Käynnistetty synnytys ensisynnyttäjällä kokemuksia?

Käynnistettiin viikolla 40 maanantaiaamuna klo 8:30. Vauva syntyi torstaina 12:08 keisarinleikkauksella. Käynnistys epäonnistui, kaikki keinot käytettiin. 

Synnytys käynnistettiin puolenpäivän aikaan viikolla 42+1. Viiden aikaan iltapäivällä alkoi selässä tuntua supistuksia. Iltayhdeksältä minut siirrettiin synnytyssaliin. Sain epiduraalin aamuyöllä, viimeiset viisi senttiä avautui tunnissa. Vauva syntyi puoli kolmen aikaan. Synnytys kulki kuin juna, en itse pysynyt mukana.

Huono kokemus jäi. Toivoin, että olisi lähtenyt luonnollisesti käyntiin. Enempää en halua avata asiaa.

Käynnistettiin kalvojen puhkaisulla, kun synnytys ei käynnistynyt. Lapsivettä oli vuotanut yli vuorokauden sitä ennen. Sitten myös oksitosiinitippaa. 14 h myöhemmin syntyi lapsi imukuppilla avustettuna, kun ponnistusvaihe oli kestänyt 45 min.

Molemmat synnytykseni on käynnistettu yliaikaisuuden vuoksi. Ensin kalvot puhkaistiin ja vähän oksitosiinia päälle. Eka synnytys kesti 7h ja ponnistusvaihe melkein tunnin, johtuen kylläkin todennäköisesti epiduraalista, en sen vuoksi tuntenut tarvetta ponnistaa, enkä tuntenut minkäänlaisia supistuksia. Toinen synnytys kesti 2,5h ja ponnistusvaihe oli 9min, tällöin en ottanut epiduraalia. Mielestäni ihan hyvät kokemukset ja nyt odotan kolmatta ja henkisesti olen varautunut tuohon samaan kuvioon, vaikka olisihan se kiva kokea luonnollinen synnytyksen alku.

klo 9 aamulla käynnistettiin tipalla suoneen ja syntyi klo 18. Epäinhimillisin, kivuliain ja nöyryyttävin teurastuskokemus ikinä.  

Ei mitään muistia, mihin aikaan käynnistys aloitettiin .Vkolla 42+2 kuitenkin, oli kivuliasta. Kaikki meni hyvin. Synnytys kesti reilut 7h.

Käynnistettiin vkolla 40 raskausmyrkytyksen vuoksi, syntyi 6h myöhemmin imukupin avulla. Kasvotarjonta ja sydänäänet heikkeni koska napanuora kaulan ympärillä, joten kiire tuli.

Käynnistettiin viikoilla 42+1 cytotecilla. Ensimmäinen annos laitettiin n klo 10 aamulla, mitään ei tapahtunut. Toinen annos n. Klo 14, kivuliaat supistukset alkoivat klo 15, lapsivedet menivät klo 15:30. Synnytys eteni suht ripeästi ja lapsi syntyi alateitse klo 23 illalla.

Supistukset olivat aivan s**tanallisen kivuliaat, mutta kaikki meni ihan hyvin loppujen lopuksi.

Mulla käynnistettiin 9 aikaan aamulla. Lapsi syntyi klo 15. Ponnistusvaihe kesti tunnin ja lopussa jouduttiin vähän auttamaan lapsi ulos sellaisen pienen imukupin avulla. Tosi hyvä kokemus jäi Spontaanista päätilasynnytyksestä :)

Rv 42+0 klo 12 maissa käynnistettiin, kalvot puhkaistiin seuraavana aamun klo 8, klo 18 tehtiin päätös kiireellisestä sektiosta. Kohdunsuu ei ikinä auennut kuin 6een senttiin. Seuraavan kohdalla suht sana reissu, rv oli vaan 41+5. Kolmannen kohdalla jätettiin toi 30h kärsimys välistä pois, suoraan leikkuriin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla käynnistettiin 9 aikaan aamulla. Lapsi syntyi klo 15. Ponnistusvaihe kesti tunnin ja lopussa jouduttiin vähän auttamaan lapsi ulos sellaisen pienen imukupin avulla. Tosi hyvä kokemus jäi Spontaanista päätilasynnytyksestä :)

Eikö Spontaani päätilasynnytys tarkoitakaan sitä,että synnytys on alkanut spontaanilla supistuksilla ilman käynnistystä ja edennyt loppuun ilman apuvälineitä? Siis eikö synnytys, jossa on käytetty jotain apuvälineitä ole eri kuin spontaani päätilasynnytys?

Kalvojen puhkaisu, tippa, imukuppiyritys, sektio. Kysyttiin, haluanko epiduraalissa vai nukutuksessa. Sanoin jälkimmäisen, koska halusin vaan kuolla sillä hetkellä. Lapsella painoa 4100 g ja oli lakitarjonnassa.

Ylenpalttisen lapsiveden vuoksi rv 35+5. Veden määrää ja vauvan kasvua oli seurattu viikon välein rv 30 alkaen. 35+2 kontrollissa vauva ei ollut enää kasvanut. Sovittiin käynnistys maanantaiksi, koska silloin varmimmin kaikki tarvittavat henkilöt sairaalassa saatavilla, ja koska napavirtaukset/vauvan vointi oli hyvä. Itsehän olin halkeamaisillani (vettä kertyi jostain syystä liikaa, sf-mitta kasvoi pahimmillaan 1cm/päivässä).

Maanantaina käynnistykseen: laitettiin Cytotec kohdunsuulle. Ei tapahtunut mitään. Tiistaina aamulla toinen, ei tapahtunut mitään. Sovittiin, että jos vuorokauteen ei tapahdu mitään, pääsen keskiviikkoaamuna kotiin ja tulen torstaina sovitusti sektioon. Tiistaina päivällä käyrillä näkyi kunnon supistuksia, mutta ne eivät olleet kivuliaita (verrattuna lantiota painavaan vatsaan ja kivuliaan pinkeään vatsanahkaan). Illalla menin nukkumaan, pyysin lonkkasärkyyn kipulääkettä (olin edellisenä iltana saanut Panadolia) mutta minulle tuotiin Oxynormia. En ollut koskaan saanut vahvaa kipulääkettä, olin kuin tosi miellyttävässä kännissä ja nukahdin muutamaksi tunniksi. Puolen yön aikaan vessakäynnillä irtosi limatulppa ja alkoi tuntuvat, muttei kivuliaat supistukset.

Loppuyö sipsuteltiin huonekaverin, jolla myös käynnistettiin synnytys, kanssa ympäri huonetta ja heijattiin supistuksissa ja käytiin kuumassa suihkussa vuorotellen. Huonekaverin vietiin saliin vielä yövuoron aikaan. Itse ehdin saada aamupalan, kunnes lääkäri tuli, tsekkasi kohdunsuun olevan 4cm auki ja minutkin vietiin saliin kalvojen puhkaisuun. En ehtinyt syödä aamupalaa enkä saanut mitään ruokaa, koska vauva ei ollut kiinnittynyt ja riski väärään tarjontaan oli olemassa.

Saliin pääsin puoli yhdeksältä ja kalvot puhkaistiin yhdeksältä. Sain pian kohdunkaulan puudutteen ja ilokaasua. Supistukset tuntuivat, muttei mitenkään kivuliaasti. Puudutteen hälvetessä pyysin sen uudelleen, mutta kätilö sanoi pyytävänsä anestesialääkärin antamaan spinaalin. Sain spinaalin puolen päivän jälkeen, ja ponnistusvaihe alkoi 13.20. 11 minuutin ponnistamisen jälkeen syntyi helposti viikkoihin nähden hyvän kokoinen, yhdeksän pisteen tyttö! Ainoa miinus synnytyksessä oli (mielestäni turhaan) tehty episiotomia, josta oli vaivaa pari vuotta. Sain vauvan salissa rinnalle, vaikka hän menikin sitten keskolaan.

Tästä on yli 10v aikaa. Nykyään täälläkin poistetaan lapsivettä odotusaikana, eli nykyään olisi voitu päästä täysiaikaisemmille viikoille eikä päätyä käynnistykseen. Itselleni käynnistys ei kuitenkaan ollut mitenkään epämiellyttävää, eniten mietitytti vauvan vointi ja se, että päädytäänkö sektioon.

Viikolla 39 vauvan kasvun hidastumisen takia. Ensin ballonki aamulla, irtosi illalla. Aamulla saliin, kalvot puhki ja oksitosiinitippa. Syntyi myöhään illalla. Oli aika järkytys tuo synnytys vaikka kaikki menikin hyvin. Toinen myös käynnistetty 38 viikolla, samalla systeemillä. Synnytys eteni nopeammin, alle 5h. Heti ku oksitosiini kytkettiin niin supistukset niin rajuja ettei sitä edes halua muistella. Kolmatta ootellaa, katsotaan pääsisikö tästä kokemaan normaalin synnytyksen alun..

Oon kuullu että käynnistetyt synnytykset on kivultaan täyttö h*lvettiä

Vierailija kirjoitti:

Oon kuullu että käynnistetyt synnytykset on kivultaan täyttö h*lvettiä

Kyllä näin on. Kohdunsuu oli auki täydet 10 senttiä pari tuntia, odotettiin, laitettiin ponnistamaan vaikkei yhtään ponnistuttanut. Kidutusta pahimmillaan. Mutta vauvan sydänäänet olivat hyvät, mikäs kiire siinä. Vaikka kovat supistukset parin minuutin välein. Lopuksi sektio.

Ihan ok. En mä viitsi pelotella, ei se paha ollut. Minä ja lapsi selvittiin hengissä mikä oli tärkeintä. Muutama pien repeämä ja episiotomia.

Mulla itseasiassa käynnistettiin toinenkin synnytys eikä sekään niin kamalaa ollut. Kerkesin jopa ottamaan parin tunnin nokoset.

Mutta jos jonkun neuvon annan, niin epiduraalia vältä. Menee kaikki tunto alapäästä, eikä kokematon osaa ponnistaa millään. Seuraus oli sitten imukuppisynnytys. Mut ei sekään niin paha ollut. Kaikki meni ihan hyvin vaikka puolenkymmentä kätilöä röhnötti mun mahan päällä kun lääkäri veti vauvaa imukupilla ulos.

Mulla alkoi lapsivettä tihkua tiistaina aamuyöllä 4.00 kävin tarkastuksessa samana iltpäivänä ei ollut auki kohdinsuu kuin sentin muistaakseni. Pääsin takaisin kotiin supistiksien kanssa mitkä oli epäsäännöllisiä ja ei vielä niin kivuliaita. Käskettiin tulla keskiviikko aamuna klo 8 käynnistykseen, menin aiemmin jo klo 6 kun supistukset koveni, pääsin osastolle käyrille tarkkailuun josta siirrettiin klo 10 jälkeen synnytyssaliin jossa olinkin sitten loppuillan, sain oksitosiinitipan joka alkoi toimia tosi nopeasti ja epiduraalin sain muutamassa tunnissa tipasta jonka jälkeen pystyin nukkua useamman tunnin ja kerätä voimia, vauva syntyi ennen klo 18, 20min ponnistusvaiheella jossa sydänäänet rupesivat laskea niin kätilö teki episiotomian ja myös sisälle tuli muutama tikki. Enaisynnyttäjä siis olen ja nyt reilu 1 kk ikäinen vauva

Huono kokemus, mutta ei se liittynyt itse käynnistämiseen mitenkään.