Lue keskustelun säännöt.
Käynnistetty synnytys ensisynnyttäjällä kokemuksia?
27.12.2019 |
Olen ensisynnyttäjä ja synnytykseni todennäköisesti käynnistetään. Mihin kellonaikaan aikaan ensisynnytyksesi on käynnistetty, kauanko itse synnytys kesti , millä viikoilla ja millainen kokemus siitä jäi? :)
Kommentit (39)
42+3 käynnistettiin:ballonki, kalvojen puhkaisumenetelmällä. Supistukset oli tosi kivuliaat (ihan helvettiä), lopulta otin epiduraalin, joka ei kyllä toiminut kunnolla. Kokonaiskesto 15h ja ponnistusvaihe meni nopeesti, mut lapsella verenmyrkytys (ilmeisesti odotettiin käynnistyksen kaa liian pitkään). Kaikki lopulta kuitenkin ok. Myös toka käynnistettiin kalvojen puhkaisulla 41+5. Koknaiskesto 5h ja pääsin "synnytyskuplaan" ja pärjäsin pelkällä ilokaasulla. Et käynnistyksetkin voi olla ääripäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käynnistettiin rv39 koska meni vedet, mutta synnytys ei käynnistynyt. Eka lääke 12h vesien menosta ja 4h päästä alkoi kivualiaat ja säännölliset supistukset. Kärvistelin supistusten kanssa 8h niin etteivät paikat auenneet lainkaan. Kipu alkoi olla sietämätöntä, joten pääsin saliin jossa sain ilokaasun. Ilokaasun ja kuuman suihkun avulla sit paikat aukes 3cm jolloin sain epoduraalin ja sain nukuttuakin vähän. Tähän mennessä olin kuitenkin ollut vuorokauden enimmäkseen valveilla. Heräsin kun supistukset alkoivat taas pahenemaan. Paikat eivät kuitenkaan edelleenkään olleet täysin auki joten kätilö avasi kohdunsuuta käsin!! Ja ee muuten koski. Aamuyöllä 15h synnytyksen käynnistymisestä (säännöllisistä suppareista) alkoi ponnistaminen ja 30min ponnistamisen jälkeen syntyi lapsi.
Käynnistettiin 39 lapsiveden tihkumisen vuoksi heti aamusta. Piti kestää muutama vuorokausi ennenkuin itse synnytys alkaa.
Poika päättikin tulla siinä välissä itse ulos, n. Klo 20 alkoivat supistukset, 02.00 ponnistusvaihe ja vauva ulkona 25min kuluttua siitä.
Kätilö ei ollut ihan kartalla ja luulin että vingun pikkukipuja, joten en sitten saanut mitään kivunlievitystä kun ei kätilö meinannut uskoa että synnytys lähellä.
Kaikesta huolimatta jäi hyvä olo, ja nyt raskaana ollessa meinaan synnyttää tämänkin ilman kivunlievityksiä.
Käynnistettiin 2 pvä lasketun ajan jälkeen. Kipeitä supistuksia oli ollut jo 2 päivää. Lopulta pääsin synnytyssaliin ja Epiduraalin sain jossain vaiheessa ja sen jälkeen olo oli ihan siedettävä. Lopulta kuitenkaan mikään ei edennyt, kohdunsuu ei auennut 6 cm enempää. Vauva jumissa naama edellä. Sitten sydänäänien laskuja ja todettiin ahdinkotila joten jouduin kiireelliseen sektioon. Poika 53 cm, 4300 g. Täysin terve ja hyvin Toivuin sektiosta itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla käynnistettiin 9 aikaan aamulla. Lapsi syntyi klo 15. Ponnistusvaihe kesti tunnin ja lopussa jouduttiin vähän auttamaan lapsi ulos sellaisen pienen imukupin avulla. Tosi hyvä kokemus jäi Spontaanista päätilasynnytyksestä :)
Eikö Spontaani päätilasynnytys tarkoitakaan sitä,että synnytys on alkanut spontaanilla supistuksilla ilman käynnistystä ja edennyt loppuun ilman apuvälineitä? Siis eikö synnytys, jossa on käytetty jotain apuvälineitä ole eri kuin spontaani päätilasynnytys?
Eikai se noin ole. Miksei synnytys voi olla Spontaani päätilasynnytys vaikka olisikin käytetty apuvälineitä ja käynnistetty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla käynnistettiin 9 aikaan aamulla. Lapsi syntyi klo 15. Ponnistusvaihe kesti tunnin ja lopussa jouduttiin vähän auttamaan lapsi ulos sellaisen pienen imukupin avulla. Tosi hyvä kokemus jäi Spontaanista päätilasynnytyksestä :)
Eikö Spontaani päätilasynnytys tarkoitakaan sitä,että synnytys on alkanut spontaanilla supistuksilla ilman käynnistystä ja edennyt loppuun ilman apuvälineitä? Siis eikö synnytys, jossa on käytetty jotain apuvälineitä ole eri kuin spontaani päätilasynnytys?
Eikai se noin ole. Miksei synnytys voi olla Spontaani päätilasynnytys vaikka olisikin käytetty apuvälineitä ja käynnistetty?
No siitä olen ainakin varma, että jos ponnistusvaiheessa käytetään jossakin vaiheessa jotain apuvälineitä lapsen auttamiseksi maailmaan,niin silloin synnytys ei ole spontaani päätilasynnytys.
Käynnistettiin kello 9, vauva syntyi kello 17.18. Todella kivulias synnytys, repesin todella pahasti ja sain vaurioita, joita ei voi korjata. Vauva alle 3 kg, mutta siitä huolimatta niin nopea synnytys aiheutti pahat vammat. Kätilöt eivät tulleet paikalle, kun painoin nappia, sillä olivat sanoneet 2 tuntia aiemmin, ettei synny tämän vuorokauden puolella. Pää oli jo ulkona kun vihdoin tulivat paikalle, naapurihuoneen potilas oli mennyt heidät jalkaisin hakemaan. Ihan kamala kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla käynnistettiin 9 aikaan aamulla. Lapsi syntyi klo 15. Ponnistusvaihe kesti tunnin ja lopussa jouduttiin vähän auttamaan lapsi ulos sellaisen pienen imukupin avulla. Tosi hyvä kokemus jäi Spontaanista päätilasynnytyksestä :)
Eikö Spontaani päätilasynnytys tarkoitakaan sitä,että synnytys on alkanut spontaanilla supistuksilla ilman käynnistystä ja edennyt loppuun ilman apuvälineitä? Siis eikö synnytys, jossa on käytetty jotain apuvälineitä ole eri kuin spontaani päätilasynnytys?
Eikai se noin ole. Miksei synnytys voi olla Spontaani päätilasynnytys vaikka olisikin käytetty apuvälineitä ja käynnistetty?
No siitä olen ainakin varma, että jos ponnistusvaiheessa käytetään jossakin vaiheessa jotain apuvälineitä lapsen auttamiseksi maailmaan,niin silloin synnytys ei ole spontaani päätilasynnytys.
Se on kyllä mun mielestä Spontaani päätilasynnytys riippumatta siitä missä vaiheessa ponnistusvaihetta apuvälinettä käytetään ja mikä se apuväline on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla käynnistettiin 9 aikaan aamulla. Lapsi syntyi klo 15. Ponnistusvaihe kesti tunnin ja lopussa jouduttiin vähän auttamaan lapsi ulos sellaisen pienen imukupin avulla. Tosi hyvä kokemus jäi Spontaanista päätilasynnytyksestä :)
Eikö Spontaani päätilasynnytys tarkoitakaan sitä,että synnytys on alkanut spontaanilla supistuksilla ilman käynnistystä ja edennyt loppuun ilman apuvälineitä? Siis eikö synnytys, jossa on käytetty jotain apuvälineitä ole eri kuin spontaani päätilasynnytys?
Eikai se noin ole. Miksei synnytys voi olla Spontaani päätilasynnytys vaikka olisikin käytetty apuvälineitä ja käynnistetty?
No siitä olen ainakin varma, että jos ponnistusvaiheessa käytetään jossakin vaiheessa jotain apuvälineitä lapsen auttamiseksi maailmaan,niin silloin synnytys ei ole spontaani päätilasynnytys.
Se on kyllä mun mielestä Spontaani päätilasynnytys riippumatta siitä missä vaiheessa ponnistusvaihetta apuvälinettä käytetään ja mikä se apuväline on.
Ok, no voin olla väärässä. Mietin vaan tuota koodiluokitusta. Itse ajattelin lähinnä, että jos jossain kohtaa ponnistusvaiheessa käytetään jotain apuvälinettä, niin sillä on eri koodiluokitus. Siksi ajattelin, ettei se ole spontaani päätilasynnytys. Mutta joo, aivan sama mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla käynnistettiin 9 aikaan aamulla. Lapsi syntyi klo 15. Ponnistusvaihe kesti tunnin ja lopussa jouduttiin vähän auttamaan lapsi ulos sellaisen pienen imukupin avulla. Tosi hyvä kokemus jäi Spontaanista päätilasynnytyksestä :)
Eikö Spontaani päätilasynnytys tarkoitakaan sitä,että synnytys on alkanut spontaanilla supistuksilla ilman käynnistystä ja edennyt loppuun ilman apuvälineitä? Siis eikö synnytys, jossa on käytetty jotain apuvälineitä ole eri kuin spontaani päätilasynnytys?
Eikai se noin ole. Miksei synnytys voi olla Spontaani päätilasynnytys vaikka olisikin käytetty apuvälineitä ja käynnistetty?
No siitä olen ainakin varma, että jos ponnistusvaiheessa käytetään jossakin vaiheessa jotain apuvälineitä lapsen auttamiseksi maailmaan,niin silloin synnytys ei ole spontaani päätilasynnytys.
Se on kyllä mun mielestä Spontaani päätilasynnytys riippumatta siitä missä vaiheessa ponnistusvaihetta apuvälinettä käytetään ja mikä se apuväline on.
Ok, no voin olla väärässä. Mietin vaan tuota koodiluokitusta. Itse ajattelin lähinnä, että jos jossain kohtaa ponnistusvaiheessa käytetään jotain apuvälinettä, niin sillä on eri koodiluokitus. Siksi ajattelin, ettei se ole spontaani päätilasynnytys. Mutta joo, aivan sama mulle.
Älä väitä vastaan, kun et kerran tiedä asioista.
N.40 tuntia kesti, supistukset helvetilliset,lopulta epitosomia,puudutukset pistettiin hermoon,jääneet selkäkivut kestävät lopun ikää,pidätysvaivat myös. Joudun tiputukseen n2vkon päästä tästä liian aikaisen 'kotiutuksen'vuoksi. Kotiutus oli siis huostaanotolla kiristämällä toteutettu ensi ja turvakotipaikka Espoossa,joka oli maanpäällinen helvetti. Onneksi paikka suljettiin, terveisiä sinulle 'yöhoitaja', me tapaamme vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rv 40. Pienikokoisuuden takia käynnistys. Klo 9-10 annettiin ekat cytotecit. En muista ehdittiinkö tokaa annosta edes antamaan, kun klo 16-17 supistukset olivat jo ihan kamalat ja siirryttiin synnytysosastolle. Kaikki meni muuten hyvin, nutta suppareita jouduttiin himmaamaan lääkkeellisesti sydänäänten ja happisaturaation heikkenemisen vuoksi. Homma korjaantui kun olin peppu pystyssä ja lisähapella jonkin aikaa. Ponnistusvaihe kesti noin 30min ja episiotomia piti tehdä.
Happivajetta ei napaverinäytteen mukaan ollut ja vauveli hyvinvoiva ja terve, huolimatta siitä, että napanuora oli kaksinkerroin ympärillään. Syntyi noin klo 4:10. Episiotomia ei ollut yhtään kamalaa ja arpikin parani tosi nopeasti. Pahinpia olivat tiheät, kivuliaat ns kaksikyttyräiset supistukset.
Kokonaisuutena hyvä kokemus, mutta olisihan se ollut luonnollisena kivampi.
HELLP-syndrooman vuoksi käynnistettiin viikolla 40.
Suoneen sain oksitosiinia varmaan aika reiluina annoksina, kun oli kiire saada vauva ulos. Epiduraalia en voinut saada tuon HELLPin vuoksi (vuotoriski). Oli aivan helvetin kivuliasta, ei laikaan taukoa supistusten välissä. Vauva sydän äänet vielä heikkenivät ja imukupilla viimein ulos. Nopeasti synnytys sitten olikin oli, 4h kai suurinpiirtein kesti.
Traumat, repeämät ja peräpukamat jäi siitä synnyksestä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikon 38 alussa käynnistettiin heti aamukiireen hellittyä sairaalassa eli joskus 8-9 välillä. Saliin minut oli siirretty jo yöllä tarkkailuun. Synnytys kesti hieman yli viisi tuntia. Oksensin kaiken ehkä käynnistyksen takia ehkä muusta syystä. Ongelma ratkesi tipalla eli en vaan syönyt tai juonut mitään enkä tipan ansiosta kaivannutkaan suun kautta nestettä tai ravintoa. Sattui paljon, mutta kivulievitys helpotti oloa. Kokonaisuudessaa itse synnytys meni hyvin ja oli siedettävä. Sen sijaan jälkisupistukset olivat aika voimakkaita ja maito nousi todella hitaasti. Jouduin tekemään viikkoja lisätöitä pumpulla, kun nälkäinen lapsi ei jaksanut nostattaa maitoa riittävästi. Lisämaidosta päästiin eroon 6 vk jälkeen ja imetys sujui sen jälkeen paremmin kuin hyvin. Vasta jälkikäteen opin, että maidon nousu voi olla hidasta käynnistetyssä synnytyksessä.
Vierailija kirjoitti:
HELLP-syndrooman vuoksi käynnistettiin viikolla 40.
Suoneen sain oksitosiinia varmaan aika reiluina annoksina, kun oli kiire saada vauva ulos. Epiduraalia en voinut saada tuon HELLPin vuoksi (vuotoriski). Oli aivan helvetin kivuliasta, ei laikaan taukoa supistusten välissä. Vauva sydän äänet vielä heikkenivät ja imukupilla viimein ulos. Nopeasti synnytys sitten olikin oli, 4h kai suurinpiirtein kesti.
Traumat, repeämät ja peräpukamat jäi siitä synnyksestä :(
Lisään vielä että kätilö oli ihan paniikissa ja huusi minulle, mieskin oli tästä aivan ihmeissään. Loppujen lopuksi synnytyshuone oli täynnä ihmisiä, oli lääkäreitä, hoitajia ja opiskelijoita sekä tämä outo kätilö (TYKS).
Käynnistys ma aamulla cytotecilla viikko 41, vedet meni ke iltana ja paikat alkoi vähän aukeamaan + kipeät supistukset. To illalla tilanne sama yhä, mutta tulehdusarvoni nousivat ja nosti kuumeen. Saliin oksitosiinitippaan, joka oli aivan yhtä helvettiä kunnes sain epiduraalin ollessani 4 cm auki. Nukahdin kahdeksi tunniksi ja herätessä sai alkaa ponnistaa. En tuntenut supistuksia, mutta ponnistaminen onnistui ja 20 min myöhemmin 4500g poika sylissä. Aika hyvät repeämät tuli, mutta ne parantuivat suht hyvin.
Aivan luottavaisin mielin seuraavaa tekemään, ei jäänyt traumoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla käynnistettiin 9 aikaan aamulla. Lapsi syntyi klo 15. Ponnistusvaihe kesti tunnin ja lopussa jouduttiin vähän auttamaan lapsi ulos sellaisen pienen imukupin avulla. Tosi hyvä kokemus jäi Spontaanista päätilasynnytyksestä :)
Eikö Spontaani päätilasynnytys tarkoitakaan sitä,että synnytys on alkanut spontaanilla supistuksilla ilman käynnistystä ja edennyt loppuun ilman apuvälineitä? Siis eikö synnytys, jossa on käytetty jotain apuvälineitä ole eri kuin spontaani päätilasynnytys?
ei tarkoita. Eikä ole eri. Tuo on spontaani päätilasynnytys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla käynnistettiin 9 aikaan aamulla. Lapsi syntyi klo 15. Ponnistusvaihe kesti tunnin ja lopussa jouduttiin vähän auttamaan lapsi ulos sellaisen pienen imukupin avulla. Tosi hyvä kokemus jäi Spontaanista päätilasynnytyksestä :)
Eikö Spontaani päätilasynnytys tarkoitakaan sitä,että synnytys on alkanut spontaanilla supistuksilla ilman käynnistystä ja edennyt loppuun ilman apuvälineitä? Siis eikö synnytys, jossa on käytetty jotain apuvälineitä ole eri kuin spontaani päätilasynnytys?
ei tarkoita. Eikä ole eri. Tuo on spontaani päätilasynnytys.
Tottakai synnytykseni on ollut spontaani päätilasynnytys. Hyvä että sinä ymmärrät. Tuo yrittää väittää vaan vastaan, vaikkei ymmärrä edes mistä hän puhuu.
Hyvä kokemus.
Synnytys käynnistettiin viikon 43 alussa (oli odoteltu niin pitkään, koska vauvan vointi oli hyvä ja itse toivoin luonnollisesti käynnistynyttä synnytystä).
Otin klo 11 Cytotec-pillerin suun kautta, ja siitä alkoivat pian säännölliset supistukset. Joskus noin klo 17 ne kävivät aika koviksi, ja minulla nousi äkkiä kuume 38,5 asteeseen. Silloin oli varsin kurja olo, ja siirryttiin osastolta saliin. Tuolle kuumeelle ei myöhemmin löytynyt mitään selitystä, esim. tulehdusta, eikä myöhemmässä synnytyksissäni sitä ole esiintynyt, joten olisiko sitten ollut Cytotecin sivuvaikutusta, vai kehoni tapa reagoida yllättäen alkaneisiin kipeisiin supistuksiin. Joka tapauksessa salissa kuume laski tai ainakin unohtui.
Synnytystoiveinani olivat amme kivunlievityksenä, ei epiduraalia, eikä rutiininomaista episiotomiaa. Ne kaikki toteutuivat, ja ylipäätään kokemus oli niin luomu kuin käynnistyksessä oli mahdollista. Käyriä otettiin monta kertaa, mutta osastolta saliin päästyäni ei pakkomakuutusta enää ollut, vaan sain liikkua käyrillä ollessakin. Toiveestani kalvoja ei puhkaistu eikä tippaa laitettu.
Lapsi syntyi vähän ennen puolta yötä. Ponnistusvaihe oli aika pitkä, lapsella oli todella iso pää ja vielä käsi poskella. Selvisin kuitenkin yhdellä toisen asteen repeämällä. Kaiken kaikkiaan koin, että sain oman näköisen synnytyksen käynnistyksestä huolimatta.