Lue keskustelun säännöt.
Onko todellista ystävyyttä olemassa?
Ystävättömyys
27.12.2019 |
Olen 25 vuotias nainen ja olen tällä hetkellä aika yksinäinen. Onko muilla samaa, ettei oikein usko todelliseen ystävyyteen? Olen ollut ala-asteelta lähtien koulukiusattu ja ne vähätkin ystävät mitä mulla on olleet, ovat paljastuneet pettureiksi jotka ovat inhottavasti puukottaneet selkään. Miksi ihmiset on niin julmia toisiaan kohtaan? Luotat ystävään ja sitten petetään joka kerta. Olen pari kertaa kuullut, että mulle ollaan oltu kateellisia koska mulla näyttää olevan asiat hyvin ja sen takia puukotetaan selkään. Vaikka olen yksinäinen niin oikeastaan olen mielelläni yksin jos ystävyyssuhteet ovat vain tällaisia hyväksikäyttösuhteita. Onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Miksi törmään vain hyväksikäyttäjiin? En ole liian kilttikään vaan osaan sanoa tarpeen tullen ei ja sekös tuntuu suututtavan monia kun osaan puolustaa itseäni kaikesta huolimatta.
Kommentit (24)
Yleensä narsisti-syytös esitetään vasta kolmannessa viestissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä maailmassa jokainen on yksin.
Olen 44 ja mulla ei ole koskaan ollut ystävää. Mulla meni täysin usko ihmisiin lapsena, väkivaltaisen persoonallisuushäiriöisen vanhemman mielivallan ja väkivallan uhrina.
Olen sitten elänyt yksin ja köyttänyt tarmon työhön ja opiskeluun. Tän takia olen loistava työssäni ja edennyt urallani pitkälle, sosiaaliset taidot olen ”opetellut kirjoista”.
Usein kaupungilla katselen kiinnostuneena ystäväporukoita. En tiedä olisiko siitä iloa elämään? Ainakin joskus tällainen porukka tuntuu jännitteiseltä, siis vaikka kahvilassa kuuntelen näiden juttuja. Huomaan nokkimisjörjestyksen ja sanattomar viestit. Ja sen että kaikki ei kuitenkaan tykkää toisistaan.
Olette vain pyörineet vääränlaisten ihmisten kanssa. On olemassa paljon kilttejä, hyväsydämisiä ja empaattisia ihmisiä. Opetelkaa tunnistamaan sellaiset ja hakeutukaa heidän seuraansa.
Vierailija kirjoitti:
Olette vain pyörineet vääränlaisten ihmisten kanssa. On olemassa paljon kilttejä, hyväsydämisiä ja empaattisia ihmisiä. Opetelkaa tunnistamaan sellaiset ja hakeutukaa heidän seuraansa.
Miten sellaisen tunnistaa? Löydän vain niitä, jotka käyttävät hyväksi. Tuntuu hankalalta luottaa kun aina petetään luottamus
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein kaupungilla katselen kiinnostuneena ystäväporukoita. En tiedä olisiko siitä iloa elämään? Ainakin joskus tällainen porukka tuntuu jännitteiseltä, siis vaikka kahvilassa kuuntelen näiden juttuja. Huomaan nokkimisjörjestyksen ja sanattomar viestit. Ja sen että kaikki ei kuitenkaan tykkää toisistaan.
Omia kokemuksia on paha mennä yleistämään mutta itse sanoisin, että vaatii hyväitsetuntoisia ja kypsiä persoonallisuuksia, että tuollainen kaveriporukka toisi oikeasti iloa elämään. Usein tällainen ystäväporukkameininki on reippaasti romantisoitua ja meno on ennemmin juuri tuollaista, mitä kuvailitkin: hierarkkista ja jännitteistä. Näiden porukoiden sisällä esiintyy paljon erisorttista vallankäyttöä, omien paskojen fiilisten kaatamista toisten niskaan ja sen vahtimista, että jokainen porukan jäsen pysyy ennalta määrätyssä lestissään. Kuten sanoin, niin nämä porukat toimivat hyvin ainoastaan silloin, jos kaikki sen jäsenet ovat terveellä itsetunnolla varustettuja ja sekä henkisesti että emotionaalisesti aikuiseksi kasvaneita. Yleensä eivät ole, tai sitten vain osa porukasta täyttää nämä kriteerit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette vain pyörineet vääränlaisten ihmisten kanssa. On olemassa paljon kilttejä, hyväsydämisiä ja empaattisia ihmisiä. Opetelkaa tunnistamaan sellaiset ja hakeutukaa heidän seuraansa.
Miten sellaisen tunnistaa? Löydän vain niitä, jotka käyttävät hyväksi. Tuntuu hankalalta luottaa kun aina petetään luottamus
Ap
Miten sinut tunnistaa? Jotenkinhan nuo kohtaamasi ihmiset ovat tunnistaneet sinusta sen, että sinua on helppo käyttää hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 26 ja saman kohtalon omannut kuin ap:kin, olin kiusattu koulussa, ylä-asteella vielä enemmän, varmaan koska olin hiljainen muutenkin enkä osannut itseäni puolustaa kauhean hyvin vaikka yritin sanoa vastaan. Olin todella masentunut pitkän aikaa. Luulin etten ikinä osaisi luoda ystävyys suhteita ja sen takia nörttinä joka aina on pelannut videopelejä käännyin internetin puoleen ja myös pelasin paljon multiplayer pelejä xboxilla jossa tapasin kauheuta kuin ihaniakin ihmisiä. Melkeimpä mielenterveyteni ja sosiaaliset taitoni elpyivät vain pelaamisen takia, sain keskustella muiden kanssa, löysin jopa ekan poikaystäväni. Nykyään minun vanhin ystäväni olen tuntenut jo 8 vuotta jonka kanssa monta kertaa olen skypettänyt paljon ja pelannut videopelejä, facessa ollaan ystäviä. Todella lojaali ja tukeva ystävä on aina ollut, hän myös eristäytynyt ja masentunut mutta nykyään voi hieman paremmin. :) Jotkut voivat ajatella että videopelien pelaaminen ja netissä kyykkiminen on pahaksi ja tekee sinusta eristäytyvän erakon, mutta muutenkin jo lapsesta asti tällainen hiljainen ja herkkä on löytänyt voimaa ja onnistumisen kokemuksia sosiaalisista kanssakäymisistä netin avulla.
Ja sanon että kyllä todellista ystävyyttä on olemassa ^_^ Toki menee aikaa että tapaat ne oikeanlaiset ihmiset ja kuuntelet myös intuitiotasi mitä tunteita toinen ihminen sinusssa herättää. Nykyään arvioin ihmiset ensi näkemältä "vaarallisemmiksi" ja "vaarattomiksi" eli tarkoitan sillä sitä onko heissä potentiaalia käyttää minua hyväksi tai mikä heitä motivoi pyrkimään minun ystäväkseni. Liian innokkaat ihmiset eivät yleensä ole hyvä juttu ikinä. Itse tykkään rauhallisesta ja kunnioittavasta ensivaikutelmasta. Sen vaistoan helposti kun tapaan uusia ihmisiä kasvotusten varsinkin vaikkei toista kokonaan tuntisi se on silti minulla auttanut luomaan suhteita. Minulla on edelleen sosiaalista ahdistusta minkä takia mielelläni vieläkin hoidan suhteet netin kautta kuin menisin ulos ketään tapaamaan jollei ole nettituttavuus.
Ysi kiteytti hyvin: "Liian innokkaat ihmiset eivät yleensä ole hyvä juttu ikinä. Itse tykkään rauhallisesta ja kunnioittavasta ensivaikutelmasta". Yli-innokas tuttavuus on usein paljastunut omistushaluiseksi, kontrolloivaksi ja lopulta selkäänpuukottajaksi, kun ei ole saanut minulta sitä, mitä on halunnut. Ystävyyttä ei mielestäni pitäisi yleensäkään solmia paineen ja painostuksen alla, kuten ei mitään muutakaan ihmissuhdetta. Silloin kuvioissa ovat ainoastaan hoputtajan ja painostajan omat intressit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinkkuelämää naisia arvostetaan ja pidetään esikuvana. Tai jotkut pitää.
Huomionarvoista on se että heillä kaikilla on itsekunnioitus eivätkä he puhu pahasti poissaolevasta henkilöstä, naura räkäisesti vähättelemällä. Kuten ns. ystäväpiirit levittelee ties mitä juttua.
Kuten myöskin että pitää pysyä lestissään, mikä ikinä se onkin. Ihmisenä kasvaminen ei tule monenkaan ystäväpiiriin vaan on pysyttävä sellaisena kuin tullessa.
Sinkkuelämää sarjassa ystävyys säilyi vaikka yksi heistä muutti kauas.
Jokainen heistä paini miesongelmien parissa joita ei reposteltu selän takana tai arvosteltu oliko hyvä vai huono mies. Entäs tää yksi joka vaihtoi vähän väliä? Oomaigaad jos semmoinen olisi oikeassa elämässä Suomessa niin moniko oikeasti olisi tekemisissä? Voi sitä pahuuden selän takana puhumisen määrää joka liittyisi tuohon.
Eli joo. Oikeaa ystävyyttä on. Itseäänarvostavan ja kunnioittavan ihmisen kanssa joka ei edes hoksaa levittää pahoja juttuja ystävistään ystäville koska elämässä on muita asioita joista keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette vain pyörineet vääränlaisten ihmisten kanssa. On olemassa paljon kilttejä, hyväsydämisiä ja empaattisia ihmisiä. Opetelkaa tunnistamaan sellaiset ja hakeutukaa heidän seuraansa.
Miten sellaisen tunnistaa? Löydän vain niitä, jotka käyttävät hyväksi. Tuntuu hankalalta luottaa kun aina petetään luottamus
Ap
Suhtautumisesta, käytöksestä ja puheista kanssaihmisiä kohtaan, eli kuinka kanssaihmisiään kohtelevat ja sen seurauksena millaiselta heidän seurassaan oleminen tuntuu.
Luottamus ei ole mikään on/off- tai joko/tai-ilmiö vaan se rakentuu ajan saatossa. On täysin normaalia ja järkevää olla aluksi varuillaan, kunnes oppii tuntemaan henkilön ja tämän tarkoitusperät paremmin. Jos joku osoittautuu luottamuksen arvoiseksi pienemmässä asiassa, niin luottamus vahvistuu ja häneen voi sitten luottaa hieman suuremmassa asiassa. Jos henkilö on luottamuksen arvoinen siinäkin, luottamus vahvistuu edelleen ja hänelle voi ajan saatossa kenties uskoutua jossain vielä tärkeämmässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette vain pyörineet vääränlaisten ihmisten kanssa. On olemassa paljon kilttejä, hyväsydämisiä ja empaattisia ihmisiä. Opetelkaa tunnistamaan sellaiset ja hakeutukaa heidän seuraansa.
Miten sellaisen tunnistaa? Löydän vain niitä, jotka käyttävät hyväksi. Tuntuu hankalalta luottaa kun aina petetään luottamus
Ap
Yksi asia voisi olla se, ettei odotakaan ystäviltään niin paljon. Ettei ainakaan heti kerro sellaisia asioitaan, joitten eteenpäin menosta on haittaa tai odota ystäviltä palveluksia tai sellaisia asioita, joista jäisi kiitollisuuden velkaan ja sitten joutuu pettymään. Ottaa ystävyyden kevyemmin ainakin aluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette vain pyörineet vääränlaisten ihmisten kanssa. On olemassa paljon kilttejä, hyväsydämisiä ja empaattisia ihmisiä. Opetelkaa tunnistamaan sellaiset ja hakeutukaa heidän seuraansa.
Miten sellaisen tunnistaa? Löydän vain niitä, jotka käyttävät hyväksi. Tuntuu hankalalta luottaa kun aina petetään luottamus
ApSuhtautumisesta, käytöksestä ja puheista kanssaihmisiä kohtaan, eli kuinka kanssaihmisiään kohtelevat ja sen seurauksena millaiselta heidän seurassaan oleminen tuntuu.
Tästä ihan samaa mieltä. Painottaisin etenkin tuota, miltä sinusta tuntuu olla heidän seurassaan. Tunteet ovat erittäin tarkka mittari siinä, mikä asia on sinulle hyväksi ja minkä suhteen kannattaa olla varuillaan.
Yhdestä sudenkuopasta ihan voisin erikseen varoittaa: jos ihminen vaikuttaa muuten sydämelliseltä, avoimelta ja aina ilahtuneelta sinut nähdessään, mutta saattaa töksäytellä ja näpäytellä äkkiarvaamatta mitä ihmeellisimmistä asioista (esim. siitä, että valitset kahvilassa aina samanlaisen kahvin), niin pidä tällaiseen ihmiseen etäisyyttä. Nämä nokkavat kommentit eivät ole satunnaisia lipsahduksia vaan tällainen ihminen on passiivis-aggressiivinen ja haluaa kontrolloida lähipiiriään, jotta ei itse joutuisi vahingossakaan huonoon valoon. He eivät yleensä kykene tai halua ottaa vastaan palautetta käytöksestään, vaan menevät heti puolustuskannalle, joko itkemällä malliin "niin mutta en minä ole mikään paha ihminen!" tai väittämällä tokaisujen olevan vain huumoria. Salakavalinta on, että tällaiset ihmiset kyllä ovat muuten varsinaisia enkeliystävän prototyyppejä mutta niitä letkautuksia, tiuskaisuja ja piikkejä lentelee säännöllisesti, usein silloin, kun sitä vähiten odotat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaisia kokemuksia.
Katkaisin välit kahteen hyväksikäyttäjään tänä vuonna, joten tunnen olevani oikealla tiellä.
Yhden kanssa piti tehdä erästä projektia yhdessä mutta kaveri teki ohareita eli ei tehnyt mitä lupasi. Tuhlasi aikaani turhaan.
Toinen alkoi kontrolloida. Autoon häntä hänen sairaslomansa aikana (suunniteltu leikkaus) ja myöhemmin auttelin välillä tarvittaessa. Hän huusi minulle kun asiat eivät menneet "oikein". Hän myös oli mustasukkainen kun aloin seurustella, kerran sanoi "kenelle viesteilet? Ole MINUN kanssani!" Kun laitoin miesystävälleni viestin. Hän perusti yrityksen ja hän kyllä kirjoitti työmeilejä ja kyseli minulta palautetta kirjoituksistaan. Hän halusi aina neuvoja yrittämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette vain pyörineet vääränlaisten ihmisten kanssa. On olemassa paljon kilttejä, hyväsydämisiä ja empaattisia ihmisiä. Opetelkaa tunnistamaan sellaiset ja hakeutukaa heidän seuraansa.
Miten sellaisen tunnistaa? Löydän vain niitä, jotka käyttävät hyväksi. Tuntuu hankalalta luottaa kun aina petetään luottamus
Ap
Hei, mäkin olen tällainen mätä-magneetti. Niinpä parhaimmat ystäväni ovatkin nykyään koirani ja lapseni.
Vai oikein Sinkkuelämää -elokuvasta vinkkejä oikeaan elämään?
Elokuva on elokuvaa ja oikea elämä jotakin muuta, oikeassa elämässä tuollaisia 'oikeita' ystävyyksiä ei ole.
On työkavereita, harrastusporukoita ja vastaavia, mutta kiinteät ystävyydet loppuvat kun ihmiset aikuistuvat, aikuisilla ei ole enää tuollaisia 'elokuvaystävyyksiä'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette vain pyörineet vääränlaisten ihmisten kanssa. On olemassa paljon kilttejä, hyväsydämisiä ja empaattisia ihmisiä. Opetelkaa tunnistamaan sellaiset ja hakeutukaa heidän seuraansa.
Miten sellaisen tunnistaa? Löydän vain niitä, jotka käyttävät hyväksi. Tuntuu hankalalta luottaa kun aina petetään luottamus
ApSuhtautumisesta, käytöksestä ja puheista kanssaihmisiä kohtaan, eli kuinka kanssaihmisiään kohtelevat ja sen seurauksena millaiselta heidän seurassaan oleminen tuntuu.
Tästä ihan samaa mieltä. Painottaisin etenkin tuota, miltä sinusta tuntuu olla heidän seurassaan. Tunteet ovat erittäin tarkka mittari siinä, mikä asia on sinulle hyväksi ja minkä suhteen kannattaa olla varuillaan.
Yhdestä sudenkuopasta ihan voisin erikseen varoittaa: jos ihminen vaikuttaa muuten sydämelliseltä, avoimelta ja aina ilahtuneelta sinut nähdessään, mutta saattaa töksäytellä ja näpäytellä äkkiarvaamatta mitä ihmeellisimmistä asioista (esim. siitä, että valitset kahvilassa aina samanlaisen kahvin), niin pidä tällaiseen ihmiseen etäisyyttä. Nämä nokkavat kommentit eivät ole satunnaisia lipsahduksia vaan tällainen ihminen on passiivis-aggressiivinen ja haluaa kontrolloida lähipiiriään, jotta ei itse joutuisi vahingossakaan huonoon valoon. He eivät yleensä kykene tai halua ottaa vastaan palautetta käytöksestään, vaan menevät heti puolustuskannalle, joko itkemällä malliin "niin mutta en minä ole mikään paha ihminen!" tai väittämällä tokaisujen olevan vain huumoria. Salakavalinta on, että tällaiset ihmiset kyllä ovat muuten varsinaisia enkeliystävän prototyyppejä mutta niitä letkautuksia, tiuskaisuja ja piikkejä lentelee säännöllisesti, usein silloin, kun sitä vähiten odotat.
Voi ei, mä olen just tällainen töksäyttelijä/möläyttelijä. :( Olen vähän adhd. Tajuan kyllä tyhmät sanomiseni - mutta yleensä vasta jälkeenpäin. Mulla on myös kauhea huumorintaju, päivitellään jopa sitä tuttujen kanssa. Nauran ihan sopimattomille asioille, tykkään mustasta huumorista. Olen huono ihmistuntija, mutta tunnistan kyllä mukavat ihmiset ajan kanssa. Piikittelen muita, mutta kestän myös huumorilla pahatkin letkautukset itsestäni. Siksi en ehkä ymmärrä pitää suutani aina kiinni. Läheisteni loukkaamista en siedä pätkääkään, silloin minusta saa kyllä aggressiivisen. En muuten kontrolloi yhtään ketään, olen vapaa- ja pitkämielinen.
Ikävää että minut tulkitaan pahaksi ihmiseksi.
Ymmärrän kyllä, että herkät ihmiset eivät viihdy kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Vai oikein Sinkkuelämää -elokuvasta vinkkejä oikeaan elämään?
Elokuva on elokuvaa ja oikea elämä jotakin muuta, oikeassa elämässä tuollaisia 'oikeita' ystävyyksiä ei ole.
On työkavereita, harrastusporukoita ja vastaavia, mutta kiinteät ystävyydet loppuvat kun ihmiset aikuistuvat, aikuisilla ei ole enää tuollaisia 'elokuvaystävyyksiä'.
Sinkkuelämän Samantha ja SJP:hän vihaavat oikeassa elämässä toisiaan. Että sellaista satua te naiset uskotte.
Vierailija kirjoitti:
Olen 44 ja mulla ei ole koskaan ollut ystävää. Mulla meni täysin usko ihmisiin lapsena, väkivaltaisen persoonallisuushäiriöisen vanhemman mielivallan ja väkivallan uhrina.
Olen sitten elänyt yksin ja köyttänyt tarmon työhön ja opiskeluun. Tän takia olen loistava työssäni ja edennyt urallani pitkälle, sosiaaliset taidot olen ”opetellut kirjoista”.
Usein kaupungilla katselen kiinnostuneena ystäväporukoita. En tiedä olisiko siitä iloa elämään? Ainakin joskus tällainen porukka tuntuu jännitteiseltä, siis vaikka kahvilassa kuuntelen näiden juttuja. Huomaan nokkimisjörjestyksen ja sanattomar viestit. Ja sen että kaikki ei kuitenkaan tykkää toisistaan.
Usein nämä leppoisat ystäväporukat kaupungilla paljastuvat keskenään sukulaisiksi tai lapsuudenkavereiksi. Kaikilla ei ole ollut mahdollisuutta sellaiseen luksukseen. Olen itsekin muuttanut yli 20 kertaa elämäni aikana, myös lapsuudessa muutimme paljon. Ei minullakaan ole kuin satunnaisia ystäviä, hyviä ystäviä ei ollenkaan.
Olet narsisti.