Kumpi mieluummin: ÄITI 18v vai ÄITI 42v?

mun äiti sai minut piirun verran alle 20v. ja onpa nyt ihana kun äiti vielä jaksaa touhuta munkin lasten kanssa, on nyt 55v. Mun kaverilla on äiti joka just täytti 72v. ja jaksaa tosi vähän hoitaa ja touhuta lastenlasten kanssa, ystävä monasti sitä harmittelee.

ja kaikki vanhana lapsensa saaneet vastaa 42v



Tää on taas niin sidonnaista, ei osata ajatella muuta kuin itseään

18-vuotias tyttönen on vasta juuri täysi-ikäiseksi tullut ja pikkuhiljaa aloittelemassa oman elämänsä suunnan haeskelua. Pienen ihmisen hoitaminen ja kasvattaminen kunnialla on niin valtava työsarka kaikkine osa-alueineen, että ei 18-vuotiaan tarvitse olla sellaiseen vielä valmis, kun on itsekin vasta lapsenkengistään päässyt.

Äiti olisi nuori vielä kun itse on parikymmppinen. Olisi nuori mummokin sitten ja lapsilla olisi mummo ja mahd. vielä isomummo ja pappa jne. Ja mummo olisi elossa ja lapsen elämässä vielä pitkään..



Jos saa lapsen 40v. niin ei se mummo kovin kauaa ole elämässä sitten. Jää sukulaissuhteetkin kokematta.

Sillä on todennäköisyydellä omat menot ja opiskelut ja omaisuuden hankinnat hoidettu ja sillä on aikaa keskittyä minuun eikä juoksennella eronneena kapakoissa miesten perässä ja kännätä ja rällätä likkakavereiden kanssa.



60 v ei ole toinen jalka haudassa - tulkaa ja sanokaa tuo mun mutsille niin saatte turpaan! ;-)

Ihminen on tehty niin, että saa lapsia sen ikäisenä kuin on hyvä. Molempi parempi siis. Oma äitini sai nuorimman siskoni 43-vuotiaana, eikä tunnu yhtään liian vanhalta nytkään, kun sisko on 17 v.

oma äitini sai veljeni 17v ja nuorimman veljeäni 30v, minut 25 vuotiaana.

Itse sain oman esikoisen 20v ja nyt on ihanaa kun on nuori mummu, joka jaksaa lasten kanssa touhuta. Ja itsekin tykkään käydä äitini kanssa kaupoilla, elokuvissa ym. Jos äitini olisi nyt yli 70v, niin tuskin samaa yhteyttä olisi. Varsinkin jos äitini sairastaisi dementiaa niinkuin oma äitinsä...



Eli valitsisin sen 18v, jos se olisi yhtä kypsä kuin äitinikin on ollut.

Itse en voisi kuvitella saavani lapsia 43 vuotiaana!! Nykyiset ovat silloin täysi-ikäisiä ja miehen kanssa lomaillaan kesämökillä kahdestaam ;)

Vierailija:

ja kaikki vanhana lapsensa saaneet vastaa 42v

Tää on taas niin sidonnaista, ei osata ajatella muuta kuin itseään

äitini sai minut 20 vuotiaana. (siskoni 19v.) Ja minusta on kyllä kiva kun on nuori äiti! Ja isä on kyllä ollut kokoajan mukana! Eikä ole vanhempani koskaan tykänneet käydä rilluttelemassa, vaikka nuorena on lapsia saaneetkin.

42 olisi ihan liian vanha. Jos saisi valita ihan vapaasti niin sitten valitsisin mieluiten parikymppisen, mutta en missää tapauksessa tuota neljäkymppistä.

ja nyt kyllä olen sitä mieltä, että olisi pitänyt tehdä 25-30v. tosin ei ollu miestä silloin ;)

Molemmat liian ääripäitä, mutta numero ikä ei kerro kaikkea, joku nelikymppinenkään ei ole kypsä äidiksi, kun taas voi 18v. olla jo ihan valmis äidiksi.

Useimmat 18-vuotiaat on vielä ihan kakaroita, niin kuin itsekin olin tuon ikäisenä. En haluaisi olla sellaisen äidin lapsi, millainen itse olin 18-vuotiaana. Mutta tunnen kyllä kypsiäkin 18-vuotiaita, jotka ovat hyviä äitejä. Sain kuopuksen 42-vuotiaana ja minusta se oli ihan hyvä ikä saada lapsi.

Näitä nuoria äitejä on nyt niin monta nähty lähisuvussa ja kaikilla lapset ovat jatkuvasti hoidossa mummon luona, kun äidillä menojalka vipattaa niin kovin.

Vierailija:

ja kaikki vanhana lapsensa saaneet vastaa 42v

Tää on taas niin sidonnaista, ei osata ajatella muuta kuin itseään

Nyt vähän tuli perseen alla, et kerkeisin saada lapsia enenmmän, kun 30 täynnä en enää tule saamaan lapsia. En halua asettaa lastani niin huonoon valoon koulukavereiden silmissä

ja niin luontokin on sen tarkoittanut, että lapset tehdään nuorena aikuisena, eikä lähellä menopaussia

täytyy sanoa, että oon aika väsähtänyt. kuntoa pitäisi parantaa ja laihduttaa. täytän kohta 41v.

esikoinen on kehitysvammanen ja tua lisää vaikeusastetta, kun ei kehitykkään normaaliin tapaan. kuopus on taas tosi vilkas.

olisi pitännyt tehdä lapset huomattavasti aiemmin.

Todennäköisemmin olisin tuolloin myös toivottu lapsi. Lisäksi ulkoiset puitteet lienevät tuolloin jo kunnossa. Eipä ne muuten niin tärkeitä ole, mutta on todettu, että rahapula asettaa parisuhteen ja perhe-elämän kovalle koetukselle.



Psykologien mukaan ensimmäiset vuodet ovat tärkeimpiä lapsen kehitykselle. Myöhemmin murroiässä voisin hävetä äitiäni, joka on muita iäkkäämpi, mutta siitä viis kun perusasiat ovat olleet pienenä kunnossa. Sitä paitsi muutkin tekevät lapsia nykyisin myöhemmällä iällä.

sain eka lapsen nyt tammikuussa ja rankkaa on ollu, kun oli niin kauan " yksin" ja eikä tarvinut huolehtia kuin itsestä, niin tämä uusi elämä on vaatinut todella paljon. En kyllä suosittele siirtämään lapsentekoa näin vanhaksi, mutta toisaalta minä en olisi ollut valmis äidiksi 18- vuotiaana. Fyysisesti olen kyllä hyvässä kunnossa, mutta henkisesti tämä on ollu raskasta enemmän kuin osasin kuvitella.

että on unohtanut nuoruuden (tavallaan) eikä enää jaksa touhuta niinkuin nuorempi.



Ja niin, itse olen alkanut odottamaan ensimmäistä 19vuotiaana ja lapsi oli toivottu ja on rakastettu, kapakassa olen sen jälkeen (lapsi nyt 3.5vuotias) käynyt kokonaiset 0 kertaa kun ei voisi vähempää kiinnostaa. Että se siitä sitten.

Minä ainakin jaksan oikein hyvin vielä 46-vuotiaanakin leikkiä 3-vuotiaani kanssa. Viime talvena laskettelurinteitten pulkkamäissä olin monesti ainoa äiti, joka laski pulkalla ja kelkalla lasten kanssa. Monet nuoremmat äidit polttivat tupakkaa mäen päällä ja tyrkkäsivät lapsensa mäkeen. Enemmän tuo jaksaminen on luonnekysymys kuin ikäkysymys. Minä tykkään leikkiä lasten kanssa ja siksi myös leikin. Ärsyttää tosiaan, kun luullaan 42-vuotiasta ikälopuksi. Jopa lapseni koliikki-itkut osasin ottaa 42-vuotiaana huumorilla (toisin kuin nuorempana esikoisen kanssa, jolloin hermot meinasi mennä).