Äitini masennus (syynä seksuaalinen hyväksikäyttö lapsuudessa)

Luin karmeista äitisuhteista ja mietin omaani.



Äitini on ollut ahkera työntekijä ja kodinhoitaja, muttei koskaan kovin lämmin ja sydämellinen ihminen. Pikemminkin huumorintajuton ja yksitoikkoinen, vähän nuiva.



Kyllä hän meistä lapsista varmasti kovasti tykkäsi, vaikkei sitä koskaan ääneen sanonutkaan ja vaikka teini-ikäisenä minusta alkoi tuntua, että olin äiti omalle äidilleni, fiksumpi ja tietävämpi kuin hän. Hän oli aina myös kovin sairas ja jotenkin tuntui, että hän rakasti lääkärissä käymistä. Jos vähänkin kolotti, hän meni lääkäriin.



Pari vuotta sitten hän kertoi minulle käyneensä lääkärissä masennuksen vuoksi. ja vielä suurempi järkytys oli tunnustus, että hänen isänsä oli käyttänyt häntä seksuaalisesti hyväksi.



Tuntui hirveältä äidin puolesta.



Tavallaan tuo selitti hänen jyrkän ja häpeilevän suhtautumisen kaikkeen seksuaalisuuteen ja ylipäänsä fyysiseen kosketukseen ja toisaalta ehkä hän oli kiertänyt vuodet lääkäreissä, uskaltamatta kertoa ongelman oikeaa syytä. Hän sai kerrankin kaipaamaansa hoivaa, mikä kotoa oli ilmeisesti puuttunut.



Nyt tuntuu, että äiti odottaa minun olevan hänen terapeuttinsa... Sitä en haluaisi. Koko tarinan kuuleminen ahdisti minuakin, vaikken ole itse masentunut tai kärsinyt lapsuudessa.



Miten pitäisi suhtautua? auttaa kyllä haluaisin.