Kumpi mieluummin: ÄITI 18v vai ÄITI 42v?

sillä ainakin itse olin ihan kakara alle kaksikymppisenä. Koulut kesken ja mieli paloi maailmalle. Valmistuin 24-vuotiaana yliopistosta ja asuin yhteensä pari vuotta maailmalla, Hollannissa, New Yorkissa ja Keniassa ja matkustelin muutenkin. Nautin olostani. Mies tarttui mukaan jo 22-vuotiaana, mutta menimme naimisiin vasta kun täytin 30 ja väittelin. Ensimmäinen lapsi tehtiin kun olin 35 ja toinen heti perään. Nyt toivomme iltatähteä ja ikää on se maaginen 40 (miehellä 45).



Minä en olisi ollut valmis 18-vuotiaana, en edes 25-vuotiaana. Vanhempana olen uskaltanut nauttia äitiydestä täysillä, olla pitkään kotona ja tehdä lyhyttä päivää ja olla läsnä ja puuhailla. Ura on mallillaan eikä tarvitse stressata. Jos en tästä enää etene, se ei haittaa, sillä minulla on maailman ihanin perhe.



Ja jaksamisesta -- minä ainakin olen hyväkuntoinen ja terve. Urheilen (harrastelijamaratoonari kun olen) eikä valvominenkaan ole vielä ihan ylivoimaiseksi käynyt. Myönnän, että lapset lisäsivät uurteita silmäkulmiin, mutta toisaalta tämmöinen laiha rääpäle taitaa tässä iässä olla aina vähän ryppyinen. Rypyt ovat kuitenkin vain kosmeettinen haitta - lasten kanssa peuhaamiseen piisaa energiaa siinä missä nuoremmillakin, takuuvarmasti.



JOku toinen on tehnyt asiat toisessa järjestyksessä enkä epäile etteikö joku olisi yhtä valmis perheelle 18-vuotiaana kuin minä kolmikymppisenä. Meille sopi tämä enkä voi verrata kuin itseeni -- minä olen 2 vuoden päästä 42-vuotiaana takuulla parempi vanhempi lapsilleni (toivottavasti kolmelle!) kuin olisinnollut 18-kesäisenä :)

maalaisjärkeä ja sopivasti tietoa lapsista. Eli ehdottomasti 42-vuotiaana mieluummin kuin 18-vuotiaana. Olin silloin tosi itsekäs maailmanmatkaajatyttö joka ajatteli ´vain itseään.

Kokemusta on (oma äiti oli 17 kun synnyin) ja aina on ollut ihanaa kun on ollut nuori äiti!

Nyt taas olen " päässyt" sivusta seuraamaan kun anoppi teki 45 vuotiaana iltatähden ja ovan aivan loppu, rikki ja väsähtänyt kun on niin rankkaa...

Puhuttiinko tässä nyt esikoisesta vai mistä? Silläkin on merkitystä.

Kriteerinä pelkkä ikä? TArkoittaako kysymys, että riippumatta lapsen iästä?

Esim:

- äiti 42, lapsi 20 vs äiti 18, lapsi 20 (ok, tämä vaihtoehto mahdoton)

- äiti 42, lapsi 2 vs. äiti 18. lapsi 2 (tässä eka vaihtoehto parempi)

- äiti 42, lapsi 0 vs äiti 18, lapsi 0 (tässä ihan sama kai)



Vai jotain muuta?

Mutta jos oletetaan, että kumpikin äideistä on hyvä äiti hyvässä parisuhteessa niin silloin 18v.



Perusteena se, oma äitini sai minut 26-vuotiaana ja on mukavaa että nyt kun minulla on lapsia, hän jaksaa olla heistä kiinnostunut, eikä minulla ole lisästressiä eläkeikäisen äitini hoitamisesta ja pärjäämisestä.



Minun kumpikin mummoni oli nk. vanhoja äitejä, eivätkä he enää jaksaneet lapsenlapsensa eli minun kanssani olla yhtään.

Nyt kun minulla on lapsia, ovat he jo kuolleet mitä suren joskus.

Mummot ovat lapselle tärkeitä!

hyvin huolehti ja kasvatti meidät (kolme tyttöä) isän (20v.) avustuksella. Ahkeria työihmisiä olivat molemmat ja vastuuntuntoisia nuoresta iästä huolimatta. Edelleen ovat työelämässä ja 7 lapsenlapsen onnelliset isovanhemmat ja hyvin jaksavat juosta perässä. Ehdottomasti nuoret vanhemmat kuin vanhat, tämä siis minun mielipide.

itse sain lapseni välillä 25-27v,

nyt vähän yli 3-kymppisenä en enää lapsia haluaisi...

en silti olisi ollut valmis itsekkään vielä 18vuotiaana!

ja sama isäkin meillä on. Ei ole ollut sen huonompi tai parempi äiti kummallekaan mutta erilainen kuitenkin. Pikkusisko on nyt 14v.

äiti 18v.

Molemmissa omat hyvät puolensa.

18-vuotias on vielä elämänkokemukseltaan vähäinen. Lapsi vielä miltei itsekin. Opiskelut kesken, elämää etsimässä, parisuhde ei voi olla vielä kovin kypsällä tolalla.

Ikäänkuin kaikki olisi jostakin iästä kiinni. Kyllä eletään turhamaisessa yhteiskunnassa, jossa oikeasti kaikki pelkää, että onkohan tässä jo liian vanha siihen ja siihen. Eikö lapset tehdä silloin, kun on se aika, eikä silloin, kun on sen ikäinen. Näillä jutuilla pelotellaan nuoria ihmisiä tekemään lapset silloinkin, kun eivät ehkä itse haluaisi. On ihanaa ja hienoa, kun on saanut lapset nuorena. Se tuntuu olevan tosi nastaa. Eikö parempi olisi miettiä, milloin olisi parhain mahdollinen äiti? Ihminen kun ei psyykkisesti oikeasti vanhetu vaan kasvaa iän myötä, mutta myös lapset kasvattavat meitä.

Muuten lapset pitävät aina vanhempia tosi kalkkiksina, vaikka olisitte ne saaneet sitten 18-vuotiaina.

Ei ole varmaa, että saat pitää äitisi pitkään.

Tietenkin riippuu henkilöstä.

18 v:n siksi, että 42 v:n lapsella on suuri riski olla kehitysvammainen ja todennäköisemmin 18 v jaksaa paremmin.



Ja on kiva kun vanhemmat (eli oman lapsen isovanhemmat) eläis luultavasti vielä kauan minun/lasteni syntymän jälkeen.



Ite olin 21 v kun sain esikoiseni. En tyrkkää häntä isovanhempien hoitoon, en olisi tehnyt niin 18-vuotiaanakaan. En käy kapakoissa tms. Meitä on erilaisia.

ei iän perusteella saa soimata! minä ottaisin sen joka on kypsempi ja valmis äidiksi! en minä numeroita miettisi! minun isäni on 44 ja vaimo 30 ja kaksoset tulossa, tietenkin isälläni on ikää kun kaksoset on 15, mutta mitä se haittaa? kunhan pystyy huolehtimaan ja rakastamaan!

Ei yli 40-vuotiaat ole tänä päivänä kovin vanhoja, kun kerran elinikäkin on noussut runsaasti yli 80 v. Lisäksi 40-vuotiaan täytyy vielä olla noin 25 vuotta työelämässä eli eihän vielä ole mikään vanhus.

elää vielä ainakin seuraavat 40 vuotta, kuin että 42-vuotias elää vielä seuraavat 40 vuotta. Tietenkin tapahtuu onnettomuuksia ja tulee sairauksia, mutta puhun todennäköisyydestä.

Siinä iässä useimmat pystyvät jo keskittymään muihinkin napoihin kuin omaansa.

Äitini on saanut veljeni 19 vuotiaana ja 42 vuotiaana hänestä on tullut isoäiti.