Jätättekö romaanin kesken jos tarina ei vetäise mukaan

Ei anna luonto periksi jättää kesken.

Jos olen uhrannut elämästäni tunnin johonkin kirjaan, niin hölmöähän se käytetty aika olisi heittää hukkaan. En ole varannut sille ajalle mikä loppukirjan lukemiseen menee muutakaan käyttöä, niin sekään ei sitten harmita.

Kunnioitan myös kirjailijaa lukemalla aloittamani kirjan loppuun.

Maailma on täynnä kirjoja. En tuhlaa aikaani tylsyyteen. Valitettavasti suurin osa kirjallisuuden klassikoista on juurikin näitä. Puuduttavia, ennalta-arvattavia ja ihan liikaa ylistystä saaneita.

Luen kirjan ensin e-muodossa ja jos on kiinnostava, ostan hyllyyn. Kierrän kaukaa nämä nimekkäät ja "kansan suosikit". Yleensä luvassa vain valmiiksipureskeltua huttua.

Ihmettelen vähän heitä, jotka jättävät välittömästi kesken, jos teos käy hitaaksi kesken kaiken tai vastaavaa. Minusta se kertoo kyvyttömyydestä sietää tylsyyttä tai itselleen epämieluisaa sisältöä. Siis en nyt tarkoita, että itseään pitäisi kenenkään kiduttaa aivan kauhealla tuuballa ja jatkuvasti, mutta usein kyky sietää erilaisuutta ja kyky haastaa omia tottumuksiaan ja mielipiteitään kehittyvät siinä, kun sinnittelee vähän jonkin tylsän tai oudon jutun läpi. Siinä voi lopulta löytää jotain olennaista.

Onkohan tämän somekulttuurin aiheuttamaa osittain tämäkin, että ollaan nopeammin valmiita siirtymään seuraavaan mieluisaan asiaan sen kummemmin mitään pohtimatta? Keskittymiskyky huonontunut ja vain välitön tyydytys kiinnostaa? Jos teksti vaatii yhtään normaalia enempää syventymistä tai keskittymistä eikä niitä poukkoilevia ajatuksia saada heti kuriin, niin antaa olla? Huolestuttavaa.

(Edelleenkään en ajattele, että kaikkien pitäisi lukea sitkeästi yksi toisensa perään omasta mielestä tylsiä ja puuduttavia teoksia, mutta kyseenalaistan tämän ajattelumallin, että ”en uhraa hetkeäkään millekään tylsälle vaan heitän heti syrjään tai silmäilen lauseen sieltä täältä”.)

Jos nyt puhutaan kirjoista ylipäänsä, eikä vain romaaneista niin en jätä kirjaa koskaan kesken. Nyt oon lukenut peräkkäin kahta tappavan tylsää kirjaa. Se on harmi sen vuoksi että en pääse aloittamaan uutta ennen kuin edellinen on luettu. Nyt vielä 15 sivua jäljellä ja tää kirja on ollut mulla lainassa alkuvuodesta asti. Mutta kasvatan sisukkuuttani tällä. 😅🙃

Vierailija kirjoitti:

Ei anna luonto periksi jättää kesken.

Jos olen uhrannut elämästäni tunnin johonkin kirjaan, niin hölmöähän se käytetty aika olisi heittää hukkaan. En ole varannut sille ajalle mikä loppukirjan lukemiseen menee muutakaan käyttöä, niin sekään ei sitten harmita.

Kunnioitan myös kirjailijaa lukemalla aloittamani kirjan loppuun.

Joo, mua kans inspiroi se että muuttuuko mun mielipide viime metreillä vai onko joku kirja tosiaan niin huono kuin ekat 200 sivua antaa olettaa.

Vierailija kirjoitti:

Jätän kesken. Jos on kuuluisa kirjailija, niin jätän hyllyyn odottamaan. Tosin ei onnistu aina parin vuoden päästäkään, esim. Taru Sormusten herrasta on odottanut jo vuosia.

Mullakin on ollut noi kirjat varmaan 20 vuotta enkä oo ees aloittanut ku tiedän et fantasiamaailma on mulle vaikea ku sitä on niin vaikea kuvitella. Too much for my little brain :D