Millä eroon ihastumisesta?

Vierailija kirjoitti:

Varma keino päästä ihastuksesta: kerro siitä puolisollesi.

Tämä on kyllä reiluin ja tehokkain tapa. Siinä tulee puolison kanssa mietittyä, mikä suhteessa on vialla ja voiko suhdetta enää pelastaa.

Itsellä ihastuminen on kestänyt jo useamman vuoden, välillä tauoten ja välillä taas enemmän ollen pinnalla. Tämä ihastus ei vaan ole sellaista, että parisuhteen hänen kanssaan haluaisin, vaan haluan ihan silkkaa seksiä. Omassa parisuhteessa ei ole asiat kunnossa, en vaan saa kiinni siitä, mikä huonosti/ mitä voisi korjata... Haluaisin muutoin elää yksin lasten kanssa ja lapsettomina (jos sellaisia tulisi) hetkinä nauttia tämän ihastuksen kanssa aikuisten hetkistä.

Itsekin samassa tilanteessa. Oma suhde lähinnä kaverillinen ja muutoinkin haasteellinen sairauden takia. Oma ihastus on kaukoihastus, mutta siitäkin tunnen huonoa omatuntoa, mutta näille tunteille en voi mitään. Onneksi en häntä enää näe, niin ehkä tämä tunne lopahtaa. Tosin nousee pintaan, jos sattumalta häneen törmään.  Tiedostan kyllä, että olen ihastunut mielikuvaan ihmisestä, mutta fyysinen vetovoima mitä tunnen häntä kohtaan on kyllä aivan todellista. 

Mitä jos aloittaisit oikea parisuhteen jokun miehen kanssa? Loistava esimerkki, ehkä meissä miehissä ei ole kaikki vika? Mitä nainen haluaa vaihtuu minuutin välein?

^

-

Vierailija kirjoitti:

Varma keino päästä ihastuksesta: kerro siitä puolisollesi.

Tämä muuten oikeasti toimii!

Vierailija kirjoitti:

Itsekin samassa tilanteessa. Oma suhde lähinnä kaverillinen ja muutoinkin haasteellinen sairauden takia. Oma ihastus on kaukoihastus, mutta siitäkin tunnen huonoa omatuntoa, mutta näille tunteille en voi mitään. Onneksi en häntä enää näe, niin ehkä tämä tunne lopahtaa. Tosin nousee pintaan, jos sattumalta häneen törmään.  Tiedostan kyllä, että olen ihastunut mielikuvaan ihmisestä, mutta fyysinen vetovoima mitä tunnen häntä kohtaan on kyllä aivan todellista. 

Miksi tyydyt kaverisihteeseen?

Minusta ihastumiset ovat osa elämää, etenkin jos ihminen on ollut pitkään parisuhteessa. Niihin kannattaa suhtautua tyynesti ja todeta asia, huumorillakin. Kuten edellä on sanottu, ne perustuvat mielikuvaan, tiedon murusiin, vaikutelmiin, omiin haavekuviin ja toiveuniin. Jos ihastuksen kohteen kanssa saisi viettää vaikka viikonlopun, niin aika nopeasti ne tunteet voisivat väljähtyä, kun näkisit toisesta vaikkapa itsekkyyden, hälläväliä-asenteen, maiskutuksen, huonon sänkykemian tai tylsyyden.

Anna itsellesi armoa ja hyväksy ihastuksen tunne. Se menee ohi kyllä aikanaan, ei hetkessä vaan eläen ja omaan elämään liittyviin hyviin asioihin keskittyen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varma keino päästä ihastuksesta: kerro siitä puolisollesi.

Tämä on kyllä reiluin ja tehokkain tapa. Siinä tulee puolison kanssa mietittyä, mikä suhteessa on vialla ja voiko suhdetta enää pelastaa.

Näin sen pitäisi mennä. Jälkeenpäin ei koskaan kadu sitä, että on toiminut reilusti. Suhteessa on kaksi osapuolta ja itsekkyys on huono eväs siihen uuteenkin suhteeseen. Rakastaminen on taito sekin. Tunne tulee tekojen ja ajatusten seurauksena.

Ja mitä edellisiin kommentteihin tulee, niin ihastus ei välttämättä aina kerro parisuhteen puutteesta, vaan laajemmin jostain puutteesta omassa elämässä. Esimerkiksi uusi työ tai harrastus voi tuoda vastaavaa "elämän tuntua" ja itsetunnon kohotusta kuin mitä se ihastus (aivoissa) lupaa.

Ohis, mutta entä jos ihastuksen on tuntenut jo vuosia ja yhdessä on vietetty paljon aikaa, tavallista arkea ja huonojakin hetkiä niin, että myös ne toisen ikävämmät puolet ovat tiedossa? Onko kyse enää haavekuvasta? Ja mitä jos ihastus ei silloinkaan laannu....

Mun mielestä nämä "Ei se ihastus kuitenkaan yhtä hyvä olisi kuin puolisosi" ja "Ei se ruoho vihreämpää ole aidan toisella puolen"-jauhannat ovat ihan naurettavia ja älyttömiä. Ikään kuin ei vain voisi olla parempaa ihmistä olemassa kuin se oma puoliso. Voi toki olla niinkin joo, mutta voi olla aivan yhtä hyvin myös niin, että uusi suhde olisi parempi valinta. Varsinkin jos tunne on voimakas ja kestänyt pidempään. Toinen vain tuntuu niin oikealta.

Mikä ihme siitä avioliitosta tekee niin pe.rkeleen pyhän, että koko loppu elämä vaan kärvisteltävä, vaikka tunne siitä, että se toinen on parempi. Itse en ainakaan haluaisi, että miehellä jatkuvasti toinen nainen mielessä ja tämä sitten pakolla kärvistelisi kanssani liitossa.

Itse ihastuin työkaveriin. Pari vuotta kaukoihastusta ja sitten tein siirron. Avioliitto exän kanssa oli jo ohi. Asuttiin vain yhdessä. Kaikki surutyö itketty jo ajat sitten ja valmis uuteen suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Komppaan kymppiä. Tiedosta, että olet ihastunut vain haavekuvaan. Peilaat toista ihmistä omien ennakkoasenteidesi kautta, etkä välttämättä pääse edes lähelle sen ymmärtämisessä, millainen hän todellisuudessa on. Uuden ihmisen kanssa suhteeseen lähteminen olisi myös vuoristorataa, jossa täytyisi oppia joustamaan omista totutuista kaavoista ja kohdata se, että sekä itsessä että siinä toisessa on aivan uudenlaisia puutteita - sellaisia, joiden olemassaolon mahdollisuutta et ole edes tullut ajatelleeksi nykyisen kumppanisi kanssa elämää jakaessa. Täydellisyyttä ei ole. Säästä itsesi turhalta vaivalta, unohda haikailut ja keskity rakentamaan nykyistä parisuhdettasi entistä vahvemmaksi.

Ohis. Upeasti sanottu. Hyppään mukaan keskusteluun tässä. Itsekin olin todella ihastunut vielä pari kuukautta sitten. Ja kun aloin tarkemmin tyyppiä tuntea ymmärsin että ihastuin haavekuvaan tyypistä. Nyt uusi ihastuksen tapainen jo mielessä.

Pidän nämä päiväuneni omana tietonani. Ainakin itselläni ihastumisen tunne tuo energiaa ja motivaatiota esim. oman kunnon ja ulkonäön vaalimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Se kannattaa muistaa että se on usein oma, ihmisen itsensä luoma illuusio siitä ihmisestä. Ja usein myös pakokeino arjesta, varsinkin varatuilla, jotka ovat tyytymättömiä omaan suhteeseensa. Eivät ymmärrä että se sama puutuminen olisi vastassa sen ihastuksen kohteenkin kanssa. Me ihmiset olemme yllättävän tyhmiä ja yksinkertaisia. 🤔

Miten niin? Voisihan yhtä hyvin olla, että sen uuden ihmisen kanssa kaikki ”täyttyisi”. On kliseistä hokea tuollaisia, kun todellisuudessa vain kokeilemalla voi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varma keino päästä ihastuksesta: kerro siitä puolisollesi.

Tämä muuten oikeasti toimii!

Ei toimi. Ainakaan mulla ei toiminut. Toista ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Komppaan kymppiä. Tiedosta, että olet ihastunut vain haavekuvaan. Peilaat toista ihmistä omien ennakkoasenteidesi kautta, etkä välttämättä pääse edes lähelle sen ymmärtämisessä, millainen hän todellisuudessa on. Uuden ihmisen kanssa suhteeseen lähteminen olisi myös vuoristorataa, jossa täytyisi oppia joustamaan omista totutuista kaavoista ja kohdata se, että sekä itsessä että siinä toisessa on aivan uudenlaisia puutteita - sellaisia, joiden olemassaolon mahdollisuutta et ole edes tullut ajatelleeksi nykyisen kumppanisi kanssa elämää jakaessa. Täydellisyyttä ei ole. Säästä itsesi turhalta vaivalta, unohda haikailut ja keskity rakentamaan nykyistä parisuhdettasi entistä vahvemmaksi.

Ohis. Upeasti sanottu. Hyppään mukaan keskusteluun tässä. Itsekin olin todella ihastunut vielä pari kuukautta sitten. Ja kun aloin tarkemmin tyyppiä tuntea ymmärsin että ihastuin haavekuvaan tyypistä. Nyt uusi ihastuksen tapainen jo mielessä.

Pidän nämä päiväuneni omana tietonani. Ainakin itselläni ihastumisen tunne tuo energiaa ja motivaatiota esim. oman kunnon ja ulkonäön vaalimiseen.

Kommentoin sivusta tuota edellistä varsinkin. Tietenkin uusi suhde on aina vuoristorataa ja sopeutumista. Tutut kaavat joutuu muuttamaan. Ihmettelen vaan, että mitä sitten? Ei mua ainakaan häiritse kaavojen rikkominen, muutos ja kehittyminen. Ei muutenkaan, mutta varsinkaan jos mukana on uusi, ihana ihminen, elävä parisuhde ja rakkaus. Se kaikkihan on vaan mahtavaa, hienoa ja ihmisenä kasvamista. Tonkisin ihmispaskasta mätiä rottia saadakseni sen, ketä rakastan. Mikään mukavuudenhalu ei sellaista ylitä, jos toisesta todella välittää.

Kommenttina edelliseen. Harvoin mitään muuta asiaa pääsee varattuna kokeilemaan tämän ihastuksen kohteen kanssa kuin seksiä. Ja se ei vielä kerro mitään tuosta toisesta ihmisestä ja siitä, millaista elämä olisi hänen kanssaan. Se, että päättää lähteä parisuhteesta ja perheestä uuden miehen takia on ihan valtava päätös, joka vaikuttaa kaikkiin asianosaisiin pitkällä ja laajalla ajanjaksolla. Kannattaa siis pohtia asioita kunnolla ja usealta kantilta, sillä jokaisessa suhteessa koittaa arki ja tylsyys. Eri asia sitten, jos omassa suhteessa asiat ovat huonosti, on kaltoinkohtelua, vähättelyä, alistamista, väkivaltaa, alkoholismia yms.

"Miten niin? Voisihan yhtä hyvin olla, että sen uuden ihmisen kanssa kaikki ”täyttyisi”. On kliseistä hokea tuollaisia, kun todellisuudessa vain kokeilemalla voi tietää.[/quote]

Entäpäs jos on ihastunut ihmiseen jonka jo tietää olevan vaikea ja ärsyttävä! Tiedän, että arki hänen kanssaan ei olisi mitään ihanuutta ja välillä suorastaan ihmettelen kuinka puolisonsa häntä kestää.

Oma puolisoni on joka mittarilla mitattuna parempi ja hänen kanssaan on hyvä olla.

Ja SILTIKIN olen hullun ihastunut tähän toiseen. Haaveilen hänestä jatkuvasti, enkä saa pois päästäni.

Onko tällöin kyse himosta, vai mitä ihmettä?

Mitään ei siis ole tapahtunut, eikä tule tapahtumaan.

Alkuperäinen kirjoitti:

Itsellä ihastuminen on kestänyt jo useamman vuoden, välillä tauoten ja välillä taas enemmän ollen pinnalla. Tämä ihastus ei vaan ole sellaista, että parisuhteen hänen kanssaan haluaisin, vaan haluan ihan silkkaa seksiä. Omassa parisuhteessa ei ole asiat kunnossa, en vaan saa kiinni siitä, mikä huonosti/ mitä voisi korjata... Haluaisin muutoin elää yksin lasten kanssa ja lapsettomina (jos sellaisia tulisi) hetkinä nauttia tämän ihastuksen kanssa aikuisten hetkistä.

Mulla on sama, haluan vain seksiä.  Mut erona on se, että ollaan tunnettu vain joitain kuukausia. Tiedostan kyllä, että parista asiasta johtuen, meidän välillä ei voi koskaan olla mitään. Vaikka toki elättelen silti toiveita.  Mutta tää ajaa mut hermoromahduksen partaalle. Yritän joka käänteessä nähdä hänestä edes vilauksen. Onneksi sentään seikkailee meikän unissa :D

Avioliitossa on mennyt jo pitkään huonosti. Siis minun mielestäni, miehen mielestä kaikki on hyvin. Mitä nyt meidän välillä ei ole läheisyyttä saati seksiä (hyvällä tuurilla kerran, kaksi vuodessa). Ihan kavereita ollaan, minun mielestäni. 

Toisaalta tää himo tuota toista miestä kohtaan on saanut mut vakuuttuneeksi siitä, etten halua elää tällaisessa avioliitossa. Joten on melko todennäköista, että ensi vuonna lähtee eropaperit eteenpäin.