Millä eroon ihastumisesta?

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä nämä "Ei se ihastus kuitenkaan yhtä hyvä olisi kuin puolisosi" ja "Ei se ruoho vihreämpää ole aidan toisella puolen"-jauhannat ovat ihan naurettavia ja älyttömiä. Ikään kuin ei vain voisi olla parempaa ihmistä olemassa kuin se oma puoliso. Voi toki olla niinkin joo, mutta voi olla aivan yhtä hyvin myös niin, että uusi suhde olisi parempi valinta. Varsinkin jos tunne on voimakas ja kestänyt pidempään. Toinen vain tuntuu niin oikealta.

Mikä ihme siitä avioliitosta tekee niin pe.rkeleen pyhän, että koko loppu elämä vaan kärvisteltävä, vaikka tunne siitä, että se toinen on parempi. Itse en ainakaan haluaisi, että miehellä jatkuvasti toinen nainen mielessä ja tämä sitten pakolla kärvistelisi kanssani liitossa.

Suhteeseen tarvitaan aina kaksi osapuolta. Jos toista ei kiinnosta vaikka itse olisit kuinka kiimassa vuosikausia, minkäs teet. Kärvistelet edelleen tai jatkat elämääsi, missä muodossa sitten jatkatkin. Avioliiton pyhyys ei siihen liity, syytät ihastuksesi puolisoa siitä että toinen ei halua erota. Katso peiliin, sieltä löytyy totuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Komppaan kymppiä. Tiedosta, että olet ihastunut vain haavekuvaan. Peilaat toista ihmistä omien ennakkoasenteidesi kautta, etkä välttämättä pääse edes lähelle sen ymmärtämisessä, millainen hän todellisuudessa on. Uuden ihmisen kanssa suhteeseen lähteminen olisi myös vuoristorataa, jossa täytyisi oppia joustamaan omista totutuista kaavoista ja kohdata se, että sekä itsessä että siinä toisessa on aivan uudenlaisia puutteita - sellaisia, joiden olemassaolon mahdollisuutta et ole edes tullut ajatelleeksi nykyisen kumppanisi kanssa elämää jakaessa. Täydellisyyttä ei ole. Säästä itsesi turhalta vaivalta, unohda haikailut ja keskity rakentamaan nykyistä parisuhdettasi entistä vahvemmaksi.

Ohis. Upeasti sanottu. Hyppään mukaan keskusteluun tässä. Itsekin olin todella ihastunut vielä pari kuukautta sitten. Ja kun aloin tarkemmin tyyppiä tuntea ymmärsin että ihastuin haavekuvaan tyypistä. Nyt uusi ihastuksen tapainen jo mielessä.

Pidän nämä päiväuneni omana tietonani. Ainakin itselläni ihastumisen tunne tuo energiaa ja motivaatiota esim. oman kunnon ja ulkonäön vaalimiseen.

Kommentoin sivusta tuota edellistä varsinkin. Tietenkin uusi suhde on aina vuoristorataa ja sopeutumista. Tutut kaavat joutuu muuttamaan. Ihmettelen vaan, että mitä sitten? Ei mua ainakaan häiritse kaavojen rikkominen, muutos ja kehittyminen. Ei muutenkaan, mutta varsinkaan jos mukana on uusi, ihana ihminen, elävä parisuhde ja rakkaus. Se kaikkihan on vaan mahtavaa, hienoa ja ihmisenä kasvamista. Tonkisin ihmispaskasta mätiä rottia saadakseni sen, ketä rakastan. Mikään mukavuudenhalu ei sellaista ylitä, jos toisesta todella välittää.

Sinkkua ei varmasti haittaakaan, mutta perheellistä ihmistä jolla on lapsia ja myös sukua, sattaa haitata pahastikin. Kaikki eivät elä vain itselleen vaikka se nykyihminen onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kannattaa muistaa että se on usein oma, ihmisen itsensä luoma illuusio siitä ihmisestä. Ja usein myös pakokeino arjesta, varsinkin varatuilla, jotka ovat tyytymättömiä omaan suhteeseensa. Eivät ymmärrä että se sama puutuminen olisi vastassa sen ihastuksen kohteenkin kanssa. Me ihmiset olemme yllättävän tyhmiä ja yksinkertaisia. 🤔

Miten niin? Voisihan yhtä hyvin olla, että sen uuden ihmisen kanssa kaikki ”täyttyisi”. On kliseistä hokea tuollaisia, kun todellisuudessa vain kokeilemalla voi tietää.

Entä kun ei täyttyisi?

No hän on sellainen haaveiden vastakohta omaan mieheesi verrattuna. Jännittävä, hankala, "paha", kiihottava... Sopiva hahmo, johon voit liittää ja kohdistaa päiväunia. Se on ihan normaalia ja ok.

Vierailija kirjoitti:

Entäpäs jos on ihastunut ihmiseen jonka jo tietää olevan vaikea ja ärsyttävä! Tiedän, että arki hänen kanssaan ei olisi mitään ihanuutta ja välillä suorastaan ihmettelen kuinka puolisonsa häntä kestää.

Oma puolisoni on joka mittarilla mitattuna parempi ja hänen kanssaan on hyvä olla.

Ja SILTIKIN olen hullun ihastunut tähän toiseen. Haaveilen hänestä jatkuvasti, enkä saa pois päästäni.

Onko tällöin kyse himosta, vai mitä ihmettä?

Mitään ei siis ole tapahtunut, eikä tule tapahtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varma keino päästä ihastuksesta: kerro siitä puolisollesi.

Tämä muuten oikeasti toimii!

Ei toimi. Ainakaan mulla ei toiminut. Toista ei kiinnosta.

Kumpaa ei kiinnosta? Puolisoa vai ihastusta? Kummassakin tapauksessa kannattaa erota ja opetella elämään itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Entäpäs jos on ihastunut ihmiseen jonka jo tietää olevan vaikea ja ärsyttävä! Tiedän, että arki hänen kanssaan ei olisi mitään ihanuutta ja välillä suorastaan ihmettelen kuinka puolisonsa häntä kestää.

Oma puolisoni on joka mittarilla mitattuna parempi ja hänen kanssaan on hyvä olla.

Ja SILTIKIN olen hullun ihastunut tähän toiseen. Haaveilen hänestä jatkuvasti, enkä saa pois päästäni.

Onko tällöin kyse himosta, vai mitä ihmettä?

Mitään ei siis ole tapahtunut, eikä tule tapahtumaan.

Olen ollut samassa tilanteessa, kerran nusaistiin ja totesin etten menettänyt mitään. Seksi luisti hyvin, mutta käytös sen jälkeen oli sellaista mitä en siedä keneltäkään. Eli saavutti tavoitteensa ja next.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kannattaa muistaa että se on usein oma, ihmisen itsensä luoma illuusio siitä ihmisestä. Ja usein myös pakokeino arjesta, varsinkin varatuilla, jotka ovat tyytymättömiä omaan suhteeseensa. Eivät ymmärrä että se sama puutuminen olisi vastassa sen ihastuksen kohteenkin kanssa. Me ihmiset olemme yllättävän tyhmiä ja yksinkertaisia. 🤔

Miten niin? Voisihan yhtä hyvin olla, että sen uuden ihmisen kanssa kaikki ”täyttyisi”. On kliseistä hokea tuollaisia, kun todellisuudessa vain kokeilemalla voi tietää.

Entä kun ei täyttyisi?

Niin, onhan näitä kuudennella kierroksella olevia ihmisiä joille jokainen ihastus on aina täyttymys, ainakin vuoden ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kannattaa muistaa että se on usein oma, ihmisen itsensä luoma illuusio siitä ihmisestä. Ja usein myös pakokeino arjesta, varsinkin varatuilla, jotka ovat tyytymättömiä omaan suhteeseensa. Eivät ymmärrä että se sama puutuminen olisi vastassa sen ihastuksen kohteenkin kanssa. Me ihmiset olemme yllättävän tyhmiä ja yksinkertaisia. 🤔

Miten niin? Voisihan yhtä hyvin olla, että sen uuden ihmisen kanssa kaikki ”täyttyisi”. On kliseistä hokea tuollaisia, kun todellisuudessa vain kokeilemalla voi tietää.

Entä kun ei täyttyisi?

No jos olet nykyisessä suhteessa hullun ihastunut toiseen niin ei se oma suhde sitten ole enää riittävä.

Jos et uskalla ottaa riskiä niin tuskin saat yhtään mitään. Ai niin mutta olihan sinulla se väljehtynyt parisuhde. Kyllähän se elämä menee sen Pekan kanssa haaveillessa milloin Matista ja milloin Antista. Kerran sitä eletään, pitää elää itselleen mieleisesti.

Niin. Vai olisko niin, että suurin osa ihmisistä ei vain kertakaikkiaan ole yksiavioisia. Onko se väärin jos haluaa aina kokea sen ihastumisen täyttymisen uudestaan ja uudestaan?

Pano auttaa akuuttiin hätään. Siis ihastuksen kanssa se pano, ei oman puolison.

En haluaisi suhdetta ihastukseni kanssa. Haluaisin vain seksiä ja halailua. Jos eroaisin, haluaisin elää yksin lasten kanssa ja opetella tuntemaan itseni taas ja miettiä mitä minä haluan elämältä..