En tiedä uskallanko sittenkään tehdä lapsia?

Muista ap, että ystäväsi lapsella on menossa latenttivaihe eli silloin lapsi on helpoimmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvata lapsesi paremmin kuin tuo esimerkkitapaus. Meillä 4 lasta ja tuo kuulostaa ihan vieraalta.

Samaa koitin sanoa ja meilläkin on neljä lasta. Täällä vain alapeukutetaan koska minulla ei tietenkään ole kokemusta muuta kuin omasta perheestäni. Vaan mistäpä sitä tiedätte mistä minulla on kokemusta ja siksi sanoinkin. Jos lapsen kanssa on hankaluuksia niin ehdottomasti vanhemmille ei saa tarjota neuvoja, se pitää muistaa... "Jotkut 8-vuotiaat eivät vain suostu syömään, pukemaan, menemään ulos, sellaista se on, tuurista kiinnit" on oikea vastaus.

Eihän kyse ole siitä. Vaan siitä että vaikka sun 8-vuotiaille noista mikään ei ole ollut ongelmallista, jonkun toisen lapselle ne voi olla.

Diagnoosit ei myöskään ole mitenkään erityisen harvinaisia, sellainen voi osua ap:nkin lapsen kohdalle ja asian kanssa on silloin vain elettävä. Ja lisäksi on monia lapsia jotka keikkuu siinä ns. normaalin ja diagnoosin rajoilla, eli ovat vain haastavia persoonaltaan ja/tai temperamentiltaan, jolloin ne pahimmat terät tasoittuu yleensä vasta ajan kanssa kun lapsi kasvaa.

Nämä on asioita mitkä vanhemman pitää hyväksyä. Ja kyllä se vanhemmuus on ihan kaikille myös oman kasvun paikka, joka ei ilman kasvukipuja tyystin suju. Siitä kannattaa ottaa selvää esim. psykan kirjallisuudesta, eikä kuunnella palstan mammojen juttuja.

Niissä psykan kirjoissa ilmeisesti lukee, että kurittomuus on oire siitä, että lapsi on erityislapsi?

Kurittomuus on tieteellisenä ja ammatillisena käsitteenä jäänyt 1900-luvulle, sinne samaan aikaan kuin kurituskin. Nykyisin puhutaan tunteiden ilmaisun ja käsittelyn vaikeudesta, joka ensisijaisesti pyritään ratkaisemaan tunnekasvatuksen ja positiivisen vahvistamisen keinoin. Jos ne eivät tuota tulosta, niin on syytä selvittää, tarvitseeko lapsi erityistä tukea, eli tosiaan selvittää onko lapsi ns. erityislapsi.

Vierailija kirjoitti:

Muista ap, että ystäväsi lapsella on menossa latenttivaihe eli silloin lapsi on helpoimmillaan.

😱. Millaistakohan se vaikea vaihe sitten on... 😅 Tietysti varmaan lapsi- ja yksilökohtaisia asioita, millainen temperamentti ja onko jotain erityis dg jne.

-Ap

Jos epäilyttää tuonkaan vertaa, älä tee.

Vierailija kirjoitti:

Tässä 32v äiti. Iso kysymys on kai se, kokeeko että katuisi lopulta enemmän lasten hankkimatta jättämistä vai hankkimista. Hankkiminenkin on vain yrittämistä, moni ei onnistu. Oma lyhyehkö kokemukseni äitiydestä on että lapseensa ja lapsen kanssa vietettävään elämään voi itse vaikuttaa todella paljon. Vanhemmuutta ei tarvitse suorittaa tietynlaisena, vaan sen tavasta voi päättää itse. Rohkaisen yrittämään lasta - se on suuri ja kasvattava seikkailu, ja ilman sitä jää paljon kokematta.

Kiitos vastauksista, erityisesti tästä - pisti miettimään. Ei tosiaan voi tietää, saako edes ikinä lasta ja moni muukin siihen liittyvä asia on arpapeliä, vaikka tiettyihin juttuihin pystyykin itse vaikuttamaan. Hyppy tuntemattomaan, vaatii tietynlaista rohkeutta ja luottamusta elämän perusturvallisuuteen.

-Ap

Hyvä ap! Kaikkien pitäisi miettiä lapsen tekoa monelta kantilta ja jos vähänkin epäröi, kannattaa jättää tekemättä. Lapset imevät vanhemmiltaan voimat, hermot ja rahat ja lisäksi ovat vielä kiittämättömiä. Liian moni lapsi kärsii huonoista vanhemmista.

Kahta ei ihminen kadu: lapsia ja nuorna naimista.

Juu, kyllä se kannattaa miettiä todella tarkkaan mikä on itselle paras ratkaisu. Se voi olla myös lapsettomuus. Minulla on monella tavalla helpot lapset, kaikki neurotyypillisiä, ei erityistarpeita, ei ns. huonoa käytöstä päiväkodissa, koulussa jne. Mukavia, hauskoja, ilmapiiri kotona on leppoisa. Silti on tuota vääntämistä toisinaan. Esimerkiksi esikoinen nyt 11v on todella helppo lapsi kokonaisuutena mutta jos hän kokee olevansa umpikujassa, esim on unohtanut jonkun läksyn eikä ehdi enää tehdä sitä, hän menee hillittömään paniikkiin ja sen rauhoittamisessa menee ikä ja terveys. Nyt noita on hyvin harvoin, 6-9v melko lailla...

Ota myös huomioon, että lapsesi ei välttämättä olekaan mukava ihminen. Hän voi olla ilkeä, kärkäs ja itsekäs, vaikka tekisit mitä. Teinivuosina väännät ja koet vastoinkäymistä ja "vanhemmuuden huippuhetkeä" toisensa perään. Aikuisuuden kynnyksellä teitä on erilaisine vuorokausirytminenne liikaa samassa kämpässä, lapsi käyttäytyy edelleen teinimäisesti ja riitelette. Aikuisena lapsi syyttää sinua huonosta lapsuudestaan ja heittää ilmaan perusteettomia ja ilkeitä väitteitä surkeasta vanhemmuudesta ja tapahtumista, joita ei ole olemassakaan. Välirikkokin on mahdollinen. Varsinkin sellainen ihmissuhde jossa on toisen kanssa koko elämänsä, on hankala. Vieraamman kanssa on helpompaa.

Voit tietysti saada lapseksesi myös aivan sydämellisen persoonan.

Vierailija kirjoitti:

Ota myös huomioon, että lapsesi ei välttämättä olekaan mukava ihminen. Hän voi olla ilkeä, kärkäs ja itsekäs, vaikka tekisit mitä. Teinivuosina väännät ja koet vastoinkäymistä ja "vanhemmuuden huippuhetkeä" toisensa perään. Aikuisuuden kynnyksellä teitä on erilaisine vuorokausirytminenne liikaa samassa kämpässä, lapsi käyttäytyy edelleen teinimäisesti ja riitelette. Aikuisena lapsi syyttää sinua huonosta lapsuudestaan ja heittää ilmaan perusteettomia ja ilkeitä väitteitä surkeasta vanhemmuudesta ja tapahtumista, joita ei ole olemassakaan. Välirikkokin on mahdollinen. Varsinkin sellainen ihmissuhde jossa on toisen kanssa koko elämänsä, on hankala. Vieraamman kanssa on helpompaa.

Voit tietysti saada lapseksesi myös aivan sydämellisen persoonan.

No harvemmin syytöksiä huonosta vanhemmuudesta nyt ihan tyhjästä tulee, oli lapsi kuinka hankala luonteeltaan tahansa.

Ap unohti lapsistaan heräävän huolen neuvolassa, päiväkodissa, koulussa, naapurissa jne.

Kiva pelätä 18 vuotta aiheettomia lasuja.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet? Itse olen 31 ja painin samojen ajatusten kanssa. Osittain tästä syystä itse erosin pitkästä suhteesta koska en voinut exälleni luvata, että välttämättä ikinä haluaisin lapsia, hän kun niitä taas halusi.

En ole yhtään varma olenko valmis uhraamaan niin paljon elämääni ja minuuttani toiselle. Koska arki tosiaan tuntuu olevan melkoista häslinkiä mitä sivusta olen päässyt seuraamaan. Ja siihen riski siitä, että parisuhde lähtisi menemään alamäkeen ja pahimmassa tapauksessa tulisi erot ym.

Et halua lapsia koska pelkäät eroa ja erosit siksi exästäsi? Pettämätön logiikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet? Itse olen 31 ja painin samojen ajatusten kanssa. Osittain tästä syystä itse erosin pitkästä suhteesta koska en voinut exälleni luvata, että välttämättä ikinä haluaisin lapsia, hän kun niitä taas halusi.

En ole yhtään varma olenko valmis uhraamaan niin paljon elämääni ja minuuttani toiselle. Koska arki tosiaan tuntuu olevan melkoista häslinkiä mitä sivusta olen päässyt seuraamaan. Ja siihen riski siitä, että parisuhde lähtisi menemään alamäkeen ja pahimmassa tapauksessa tulisi erot ym.

Et halua lapsia koska pelkäät eroa ja erosit siksi exästäsi? Pettämätön logiikka.

Vähän nyt lukutaitoa, kiitos. Ai niin eiku on kivempaa nälviä ja huudella ilkeästi! Aplodeja kiusaajalle!

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ap! Kaikkien pitäisi miettiä lapsen tekoa monelta kantilta ja jos vähänkin epäröi, kannattaa jättää tekemättä. Lapset imevät vanhemmiltaan voimat, hermot ja rahat ja lisäksi ovat vielä kiittämättömiä. Liian moni lapsi kärsii huonoista vanhemmista.

Tämä juuri siinä hirvittääkin. Että pilaan oman elämäni, mutta samalla myös lapseni elämän olemalla huono vanhempi. Toisaalta kadunko sitten loppuelämäni, jos en edes yritä saada lasta...

-Ap