Lue keskustelun säännöt.
Jippii! Saatiin aika kasvatusneuvolaan.
19.06.2006 |
Meillä vaikea vauva ja ymmärrystä on vaikea saada ympäristöltä. Oma neuvolakin vain syyllistää ja naureskelee, että on tainnut äiti väsyä vauvansa kanssa.
Sitten yhtäkkiä eilen muistin, että on olemassa kasvatusneuvoloita ja soitin tänään. Siltä se kartoitti tilannetta jo puhelimitse ja totesi sitten, että kyllä meidän olisi syytä tavata aivan kasvotustenkin. Ja sieltä myös sanottiin, että on todellakin olemassa vaikeita vauvoja, jotka vaativat vanhemmiltaan poikkeuksellisen paljon ja ovat raskaita hoidettavia. Eli en vain kuvittele, että meillä on raskasta.
Miten ihanaa vihdoin saada ymmärrystä ja myötätuntoa. Olis vaan se omakin neuvola voinut vihjata, että sellainen kasvatusneuvola on olemassa, ettei ois meidän puolta vuotta tarvinnut itsekseen räpistellä, kun meni vaikeaksi.
Kommentit (42)
Oletko ap koskaan ajatellut, että ongelma on teidän suhteessan lapseen? Ei yksin lapsessa, ei teissä. Hän on sellainen yksilö, jota te ette nyt osaa kohdata ja kasvattaa. Väliltänne puuttuu ymmärrystä, voimavaroja (jos on vaativa vauva) ja keinoja. Hyvä, että haette apua. On kuitenkin todella tärkeää, että varotte leimaamasta lasta hankalaksi. Sellainen leima on itseeän toteuttava. Teidän kannattaa panostaa asenteeseen; meillä on yhteinen projekti; paremman suhteen luominen, kaikkien elämän ja arjen helpottaminen. Kohde ei ole vaikea vauva helpommaksi vauvaksi. Vaikea suhde mukavammaksi!
Hyvää kesää toivottelee positiivisin asentein ry!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ap, mutta pakko todeta, että eikö sieltä perheneuvolasta juuri mennä hakemaan niitä keinoja suhtautua lapseen " oikein" ? En usko että ap:lla mitään ongelmaa olisikaan, jos ongelma ei olisi juuri aikuisen suhtautumisessa lapseen.
Niin, näillähän asiilla voisi saivarella loputtomiin, että missä ongelma on..
Ja siitä nimenomaan on kyse, että me vanhemmat emme ymmärrä lapsemme luonnetta ja emme siksi osaa toimia hyvin yhdessä. Tämä tekee perheemme arjen sujumisen todella vaikeaksi ja välillä mahdottomaksikin. Siksi apua juuri haetaankin, jotta pärjäisimme paremmin lapsemme kanssa, ja toivon mukaan saamme tietoa, miten voimme omalla toiminnallamme auttaa tilannetta. Lapsen temperamenttihan ei tietenkään ole muutettavissa.
Niille, jotka eivät tiedä vaikeista vauvoista ja jotka eivät ole lukeneet ketjua, johon aiemmin viittasin kerron hieman - minkä ehdin - meidän lapsen olemuksesta.
Lapsi on ollut vauvasta asti huono nukkuja. Ensimäisen vuoden heräili yötä päivää milloin sattui, eikä ollut mitenkään ennustettavissa, milloin nukkuu pidemmän pätkän. Puoli vuotta kanneltiin huutavaa vauvaa yökaudet. Lapsen huuto oli ja on edelleen hyvin voimakasta. PIeneenkin asiaan reagoi huutamalla täysillä. Vauvana hänellä ei myöskään ollut huudossa mitään sävyeroja, vaan kaikki nälkä- ja väsymysitkut olivat sitä samaa parkua. Aisteiltaan hän on herkkä, eli ei pidä silittelyistä, vauvahieronnasta, äänistä, kirkkaista valoista. Ei ole koskaan suostunut syömään tuttia.
Rytmieltään lapsi on epäsäännöllinen. Nukkumisen lisäksi syöminen on epäsäännöllistä, eli nälkä voi tulla jo pari tuntia ennen ruoka-aikaa, eikä se lähde leivällä, vaan perunaa on saatava sillä sekunnilla. Monet kerrat ollaan huudon kanssa odotettu perunoiden kypsymistä. Läheisyyden tarve tällä lapsella on kova. Vauvanä hän halusi olla aina sylissä, ei viihtynyt hetkeäkään lattialla, sitterissä tai sängyssä, vaan ainoastaan sylissä. Vessaan pääsi joko lapsi sylissä tai huutoa kuunnellen - eikä näin vain joskus vaan joka ikinen päivä monen monta kertaa. Nyt läheisyyden tarve ilmenee jatkuvana puntissa roikkumisena, vieraiden ihmisten aikaan suostuu olemaan vain sylissä.
Lapsemme tottuu hitaasti uusiin asioihin. Esimerkiksi uutta kirjaa totutellaan sivu kerrallaan, kunnes viikon päästä pääsemme lukemaan koko kirjan kerralla läpi. Hitaasta tottumisesta johtuen lapsemme kanssa on kuitenkin helppoa esim. käydä kylässä. Hän vain istuu sylissä ja tarkkailee tilannetta. Ei ehdi tavallisen kyläilyn aikana levitellä leluja. Tästä syystä perheen ulkopuolisten ihmisten on vaikea uskoa, että lapsemme olisi jotenkin vaikea tai vaativa.
Me vanhemmat olemme kuitenkin uupuneita kaiken tämän kanssa. Kaksi vuotta olemme yrittäneet ominemme. Mutta minä en vieläkään pärjää lasten kanssa yksin muutamaa tuntia pidempään. Ehkä se on jollekin uskomatonta kuultavaa, mutta minulle se on riittävä syy hakea apua.
vika ei ole vanhemmissa tai kasvatuksessa. esim. olen ollut työharjoittelussa päiväkodissa ja voin sanoa että tiedän nyt että on olemassa lapsia jotka eivät koskaan sopeudu päiväkotiin.
siskoni tyttö taas on nyt 2.v ja häntä voi sanoa erittäin vaativaksi (neuvolassa olivat sanoneet jopa vaikeaksi!). tyttö söi pienenä lähes tauotta (torkahti rinnalle ja myöhemmin pullolle), nukkui huonosti (max. 2tuntia putkeen, päivällä vain n. 30min torkkuja) kärsi jonkin asteisesta koliikista. Nyt isompana haluaa tehdä kaiken AINA itse, riisuu vaatteet päältään koko ajan jos ei ole itseään miellyttävät, on täysin kiinni äidissään jos äiti häviää esim. mummolassa vessaan huutaa oven takana aivan täysillä. kiipeää ja juoksee joka paikkaan. Mitään oikeaa " vikaa" hänessä ei ole (on tutkittu) ja " siedätys" ja tiukat rajat ei ole tuonut helpotusta vaan poikii usein jotain muuta negatiivistä.
Tässä nyt pintapuolisesti huomioita arjesta. Tähän voi varmasti todeta monikin että on meilläkin tuollaista ja yhtään ei ole raskasta mutta kannattaa muistaa että tähän vaativuuden määrittelyyn varmasti vaikuttaa myös vanhemman oma jaksaminen ja mahdollinen tukiverkosto.
Että on totta, että tietysti jokaisen lapsi voi huutaa joskus vessan oven takana, jokainen lapsi nukkuu joskus huonosti, jokaiselle lapselle tulee joskus nälkä ruoka-aikojen välillä. Vaikean lapsen kanssa näitä hankalia ominaisuuksia / tilanteita on vaikkapa 12 samanaikaisesti ja ne ovat päällänsä joka ikinen päivä eivätkä mene ohi. Ja kuten 36 sanoi, mitkään siedätykset eivät auta. Lasta voi yrittää opettaa nukahtamaan itse omaan sänkyyn kuukausia, mutta huuto ei vain hiljene saati lopu, vaan puolen vuoden päästä lapsi huutaa edelleen sängyssä kaksi tuntia. Ihmettelen, jos joku vanhempi sitä jaksaa. Vastaavasti vaikea lapsi voidaan viedä yökylään, mihin hän jää huudon kanssa. Seuraavalla kerralla hän vieläkin huutaa jäädessään. Kymmenen kerran jälkeen hän edelleen huutaa, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menkää googleen ja laittakaa hakusanaksi " high need babies" . Tunnistatteko omanne?
Minä tunnistin aikanaan meidän kuopuksen. Koska meillä oli jo ennestään kaksi lasta, tajusin että minä en ole voinut aiheuttaa hoidollani vauvan ns. vaikeutta.
Suosittelen todella lukemaan!!
Tukiverkosto herätti minut miettimään, että kyllä meillä on hyvä tukiverkosta tässä lähellä. Ja siitä onkin hyötyä. Mutta tavallaan myös ei ole. Voi nimittäin käydä niin, että kun lapsi jää huutamaan, kun jätän hänet mummille hoitoon, niin hän huutaa edelleen, kun haen hänet ja mummi sanoo, että on huutanut koko ajan. Joskus on hoitaja kutsunut lisää sukua auttamaan lapsemme rauhoittelussa, mutta eivät yhteistuuminkaan ole onnistuneet. Kyllä tällaisten tilanteiden jälkeen hoitoon jättäminen on todella raskasta.
Kun edellä sanoit, että jotkut lapset eivät ikinä sopeudu päivähoitoon, niin voin vain todeta, että olen minäkin jo aikaa sitten huokaissut helpotuksesta, että onneksi minun ei tarvi viedä lastani päivähoitoon. Olen sataprosenttisen varma siitä, että kotihoito on hänelle parasta terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä myös vaativa vauva jolla nyt ikää 7kk
En siis mitenkään väheksy, vaan kysyn ihan tosissani. Me olemme pohtineet myös, että onko meillä normaalia " vaikeampi" vauva, mutta kun vertailukohtaa ei juurikaan ole, niin on vähän hankala sanoa tai edes rohkaistua kysymään neuvolasta tms. apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeesti noin mekin ajatellaan, että vaikka mitä kikkoja kokeiltais, niin ei ne tätä kriisiä ainakaan enää pahemmaksi voi muuttaa.
Kirjoitin tänne pari viikkoa sitten ja ketjuun tuli jonkin verran vastauksia. Haen kohta sen vanhan ketjun tuohon esille, niin saatte vertaistukea. On helpottavaa minullekin huomata, että kohtalotovereita on kuitenkin.
kohta 10-vuotiaamme kanssa. Hän on erityislapsi ja arjen sujuminen on joskus tosi vaikeaa ja takkuista. Olemme siellä muutaman kerran käyneet ja nyt on ollut taas helpompaa.
Hyvä ap että otitte neuvolaan jo tuossa vaiheessa yhteyttä ettekä kärvistelleet vuosia niin kuin me tehtiin. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aika uskomattomalle ettette itse pärjää noin pienen kanssa.
Kerroppas miten tämä lapsi on vaikea?
Toisaalta tietenkin hyvä et saatte kasvatusapua, neuvoja jne.
kyllä kai sitä " pärjää" mutta on todella hyvä, jos tiedostaa, ettei jokin asia ole ihan " normaalia" , tai että lapselle ja/tai vanhemmille on hyväksi saada mahdollisimman ajoissa apua.
Jaksamista Ap:lle !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauvat kun ei oo hankalia huvikseen. Se ei vielä siinä iässä voi johtua " päästä" .
Epäileekö ap minkälaista vikaa lapsessaan olevan? Vai onko vika vanhemmissa?
herkkiä ärsykkeille ja virikkeille, siis paljon tavanomaista herkempiä, eikä sitä pidetä vikana, ihmiset vaan ovat erilaisia. Tälläinen vauva voi olla helposti ärtyvä, vaikeasti rauhoitettava ja yleensä aktiivinen.
Vauva ehkä heräilee pienimpiinkin ääniin ja tarvitsee paljon vanhemman rauhoittelua ja apua tunteidensa säätelyyn.
Se kysyy vanhemmilta voimia enemmän kuin vähemmän aktiivinen vauva. Kannattaa lukea Liisa Keltikangas-Järvisen kirja Temperamentti, siinä on kuvausta erilaisista temperamenteista ja hieman myös siitä miten vanhempi voi suhteutumisellaan ja toiminnallaan auttaa lapsen kasvua.
vaikee uskoo et toi olis syy mennä kasvatusneuvolaan
vuosikausiin tuolla nimikkeellä. Perheneuvoloita ovat nykyään nimeltään. Eikä ap tiedä mihin on ajan varannut vai onko provo?
niin sitten on kyllä todella mahtavaa, kun täältä saa kannustusta juuri kun sitä kovasti kaipaa ja kun siitä on suuresti iloa. Kiitos tsempistä ja toivon että siitä on samalla apua jollekin muullekin.
Että pointti on se että aapee ei vaan osaa kasvattaa lapsia.
Jos se tajuais kysyä multa niin mä tunnistaisin heti oireet ja tietäsin mitä se tekee väärin ja osaisin neuvoa sitä.
Varmuuden vuoksi on pakko jättää hymiö pois ja todeta, että tollaista pasjaa sitä tuntuu aika monen päässä liikkuvan.
sairastellut syntymästään saakka, oravanpyörä väsyttänyt koko perheen. Normilapsia enemmän itkee/huutaa/raivoaa. Välillä saa hävetä ja miettiä itkevätkö/raivoavatko muiden lapset näin..