Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuka on sulle rakkain ihminen?
25.12.2019 |
Ei tällä kertaa se ilmeisin eli itse.
Saa olla edesmennyt, saa sanoa monta.
Kommentit (50)
Eipä rakkaita voi pistää järjestykseen. Lapset, puoliso, veli, vanhemmat, lapsuusystävä/sielunsisko....
Lapset ovat toki rakkaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat tyttäret ja äitini. Mies myös, mutta tulee vasta noiden jo mainitsemieni jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset, luonnollisesti. Ihan itse olen heidät tehnyt kovalla vaivalla oman henkeni kaupalla. He ovat myös miehelleni tärkeimmät ja rakkaimmat.
Luonnotonta minusta.
Puoliso pitäisi olla.
Hänet on itse valittu, ja kanssaan on tarkoitus olla elämän loppuun asti kimpassa.
Lapset häipyy, ja niin heidän kuuluukin.
Vai etkö päästä?
Minusta taas luonnotonta että mies on omia lapsia rakkaampi.
Itse vastaisin lapset hetkeäkään epäröimättä. Järjestykseen en pysty laittamaan, kaikki 3 ovat tasan yhtä rakkaita ja heidän puolestaan olisin valmis vaikka kuolemaan.
Aaveen mammat ei osaa muuta, kuin haukkua miehiään, joten ei kai heille mies olekaan se tärkein.
No, ihan itse olette ne miehenne valinneet ja siksi teidän onkin vaikea tajuta, että on sellaisiakin liittoja, joissa puoliso on se kaikkein tärkein.
Aaveen mammat itkee, kun lapsi lähtee armeijaan, muuttaa pois kotoa jne, mammojen elämältä putoaa silloin kokonaan pohja pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aaveen mammat ei osaa muuta, kuin haukkua miehiään, joten ei kai heille mies olekaan se tärkein.
No, ihan itse olette ne miehenne valinneet ja siksi teidän onkin vaikea tajuta, että on sellaisiakin liittoja, joissa puoliso on se kaikkein tärkein.
Aaveen mammat itkee, kun lapsi lähtee armeijaan, muuttaa pois kotoa jne, mammojen elämältä putoaa silloin kokonaan pohja pois!
Hölön pölön. Minäkin vastaan, että lapseni ovat rakkaimpia, mutta minun rakkauteeni ei liity riippuvuus. Lapseni ovat erillisiä ihmisiä. Toinen on jo kotoa lähtenyt, vaan silti hän on rakkain. Miestäikin rakastan, vaan häneenkään en ole kehittänyt minkäänlaista riippuvuutta. Kaksi vanhaa puuta sateenpieksämää, katsoo kevääseen, SEISOO ERILLÄÄN ja jossain alla maan ne kaiken aikaa yhteen sitoneet on juuriaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aaveen mammat ei osaa muuta, kuin haukkua miehiään, joten ei kai heille mies olekaan se tärkein.
No, ihan itse olette ne miehenne valinneet ja siksi teidän onkin vaikea tajuta, että on sellaisiakin liittoja, joissa puoliso on se kaikkein tärkein.
Aaveen mammat itkee, kun lapsi lähtee armeijaan, muuttaa pois kotoa jne, mammojen elämältä putoaa silloin kokonaan pohja pois!
Hölön pölön. Minäkin vastaan, että lapseni ovat rakkaimpia, mutta minun rakkauteeni ei liity riippuvuus. Lapseni ovat erillisiä ihmisiä. Toinen on jo kotoa lähtenyt, vaan silti hän on rakkain. Miestäikin rakastan, vaan häneenkään en ole kehittänyt minkäänlaista riippuvuutta. Kaksi vanhaa puuta sateenpieksämää, katsoo kevääseen, SEISOO ERILLÄÄN ja jossain alla maan ne kaiken aikaa yhteen sitoneet on juuriaan.
Jep, laulun sanoistako ammennat muutkin elämäsi viisaudet?
Vaikka miestään rakastaisi kaikkein eniten maailmassa, ei sen tarvitse olla riippuvuus-suhde.
Ymmärrän, että riipaisee, kun et ole saanut kokea sellaista rakkautta mieheesi, että ymmärtäisit, mitä oikea rakkaus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En laita ketään näistä mihinkään parhain järjestykseen, vaan kaikki seuraavat ihmiset ovat niitä rakkaimpiani eli mieheni, omat lapseni ja lapsenlapseni, äitini ja sisarukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat aikuiset lapseni.
Sama mulla, ihmetyttää noi kaks alapeukkua.
Vaikea sanoa, toisaalta vaimoni, toisaalta (aikuiset) lapsemme, mutta eri lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on koko elämäni sanottu, että minussa ei ole mitään rakastettavaa. Minulle itseni rakastaminen ei ole mikään itsestäänselvyys koska olen läpeensä paha ja täyttä saastaa ollut koko ikäni kaikille. Opin rakastamaan itseäni keski-iässä vaikka se pahalle tuntuukin yhä, koska minussa ei ole mitään rakastettavaa. En vieläkään pysty hyväksymään sitä, että edes minä rakastaisin itseäni. Vastaan minä itse. Minä rakastan minua vaikka se on äärimmäisen vaikeaa.
Kaksi lastani ja jo kuollut mummoni, hän kuoli v.2000, harmittaa ettei ehtinyt kuulla esikoisestani jota aloin odottamaan helmikuussa-01. Mutta ehti kuulla naimisiin menoni syksyllä 2000, laitoin hääkuvamme mummolle arkkuun mukaan, koska mummo ei jaksanut enää häihin 500km päähän osallistua.
Ilman mummoani en olisi tässä määrin yht.kunnan toimiva jäsen enkä ihminen muutenkaan, hän oli minulle turva,-ja turvapaikka eikä arvostellut. Rakastan aina💖
* ÄITINI* rakastaa ja tukee minua ehdoitta. On luotettava, ymmärtäväinen, sydämellinen ihminen jolta saan parhaimmat neuvot elämäntiellä. Hän on myös paras ja rakkain ystäväni, jonka kanssa saan jakaa elämän ilot ja surut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset, luonnollisesti. Ihan itse olen heidät tehnyt kovalla vaivalla oman henkeni kaupalla. He ovat myös miehelleni tärkeimmät ja rakkaimmat.
Luonnotonta minusta.
Puoliso pitäisi olla.
Hänet on itse valittu, ja kanssaan on tarkoitus olla elämän loppuun asti kimpassa.
Lapset häipyy, ja niin heidän kuuluukin.
Vai etkö päästä?
Minusta taas lapset on lapsiani aina. Noi miehet taas saattavat vaihtua elämässä. Ehkäpä ympärillä liikaa pareja jotka eronneet. Harvemmin se rakkaus kuolemaan tänäpäivänä kestää.
Alue: Aihe vapaa
Luonnotonta minusta.
Puoliso pitäisi olla.
Hänet on itse valittu, ja kanssaan on tarkoitus olla elämän loppuun asti kimpassa.
Lapset häipyy, ja niin heidän kuuluukin.
Vai etkö päästä?