Muuttaisitko miehen sukutilalle jos ehtona oisi että
tietyt huonekalut, tavarat, kirjat ja valokuvat on säilytettävä sukupolvesta sukupolvelle?
Kommentit (36)
En suostuisi. Vaatisin että kaikki vanhat perintöhuonekalut ja valokuvat hävitetään polttamalla.
Riippuu siitä, kuinka paljon sitä säilytettävä on. Jos sitä on talon täydeltä eikä sisustukseen saisi puuttua niin en muuttaisi. Jos kyseessä olisi muutama huone (esim sali), jotka pysyvät suunnilleen ennallaan niin ok.
On täysin ymmärrettävää, että vanhoissa sukutiloissa tietyt esineet säilytetään sukupolvelta toiselle, ne ovat osa talon ja suvun historiaa.
En muuttanut. Rakensimme oman talon ja saimme sinne osan perintökaluista. En muuta kenenkään nurkkiin omistamatta mitään.
Riippuu siitä paljonko tätä tavaraa olisi, millaisia ne ovat ja pitääkö sen olla jatkuvasti näkyvissä/käytössä.
Ei maatiloille mitään huonekaluja ostella hetken mielijohteesta.Rahat on kiinni ja menee halpuutetun tuotannon ylläpitoon.Sitä vastoin asumistuki sakki vaihtelee kalujaan aika kevyin perustein.
En muuttaisi ilman ehtojakaan. Varsinkaan jos yksikin sukulainen on elossa. Ei ole sinun kotisi koskaan.
Toki voisin. Olettaen, että nämä määritellyt esineet ovat aidosti vanhoja, arvokkaita ja kauniita. Koti olisi luullakseni paljon viihtyisämpi ja persoonallisempi kuin Ikealla sisustettu elementtitalo. Uskoisin myös että tuossa tilanteessa asia olisi miehelleni tärkeä, ja haluaisin kunnioittaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä, kuinka paljon sitä säilytettävä on. Jos sitä on talon täydeltä eikä sisustukseen saisi puuttua niin en muuttaisi. Jos kyseessä olisi muutama huone (esim sali), jotka pysyvät suunnilleen ennallaan niin ok.
On täysin ymmärrettävää, että vanhoissa sukutiloissa tietyt esineet säilytetään sukupolvelta toiselle, ne ovat osa talon ja suvun historiaa.
On tottakai luonnollista, että historiaa säilytetään. Se ei ole luonnollista, että joku ulkopuolinen kokee olevansa asemassa, missä saa sanella ehtoja, miten toinen saa kodissaan elää. Siksi ehdoton ei.
Toki. Kai ne voi varastoida yhteen huoneeseen jos niitä ei halua omaan käyttöön.
Riippuu siitä, millaisia ne säilytettävät romppeet olisivat. Voihan olla että tykkäisinkin niistä. Ja sitten olisiko siellä tilaa pienelle määrälle itselleni rakkaita tavaroita myös.
Jos olisi kauniita esineitä ja tyylikkäästi sisustettu. Voisi siellä jotain pientä muuttaa.
Sisustamisessa on kauhea työ. Jos joku on nähnyt sen vaivan ja tulos on hyvä, ei kannata muuttaa.
Ei olisi ongelmaa ollenkaan! Kunhan talossa olisi tilaa myös minun 200-100v vanhoille perintöhuonekaluilleni. Sisustan itsekin mieluiten antiikilla ja historioitsijana arkistoihin huolella ne valokuvat ym. Voisin mielelläni kirjoittaa sukuhistoriikinkin, jonka voisi kuvilla koristaa.
Ainoa ehto on, että voin tuoda mukanani yhden nykyaikaisen, mukavan lukunojatuolin. Koko lapsuuden istuin suoraselkäisissä biedermeier-tuoleissa, ne eivät oikeasti ole kovin lokoisia oleskeluun.
Joo, ja toinen ehto on, että voin kaupunkiasuntona pitää oman, velattoman kotini.
Koskas voin muuttaa sinne tilalle? Olen jo valmiina mehiläisvahapurkin kanssa, saa talonpoikaishuonekalut hyvää hoitoa.
Riippuu talosta, sisustamistavasta ja miljööstä. Tosin, jos tuollaisia sääntöjä sanellaan, niin en tiedä haluaisinko olla edes tyypin saati hänen sukunsa kanssa tekemisissä. Kyllä monet esinteet voi säilyttää vintissä/varastossa.
Miettikää ensimmäistä riitaa sekä anoppia, joka huutaa ”sinä et omista tästä mitään”, jotkut huonekalut ei ole siinä mitään. Jos vain asut toisen nurkissa, olet aina altavastaaja.
Huonekalut olisi tuossa tilanteessa pienin ongelma.
Kyllä, jos ja kun riittää että se on vain säilytettävä. Toivottavasti siellä on riittävän isot varastotilat ettei tarvitse mihinkään ulkolatoon laittaa.
Kuinka paljon tätä tavaraa on? Kuinka iso asunto? Oikeasti vanhoja huonekaluja vai jotain 70-lukua? Minkä ikäiset puolison vanhemmat?
Nää nyt ainaki pitäs eka tietää ennen kuin voi sanoa ehdottoman kyllä tai ei. Kuvat kyllä pitäisin tallessa, rakastan vanhoja (sisältäen "uudemmat vanhat") valokuvia ja ne on osa suvun historiaa.
Todennäköisesti niihin latautuu paljon tunteita ja rahallista arvoa, joten toki kunnioittaisin rakkaan mieheni pyyntöä. Muuten en muuttaisi minnekään taajaman ulkopuolelle.
Ei mitään ongelmaa. Jos kyseessä on iso sukutila, on siellä myös tilaa säilytellä niitä säilytettäviä huonekaluja ja tavaroita. Seurustelin aikoinaan tällaisen miehen kanssa - en kuitenkaan päätynyt naimisiin tai sinne sukutilalle asumaan asti - ja tilan päärakennuksessa tosiaan oli tilaa montakohan sataa neliötä. Lisäksi iso koko talon/kartanon kokoinen vintti, johon olisi voinut kantaa ne tavarat, mitä ei olisi itse halunnut katsella. Oli talon silloinenkin emäntä (miehen äiti) tehnyt niin, vintillä oli kauniita talonpoikaishuonekaluja, joilla silloin sisustimme omaa muualla olevaa kotiamme.
...ja kun suhteemme päättyi, jäivät kauniit talonpoikaishuonekalut miehelle, todennäköisesti takaisin sukutilan vintille.
En. Joko koti olisi oikeasti vain meidän ja täysin oma, tai haluaisin oman asunnon.