ottelut, harrastukset kuten laskuvarjohyppy, pianotunnit, eläinten pito jne maksaa.

Kiitos vastauksistanne.

Kysyin siksi, koska en ole milloinkaan ollut työelämässä näin uupunut kuin nyt. "Töitä" teen konsanaan enemmän työttömänä kuin töissä ollessani ja tuntuu, ettei vuorokauden tunnit edes riitä. Koskaan en ole osannut ns. olla vain, mutta minusta tuntuu työelämän ulkopuolella, etten ansaitse sitä kelan 600 euroa "vain" kotona ja lähiympäristössä downshittaamalla. Koen, etten ansaitse mitään, ellen sisäisesti ruoski itseäni ahkeroimaan eri tavoin.

Olen kateellinen työssä käyville ihan vaan siksikin, että pääsisin silloin paljon helpommalla kuin nyt.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uupuu kerran kuussa täyttäessään netissä yhden kaavakkeen

Työttömänä eläminen on paljon muutakin kuin byrokratiakaavakkeen täyttämistä. Työttömällä on tolkuttomasti vapaa-aikaa ja siten hirveä ahdistus siitä, että käyttää kaiken sen vapaa-ajan järkevästi ja itseä kehittäen. Työssäkäyvä ihminen voi vapaa-ajallaan levätä leppoisasti ja syynä se, että töissä on rankkaa. Valtaosa työttömistä kokee jatkuvan levon ahdistavana ja täytyy jopa väkisin keksiä itselleen vaikka pyörä uudelleen.

Sitten toki pitää huomioida, että työttömän täytyy vapaa-aikaa omaavana aika usein hakea sitä iloa myös muista ihmisistä ja voi olla todella uuvuttavaa mennä aina kaikkien pillin mukaan. Ja täytyy olla todella varovainen siitä, ettei vaan loukkaa muita, sillä tiedossa on myös, että mikä tahansa kriittinen sosiaalinen tuho on riski syrjäytymiselle.

Olen työtön ja vapaa-aika ei olisi mikään ongelma jos olisi varaa tehdä sillä vapaa-ajalla mitä haluaa. Kaikki mitä haluaisin tehdä kuten matkustaminen, konsertit, näytelmät, NHL ottelut, harrastukset kuten laskuvarjohyppy, pianotunnit, eläinten pito jne maksaa.

Toki sekin joo, työttömän vapaa-ajan yleinen laatu on kyseenalainen. On helppoa, jos ei vaadi elämässään liikoja. Mutta suurella osalla ihmisistä on unelmia, haluja ja vaatimuksia. Näitä työttömän ihmisen on hyvin hankalaa toteuttaa.

Työtön kirjoitti:

Kiitos vastauksistanne.

Kysyin siksi, koska en ole milloinkaan ollut työelämässä näin uupunut kuin nyt. "Töitä" teen konsanaan enemmän työttömänä kuin töissä ollessani ja tuntuu, ettei vuorokauden tunnit edes riitä. Koskaan en ole osannut ns. olla vain, mutta minusta tuntuu työelämän ulkopuolella, etten ansaitse sitä kelan 600 euroa "vain" kotona ja lähiympäristössä downshittaamalla. Koen, etten ansaitse mitään, ellen sisäisesti ruoski itseäni ahkeroimaan eri tavoin.

Olen kateellinen työssä käyville ihan vaan siksikin, että pääsisin silloin paljon helpommalla kuin nyt.

Ap.

Älä hyvä ihminen ruoski itseäsi, jokainen ansaitsee perustoimeentulon. Se on perustuslakiin kirjattu ja yleensäkin hyvinvointivaltion legitimiteetti on äärimmäisen korkea Suomessa.

Pohjoismainen ihmisyyden käsite lähtee siitä, että yksilöitä ei ajatella kuluerinä. Hyvinvointivaltion ideologiaan kuuluu se, että elämässä saa tehdä mitä haluaa ja ainakaan omien valintojensa vuoksi oikeus perustarpeisiin kuten asumiseen ja ruokaan ei häivy minnekään.

Eli ole ihan rauhassa sujut itsesi kanssa. Hyvinvointi on kaiken elämisen lähtökohta.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin voi. Stressi uuvuttaa, ja pitkäaikainen työttömyys on stresaavampaa kuin työssäkäynti, jos siis tuilla elää. Miljonäärinä minua ei työttömyys stressaisi ollenkaan.

Kyl se työttömyys stressaa vaikka rahahuolet vähäisempiä.

Työ on paljon muutakin kuin toimeentulo. Ja kun terveys menee ja työt ja tulot loppuu niin kyl se kirpaisee. Kriisin paikka.

Vanheneminen on /c:stä

T. Miljonääri

Toki voi työtönkin uupua. Itse olen ollut pisimmillään vain puoli vuotta ilman työtä tai opiskelua, mutta oli se melko rankka jakso. Pahinta oli se, ettei ollut mitään järkevää tekemistä. Toki tein kaikki kotityöt, mutta ei niitä paljon ollut kahden aikuisen ihmisen taloudessa. Lenkkeilin ja kävin kirjastossa ja luin, mutta ei niistä riittänyt päivien täytteeksi viikosta ja kuukaudesta toiseen. Loppuvaiheessa alkoi olla jo melko tuskainen olo.

Ja tämä siis ilman suuria taloudellisia huolia, koska puolisolla kuitenkin oli vakityö ja suht hyvä palkka, jolla kaksi ihmistä tuli kyllä toimeen. Jos olisi ollut vielä lisäksi taloudellisetkin huolet...

Todelakin voi, mutta eri asia kuka sen uskoo/ymmärtää, jos ei ole itse kokenut:( Jotkut syyllistävät ympärillä jauvasti ja just vaativat, että sinähän voit tehdä tämän, tuon ja senkin vielä "joutessasi", eihän sulla muutakaan nyt ole (kun kerta vaan kotonasi makaat rennosti, ilmeisesti olettavat!). Valvottuja öitä rahahuolten ja sysimustalata näyttävän tulevaisuuden takia, ihmisten syyllistä,mistä ja halveksuntaa koko ajan "olet hyödytön loinen, tuet pois!jne. saa harva se päivä kuulla tai lukea jostain:( Tervetula vaan kokeilemaan, mieluitne vuosikausiksi päähänpotkitun koko kansan syntipukin elämää täysin riittämättömillä(työmarkkinatuki)tuloilla!

Kyllä saa uupua. Minulla kanat munivat, purjo kasvaa, juurekset korjattu, vihdat on tehty, marjat on poimittu, sienet kuivattu ja tatit myyty Italiaan. Harmaata ladonseinälautaakin lastattu Alpeille mökiksi, josta myöhemmin vuokratuloa. Verottaja painaa kuin sika kimppuun selvityksineen ja kertoo, että ei voi elää ilman nollatuloja ja etuuksia. En ymmärrä miksei?