Muuttaisitko miehen sukutilalle jos ehtona oisi että

Vierailija kirjoitti:

Miettikää ensimmäistä riitaa sekä anoppia, joka huutaa ”sinä et omista tästä mitään”, jotkut huonekalut ei ole siinä mitään. Jos vain asut toisen nurkissa, olet aina altavastaaja.

Sitten vain toteaisin, että en omistakaan. Lähdenkin tästä omaan kaupunkiasuntooni, kun ajat minut pois. Olisin hoitanut sinua vanhana, kärrännyt pyörätuolissa, hoivannut ja rakastanut.

Mutta nyt ajoit minut pois. Sanottu sana on kuin ammuttu nuoli, en tule koskaan unohtamaan, mitä sanoit minulle nyt. Jos haluat minut takaisin, saat antaa minulle osuuden tästä kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi ongelmaa ollenkaan! Kunhan talossa olisi tilaa myös minun 200-100v vanhoille perintöhuonekaluilleni. Sisustan itsekin mieluiten antiikilla ja historioitsijana arkistoihin huolella ne valokuvat ym. Voisin mielelläni kirjoittaa sukuhistoriikinkin, jonka voisi kuvilla koristaa.

Ainoa ehto on, että voin tuoda mukanani yhden nykyaikaisen, mukavan lukunojatuolin. Koko lapsuuden istuin suoraselkäisissä biedermeier-tuoleissa, ne eivät oikeasti ole kovin lokoisia oleskeluun.

Joo, ja toinen ehto on, että voin kaupunkiasuntona pitää oman, velattoman kotini.

Koskas voin muuttaa sinne tilalle? Olen jo valmiina mehiläisvahapurkin kanssa, saa talonpoikaishuonekalut hyvää hoitoa.

Täällä on usein ollut näitä aikamääreitä väärin päin. Miten joku voi olla 200-100 vuotta vanha?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää ensimmäistä riitaa sekä anoppia, joka huutaa ”sinä et omista tästä mitään”, jotkut huonekalut ei ole siinä mitään. Jos vain asut toisen nurkissa, olet aina altavastaaja.

Sitten vain toteaisin, että en omistakaan. Lähdenkin tästä omaan kaupunkiasuntooni, kun ajat minut pois. Olisin hoitanut sinua vanhana, kärrännyt pyörätuolissa, hoivannut ja rakastanut.

Mutta nyt ajoit minut pois. Sanottu sana on kuin ammuttu nuoli, en tule koskaan unohtamaan, mitä sanoit minulle nyt. Jos haluat minut takaisin, saat antaa minulle osuuden tästä kaikesta.

Anoppi aloitti itse vastakkainasettelun. Se on puolet kaikesta tai miniää ei näy enää täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää ensimmäistä riitaa sekä anoppia, joka huutaa ”sinä et omista tästä mitään”, jotkut huonekalut ei ole siinä mitään. Jos vain asut toisen nurkissa, olet aina altavastaaja.

Sitten vain toteaisin, että en omistakaan. Lähdenkin tästä omaan kaupunkiasuntooni, kun ajat minut pois. Olisin hoitanut sinua vanhana, kärrännyt pyörätuolissa, hoivannut ja rakastanut.

Mutta nyt ajoit minut pois. Sanottu sana on kuin ammuttu nuoli, en tule koskaan unohtamaan, mitä sanoit minulle nyt. Jos haluat minut takaisin, saat antaa minulle osuuden tästä kaikesta.

Anoppi aloitti itse vastakkainasettelun. Se on puolet kaikesta tai miniää ei näy enää täällä.

Anoppi palaa kiirastulessa siitä hyvästä, kun vei poikansa rakkauden ahneudessaan.

Riippuu niin monesta asiasta: 

Kuka ehdon esittää, miten se esitetään? En minäkään halua oman sukuni valokuvia tai muistotavaroita heittää pois. Muutama huonekalu, jotka ovat tulleet luovutetusta Karjalasta, ja joilla on siksi erityistä arvoa, pysyvät toivottavasti tässä suvussa sukupolvia eteenpäin. 

Jos rakastamani mies rakastaisi minua, ja ehdottaisi yhdeksi vaihtoehdoksi asua hänen sukutilallaan, ja kertoisi, että heillä on tapana säilyttää nämä tavarat jälkipolville, niin miksi panisin vastaan. Saahan niille tavaroille järjestettyä vaikka varaston, jos eivät muuten taloon mahdu. Jos taas suhteen ulkopuoliset alkavat esittää ehtoja rumalla tavalla, niin tietenkään en muuttaisi yhteen. Silloin saisi mies näyttää olevansa mies, ja muuttaa minun kanssani yhteen ihan omaan kotiin.

Vierailija kirjoitti:

En. Joko koti olisi oikeasti vain meidän ja täysin oma, tai haluaisin oman asunnon.

Vain teidän tarkoittaa sisis täysin sinun? Kyllä minä tekisin kompromissin, jos mies haluaisi säilyttää tietyt huonekalut ja tavarat. En voisi olettaa, että kaikki laitetaan uusiksi vain minun mieleiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu niin monesta asiasta: 

Kuka ehdon esittää, miten se esitetään? En minäkään halua oman sukuni valokuvia tai muistotavaroita heittää pois. Muutama huonekalu, jotka ovat tulleet luovutetusta Karjalasta, ja joilla on siksi erityistä arvoa, pysyvät toivottavasti tässä suvussa sukupolvia eteenpäin. 

Jos rakastamani mies rakastaisi minua, ja ehdottaisi yhdeksi vaihtoehdoksi asua hänen sukutilallaan, ja kertoisi, että heillä on tapana säilyttää nämä tavarat jälkipolville, niin miksi panisin vastaan. Saahan niille tavaroille järjestettyä vaikka varaston, jos eivät muuten taloon mahdu. Jos taas suhteen ulkopuoliset alkavat esittää ehtoja rumalla tavalla, niin tietenkään en muuttaisi yhteen. Silloin saisi mies näyttää olevansa mies, ja muuttaa minun kanssani yhteen ihan omaan kotiin.

Tottakai jos mies toivoo jotain säilytettäväksi, asia on täysin ok. Onhan se miehenkin koti. Itse tulkitsin niin, että joku muu asettaa ehtoja. Ja se ei tosiaan käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Joko koti olisi oikeasti vain meidän ja täysin oma, tai haluaisin oman asunnon.

Vain teidän tarkoittaa sisis täysin sinun? Kyllä minä tekisin kompromissin, jos mies haluaisi säilyttää tietyt huonekalut ja tavarat. En voisi olettaa, että kaikki laitetaan uusiksi vain minun mieleiseksi. 

Tietysti mies saa päättää. Mutta miehen sukulaisilla ei ole mitään oikeutta sanoa yhtään mitään.

Asun tuollaisessa talossa eikä minulla olisi ikinä itselläni varaa kalustaa salia, ruokasalia, kirjastoa tai salonkeja sillä tavalla kuin ne nyt on kalustettu. Minusta on vain ihanaa asua kodissa, jossa huokuu vuosikymmenien muistojen lämpö.

Liian monta taloa on miniä pilannut vaatimalla kaakeliuunien poistamista rumina ja epäkäytännöllisinä tai 6-ruutuisten ikkunoiden vaihtamista moderneihin tuuletusikkunallisiin malleihin.

Asumalla tässä miehen suvun maatalossa olen voinut käyttää oman palkkani muuhun kuin sisustamiseen. Jos se kaikkien palstalaisten olettama ero tulee, voin valita 3 kaupunkiasunnostani mukavimman kodikseni.

Vierailija kirjoitti:

Miettikää ensimmäistä riitaa sekä anoppia, joka huutaa ”sinä et omista tästä mitään”, jotkut huonekalut ei ole siinä mitään. Jos vain asut toisen nurkissa, olet aina altavastaaja.

Miksi anoppi tuollaista huutaisi? Jos menisin kyseisen talonpojan kanssa naimisiin, kai omistaisin niistä perintökaluista sitten puolet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää ensimmäistä riitaa sekä anoppia, joka huutaa ”sinä et omista tästä mitään”, jotkut huonekalut ei ole siinä mitään. Jos vain asut toisen nurkissa, olet aina altavastaaja.

Miksi anoppi tuollaista huutaisi? Jos menisin kyseisen talonpojan kanssa naimisiin, kai omistaisin niistä perintökaluista sitten puolet?

Sellaisia jotkut anopit on. Et omistaisi kuin oman omaisuutesi ja avioehto maatiloilla tehdään aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää ensimmäistä riitaa sekä anoppia, joka huutaa ”sinä et omista tästä mitään”, jotkut huonekalut ei ole siinä mitään. Jos vain asut toisen nurkissa, olet aina altavastaaja.

Miksi anoppi tuollaista huutaisi? Jos menisin kyseisen talonpojan kanssa naimisiin, kai omistaisin niistä perintökaluista sitten puolet?

Sellaisia jotkut anopit on. Et omistaisi kuin oman omaisuutesi ja avioehto maatiloilla tehdään aina.

Reilu peli sitten. Eipä omistaisi mies mitään minunkaan omaisuudestani. Ja jos tilanne olisi tuo, käyttäisin päivän tunnit oman omaisuuteni kartuttamiseen, en talon töihin tai sukulaisten passaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää ensimmäistä riitaa sekä anoppia, joka huutaa ”sinä et omista tästä mitään”, jotkut huonekalut ei ole siinä mitään. Jos vain asut toisen nurkissa, olet aina altavastaaja.

Miksi anoppi tuollaista huutaisi? Jos menisin kyseisen talonpojan kanssa naimisiin, kai omistaisin niistä perintökaluista sitten puolet?

Sellaisia jotkut anopit on. Et omistaisi kuin oman omaisuutesi ja avioehto maatiloilla tehdään aina.

Mulle sopisi oikein hyvin avioehto ja kaikki vanhat huonekalut. Kävisin vaan töissä ja sijoittelisin omia rahojani, kun ei tarvitse edes asuntolainaa maksaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää ensimmäistä riitaa sekä anoppia, joka huutaa ”sinä et omista tästä mitään”, jotkut huonekalut ei ole siinä mitään. Jos vain asut toisen nurkissa, olet aina altavastaaja.

Miksi anoppi tuollaista huutaisi? Jos menisin kyseisen talonpojan kanssa naimisiin, kai omistaisin niistä perintökaluista sitten puolet?

Miten niin omistaisit niistä puolet? Kun menet naimisiin, niin maksat miehelle vai mistä tuo omistusoikeus syntyisi?

Käy hyvin jos kaikki on valkoista

Veli ratkaisi asian niin, että hänen perheensä asuu rivitalokolmiossa ns. kirkolla 3 km päässä tilasta ja siellä tilan päärakennuksessa asuu eläkkeellä oleva tätini, joka on leski. Näin käly on saanut sisustaa haluamallaan tavalla eikä ole mitään perintöhuonekaluja riesana. Kolmiota isompaan asuntoon heillä ei ole varaa, koska käly on hoitovapaalla. Asunto tulee parin vuoden kuluttua pieneksi, kun lapset kasvavat, mutta se on pieni hinta siitä, että ei ole mitään suvun tauluja tai huonekaluja siedettävinä.

Itse olisin valinnut sen 300 neliötä 76 neliön sijaan, olisi ollut lapsilla leikkitilaa myös pihassa paljon enemmän, mutta jokainen tyylillään. Nyt veli lähtee aamulla töihin noin klo 5.30 ja palaa illalla klo 20 jälkeen. Hänellä on tilan päärakennuksessa työhuone, joten työt ei kulkeudu mukana kotiin.