Lue keskustelun säännöt.
Onko todellista ystävyyttä olemassa?
Ystävättömyys
27.12.2019 |
Olen 25 vuotias nainen ja olen tällä hetkellä aika yksinäinen. Onko muilla samaa, ettei oikein usko todelliseen ystävyyteen? Olen ollut ala-asteelta lähtien koulukiusattu ja ne vähätkin ystävät mitä mulla on olleet, ovat paljastuneet pettureiksi jotka ovat inhottavasti puukottaneet selkään. Miksi ihmiset on niin julmia toisiaan kohtaan? Luotat ystävään ja sitten petetään joka kerta. Olen pari kertaa kuullut, että mulle ollaan oltu kateellisia koska mulla näyttää olevan asiat hyvin ja sen takia puukotetaan selkään. Vaikka olen yksinäinen niin oikeastaan olen mielelläni yksin jos ystävyyssuhteet ovat vain tällaisia hyväksikäyttösuhteita. Onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Miksi törmään vain hyväksikäyttäjiin? En ole liian kilttikään vaan osaan sanoa tarpeen tullen ei ja sekös tuntuu suututtavan monia kun osaan puolustaa itseäni kaikesta huolimatta.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Samanlaisia kokemuksia.
Katkaisin välit kahteen hyväksikäyttäjään tänä vuonna, joten tunnen olevani oikealla tiellä.
Yhden kanssa piti tehdä erästä projektia yhdessä mutta kaveri teki ohareita eli ei tehnyt mitä lupasi. Tuhlasi aikaani turhaan.
Toinen alkoi kontrolloida. Autoon häntä hänen sairaslomansa aikana (suunniteltu leikkaus) ja myöhemmin auttelin välillä tarvittaessa. Hän huusi minulle kun asiat eivät menneet "oikein". Hän myös oli mustasukkainen kun aloin seurustella, kerran sanoi "kenelle viesteilet? Ole MINUN kanssani!" Kun laitoin miesystävälleni viestin. Hän perusti yrityksen ja hän kyllä kirjoitti työmeilejä ja kyseli minulta palautetta kirjoituksistaan. Hän halusi aina neuvoja yrittämiseen.
Lisäys: kyseessä 60- ja 48-vuotiaat, joten ikäkään ei kerro mitään kypsyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette vain pyörineet vääränlaisten ihmisten kanssa. On olemassa paljon kilttejä, hyväsydämisiä ja empaattisia ihmisiä. Opetelkaa tunnistamaan sellaiset ja hakeutukaa heidän seuraansa.
Miten sellaisen tunnistaa? Löydän vain niitä, jotka käyttävät hyväksi. Tuntuu hankalalta luottaa kun aina petetään luottamus
ApSuhtautumisesta, käytöksestä ja puheista kanssaihmisiä kohtaan, eli kuinka kanssaihmisiään kohtelevat ja sen seurauksena millaiselta heidän seurassaan oleminen tuntuu.
Tästä ihan samaa mieltä. Painottaisin etenkin tuota, miltä sinusta tuntuu olla heidän seurassaan. Tunteet ovat erittäin tarkka mittari siinä, mikä asia on sinulle hyväksi ja minkä suhteen kannattaa olla varuillaan.
Yhdestä sudenkuopasta ihan voisin erikseen varoittaa: jos ihminen vaikuttaa muuten sydämelliseltä, avoimelta ja aina ilahtuneelta sinut nähdessään, mutta saattaa töksäytellä ja näpäytellä äkkiarvaamatta mitä ihmeellisimmistä asioista (esim. siitä, että valitset kahvilassa aina samanlaisen kahvin), niin pidä tällaiseen ihmiseen etäisyyttä. Nämä nokkavat kommentit eivät ole satunnaisia lipsahduksia vaan tällainen ihminen on passiivis-aggressiivinen ja haluaa kontrolloida lähipiiriään, jotta ei itse joutuisi vahingossakaan huonoon valoon. He eivät yleensä kykene tai halua ottaa vastaan palautetta käytöksestään, vaan menevät heti puolustuskannalle, joko itkemällä malliin "niin mutta en minä ole mikään paha ihminen!" tai väittämällä tokaisujen olevan vain huumoria. Salakavalinta on, että tällaiset ihmiset kyllä ovat muuten varsinaisia enkeliystävän prototyyppejä mutta niitä letkautuksia, tiuskaisuja ja piikkejä lentelee säännöllisesti, usein silloin, kun sitä vähiten odotat.
Voi ei, mä olen just tällainen töksäyttelijä/möläyttelijä. :( Olen vähän adhd. Tajuan kyllä tyhmät sanomiseni - mutta yleensä vasta jälkeenpäin. Mulla on myös kauhea huumorintaju, päivitellään jopa sitä tuttujen kanssa. Nauran ihan sopimattomille asioille, tykkään mustasta huumorista. Olen huono ihmistuntija, mutta tunnistan kyllä mukavat ihmiset ajan kanssa. Piikittelen muita, mutta kestän myös huumorilla pahatkin letkautukset itsestäni. Siksi en ehkä ymmärrä pitää suutani aina kiinni. Läheisteni loukkaamista en siedä pätkääkään, silloin minusta saa kyllä aggressiivisen. En muuten kontrolloi yhtään ketään, olen vapaa- ja pitkämielinen.
Ikävää että minut tulkitaan pahaksi ihmiseksi.
Ymmärrän kyllä, että herkät ihmiset eivät viihdy kanssani.
En usko, että sinua kukaan pahana ihmisenä pitää. Sinä et vain ole sellainen, jonka kanssa kaikki aidosti viihtyisivät ja vaikutat tiedostavan sen itsekin. Minä en pidä itseäni erityisen herkkänä mutta en siltikään halua ystävystyä tilannetajuttomien ja piikittelevää huumoria harrastavien ihmisten kanssa. Vastaavasti osa ihmisistä taas karsastaa minua, koska kokevat minut tosikkomaisena ja liikaa asioita pohtivana. Se on ihan ok enkä heitä halua kavereiksi kanssani pakottaa. Yleensä kovin erityyppisten ihmisten ystävyys ei pidemmän päälle toimi. Jos toimiikin, niin monesti siellä on yhdistävänä tekijänä esim. valtavirrasta poikkeava maailmankatsomus tai jokin erikoinen harrastus.
Miten niin me naiset uskomme? Meillä naisilla yleensä on ihmissuhteita, peräkammarin pojat puhuvat telkkarista todellisuutena, kun heillä ei oikeita ihmissuhteita ole.