Huomenna 15 vuotta tsunamista - mitä muistat tapahtuneesta?

Paavo vauvan etsintä jääny mieleen.

Muistan erittäin hyvin epätoivon, tietämättömyyden, tuskan. Sitten kaikki sekoittuu jotenkin usvaksi. Sisko kuoli siellä miehensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Muistan sen, että etsin YouTubesta mahdollisimman paljon videoita ja ihmettelin joidenkin ihmisten huonoja selviytymistaitoja. Suurin tragedia oli tietämättömyys. Se, että toljotettiin vain kohoavaa vettä, että oho, onpa outo juttu. Kävellään pois päin siinä kohtaa, kun pitää juosta jo.

Pitää juosta jo siinä vaiheessa, kun vesi vetäytyy rannalta takaisin merelle hyvin voimakkaasti. Kun kohoava vesi tulee sitten kohti, niin on liian myöhäistä

Lennolla Suomeen alkoi palata lomalaisia paljain jaloin!

Muistan kyseisen päivän edelleen hyvin.

Olin koko syksyn toivonut yhteenpaluuta entisen poikaystäväni kanssa ja olimme tavanneet joulupäivänä ja hän oli jäänyt luokseni yöksi.

Koko tapaninpäivän vietimme luonani (sängyssä), emme tienneet maailman menosta mitään, telkkaria tai nettiä ei tullut mieleenkään avata.

Seuraavana aamuna töissä oli vähän hölmö olo, ihmettelin miksi työkaveri oli niin järkytyksestä sekaisin kun ei saanut yhteyttä lapsensa perheeseen Khao Lakissa.

No, valkeni sitten jossain vaiheessa minullekin, tosin jäi jotenkin etäinen kuva tapahtuneesta.

Tuon jälkeen ei ole tullut oltua noin pihalla uutistapahtumista, kiitos älypuhelinten.

Suhde ei kestänyt.

Oltiin Khao Lakissa matkalla perheen kanssa marraskuun lopussa eli 3,5 viikkoa ennen tsunamia. Hotelli (rannalla) oli aivan uusi, juuri vasta viikkoa aiemmin avattu josta oli vasta puolet auki. Perhesiipi avautuisi jouluksi kertoivat työntekijät jotka olivat innoissaan upouudesta työpaikastaan. Oli hiljaista, kaunista, täydellinen paratiisi.

Hotellimme tuhoutui tsunamissa aivan täysin. Siitä ei ollut enää mitään jäljellä tsunamin jälkeen. Nähtävästi kaikki työntekijät kuolivat ja tietenkin siellä asuneille kävi huonosti myös.

Olemme ajatelleet lähteä muutaman kerran takaisin tässä viimeisen 5 vuoden aikana mutta emme saa lähdetyksi. Mieleen on jäänyt uutisoinnista pöhöttyneet lähes muodottomaksi lämmössä ja vedessä (?) paisuneet ruumiit joita kellui siellä täällä rannalla isoissa kasoissa toisiinsa tiiviisti painuneena. Huh.

Ensimmäiset uutiset, muutamia kuollut ei suomalaisuhreja. Sitten luku kasvoi ja kasvoi mutta suomalaisilla ei ollut mitään hätää.

Tuomioja ei halunnut keskeyttää joululomaa tällaisen takia.. olin raskaana ja useita Thaikkureissuja takana joten kyllä ahdisti ajatus että oltaisi oltu perheen kanssa just sillon just tulla..

Työtoverini menetti vaimonsa ja lapsensa. Perhe oli lähtenyt rannalle, itse jäi vielä hotelliin. Hänellä oli vaikea hyväksyä asia.

Oli pitkään Khao lakissa etsimässä heitä. Onneksi ruumiit löydettiin ja saatiin hautautua Suomeen. Se helpotti hieman.

Nyt uusi vaimo ja lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kyseisen päivän edelleen hyvin.

Olin koko syksyn toivonut yhteenpaluuta entisen poikaystäväni kanssa ja olimme tavanneet joulupäivänä ja hän oli jäänyt luokseni yöksi.

Koko tapaninpäivän vietimme luonani (sängyssä), emme tienneet maailman menosta mitään, telkkaria tai nettiä ei tullut mieleenkään avata.

Seuraavana aamuna töissä oli vähän hölmö olo, ihmettelin miksi työkaveri oli niin järkytyksestä sekaisin kun ei saanut yhteyttä lapsensa perheeseen Khao Lakissa.

No, valkeni sitten jossain vaiheessa minullekin, tosin jäi jotenkin etäinen kuva tapahtuneesta.

Tuon jälkeen ei ole tullut oltua noin pihalla uutistapahtumista, kiitos älypuhelinten.

Suhde ei kestänyt.

Miten sille työkaverin lapselle kävi?

Vierailija kirjoitti:

Selvinneet taisivat saada konsulinkyydin kotiin? Vähän kuin alholilaiset.

On eri asia matkustaa sinne jossa tapahtuu tsunami, kuin matkustaa sinne tsunamin vuoksi, kielloista huolimatta,  ja vinkua kun kävi huonosti

Demitin silloin, seurasin keskustelua eniten sitä kautta. Palstalla levisi kuvia loukkaantuneista ja monet postasivat ystävistään, jotka olivat kadonneiden listalla. Kuvien perusteella yritettiin kai tunnistaa ihmisiä. En ymmärtänyt tuhon laajuutta kyllä millään 14-vuotiaana.

Sen kun työkaveri, jolla kävi tuolla läheltä-piti, oli ihan hermoheikko seuraavat pari vuotta eikä halunnut nähdäkään rantoja/edes järvivettä.

Koska osa heidän sukelluslomaporukastaan jäi aaltoihin eikä hän/muut selvinneet voineet muuta kuin katsoa avuttomina ylhäältä niitä, jotka eivät olleet tarpeeksi nopeita tai onnekkaita.

Mikäs tuo Paavo-vauva oli?

Vierailija kirjoitti:

Muistan kyseisen päivän edelleen hyvin.

Olin koko syksyn toivonut yhteenpaluuta entisen poikaystäväni kanssa ja olimme tavanneet joulupäivänä ja hän oli jäänyt luokseni yöksi.

Koko tapaninpäivän vietimme luonani (sängyssä), emme tienneet maailman menosta mitään, telkkaria tai nettiä ei tullut mieleenkään avata.

Seuraavana aamuna töissä oli vähän hölmö olo, ihmettelin miksi työkaveri oli niin järkytyksestä sekaisin kun ei saanut yhteyttä lapsensa perheeseen Khao Lakissa.

No, valkeni sitten jossain vaiheessa minullekin, tosin jäi jotenkin etäinen kuva tapahtuneesta.

Tuon jälkeen ei ole tullut oltua noin pihalla uutistapahtumista, kiitos älypuhelinten.

Suhde ei kestänyt.

Piti vielä kirjoittaa että työkaverin perhe selvisi hengissä.

Olin 17, istuin lattialla ja katsoin aina uudelleen teksti-tv:n listaa kadonneista, nimet, iät ja paikkakunnat. Kuolleiden lukumäärä kaikkineen vaan nousi ja nousi, niitä oli hirveästi.

1-vuotias Paavo oli kateissa, muistan vieläkin sen kuvan ja kasvot.

Vierailija kirjoitti:

Muistan sen, että etsin YouTubesta mahdollisimman paljon videoita ja ihmettelin joidenkin ihmisten huonoja selviytymistaitoja. Suurin tragedia oli tietämättömyys. Se, että toljotettiin vain kohoavaa vettä, että oho, onpa outo juttu. Kävellään pois päin siinä kohtaa, kun pitää juosta jo.

youtube aukesi vasta huhtikussa 2005.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan sen, että etsin YouTubesta mahdollisimman paljon videoita ja ihmettelin joidenkin ihmisten huonoja selviytymistaitoja. Suurin tragedia oli tietämättömyys. Se, että toljotettiin vain kohoavaa vettä, että oho, onpa outo juttu. Kävellään pois päin siinä kohtaa, kun pitää juosta jo.

Pitää juosta jo siinä vaiheessa, kun vesi vetäytyy rannalta takaisin merelle hyvin voimakkaasti. Kun kohoava vesi tulee sitten kohti, niin on liian myöhäistä

Ei näille ruotsalaisille ollut liian myöhäistä, vaikka aika kauan ihmettelivät. 250 000:lle oli liian myöhäistä. https://www.youtube.com/watch?v=vQoJKyCA_qE 

Olin äitiyslomalla 2 vk vanhan tyttäreni kanssa ja kiroilin mielessäni kun kuulin evakuointilennosta. Olisin ehdottomasti tarjoutunut töihin lennolle jos en olisi ollut äitiyslomalla. Seurasin tarkasti uutisointia ja vaikka ketään omaa tuttua tai sukulaista ei ollut tsunamin kokeneiden tai uhrien joukossa, kyllä se aika helkkarin syvältä riipaisi. Varsinkin juuri se että siellä oli perheitä ja pieniä lapsia ja että heitä kuoli paljon. Enemmän vielä paikallisten puolesta joiden elämä ei taatusti ollut kovin helppoa ennestäänkään. Tsunami kulki mukana vielä pitkään koska työkaverin mies oli Thaimaassa KRP:n uhrintunnistusyksikössä ja siitä tietysti tuli paljon juteltua.

muistan kun noihin aikoihin oli oikein buumi, että suomalaiset matkusti tonne. Etenki rikkaat ja silmäätekevät. Tutun perhe oli myös. Selvisivät. Olivat jossain hotellissa, joka oli vähän etäänpänä pahimmasta.

Muistaako kukaan et tsunami nousi silloin myös Intiassa. oli aika laajan alueen takaisku

Tiedettiin että paikkakunnaltamme oli eräs viisihenkinen perhe tuolla. Selattiin nettisivuja joissa luki kadonneiden nimiä. Tuosta perheestä vain yksi tytär selvisi hengissä. Ikäiseni poika kuoli, tuntui epätodelliselta kun hän ei tullut enää tammikuussa kouluun.