Mitä on se kuuluisa kemia kahden ihmisen kohtaamisessa? Huomaako sen heti?

Vierailija kirjoitti:

Harmi, että hyvä keskinäinen kemia ei takaa ollenkaan sitä, että elämät muuten sopisivat yhteen. Kemialle ei parisuhdetta voi rakentaa.

Sanoisin, että sama pätee myös kaverisuhteeseen.

Minulla oli nuorena ystävä, jonka kanssa klikkas kaikki. Silti hän oli erittäin raskas ystävänä tosi pahan masennuksen ja jatkuvien itsemurha-aikeidensa kanssa. Se oli nuorelle minulle kamalan vaikea asia käsitellä, koska olen iloinen perusluonne,että toisella on tuntemattomasta syystä paha olla. Kaikkeni aina yritin, mutta eihän minusta toisen pahaan masennukseen apua ollut.

Välit sitten viileni, yhteydenpitokin loppui aikanaan, mutta tässä 20 vuoden aikana olen silloista sydänystävääni nähnyt muutaman kerran. Joka kerta tulee itku jälleennäkemisestä ja siitä, että hänellä menee hyvin nuoruuden vaikeuksistaan huolimatta, mutta tiedän, että meistä ei enää koskaan tule samanlaisia ystäviä mitä olemme nuorena, vaikka ystävänä rakastan häntä edelleen.

No naisella sen "kemian" ainakin haistaa, kuulee ja tuntee kun tuollaisen kemiallisen naaran housuihin tai hameen alle alle laittaa käden, ja tuntee kuin hevonen söisi kauraa kädeltä kun pilluhuulet napsaa.Silloin sitä tietää että nyt tässä on sitä jotain. Ja kyllä se kiima nokkaankin asti haisee.

Miten on mahdollista, että niin moni kokee kemian vain yksipuolisesti?

Vierailija kirjoitti:

Miten on mahdollista, että niin moni kokee kemian vain yksipuolisesti?

Taidat olla vähän yksinkertain... korjaan, tunneihminen

Vierailija kirjoitti:

Miten on mahdollista, että niin moni kokee kemian vain yksipuolisesti?

Miten se ei olisi mahdollista? Eihän rakastuminenkaan ole aina molemminpuolista, kuten ei monet muutkaan tunnetilat. Sehän olisikin helppoa, jos joka kerta saisikin vastakaikua.

Tähän ikään mennessä olen kokenut kemioita moneen suuntaan, ja jos summaan näitä kokemuksia niin usein näillä miehillä on ollut matala, ehkä käheähkö ääni ja nauru herkässä. Usein vaaleat tai maantienväriset hiukset. Muuten ne on olleet eri pituisia ja -painoisia itseäni lyhyemmistä jotain 120-kiloiseen möhömahaan. Mun silmääni ne on olleet hyvän näköisiä, mutta moni muu on ollut kanssani täysin eri mieltä. Niillä ei ole sattunut olemaan sellaisia kemiatuntemuksia. Koen, että "kemia" on halua olla lähekkäin. Komea ulkonäkö ei auta, jos kemiaa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Miten on mahdollista, että niin moni kokee kemian vain yksipuolisesti?

Todella yleistähän tämä on nykyään.

Nainen kokee kemiaa parempitasoisemman miehen kanssa. Miehen mielestä kemiaa ei ollut.

Itselläkin on kokemusta treffeistä joiden aikana mietin että nainen ei ole mun tyyppiä ulkonäöllisesti eikä kiinnostuksen kohteetkaan täsmänneet, en tunne halua edes antaa halausta treffien lopuksi.

Mitä tapahtuu? Naiselta tulee innokas viesti treffien jälkeen jossa kertoi että oli hauskaa ja mulle oli tosi helppo puhua vaikka oli vasta ensitreffit ja haluanko nähdä uudestaan.

Itse vastaan että ei ollut kemiaa.

Tsek. Kärnä ja Halla-aho, siinä on kemiaa kahdella isolla K:lla

Mulle kemia on yhtäkuin seksuaalinen himo. Sen on tietenkin oltava molemminpuolista, kemia ei edes syty jos toisella ei syty, en ymmärrä yhtään yksipuolista kemiaa, kyllä sen on oltava samaan aikaan kummallakin. Tuota himoa voi tuntea vaikkei toinen olisi muuten yhtään suhdekelpoinen, tosin nykyinen seksisuhteena aloitettu alkaa lipsua parisuhteen puolelle, koska tykkäämme toisistamme myös vaattet päällä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt sitä miten kemia on kuitenkin joskus vain yksipuolista, luulisi että molemmat tuntevat sen saman yhteyden mutta aina ei ole näin. Liekö kyse ajoituksesta tms.

Oikea kemia on aina molemminpuolista.

Ei se ole ollut sitä, jos toinen vaan on kokenut niin.

Vierailija kirjoitti:

Minulle se tarkoittaa sitä, että heti alusta asti tuntuu siltä kuin toisen olisi tuntenut aina. Puhumista riittää, keskustelu soljuu mukavasti eikä tule puhuttua toisen päälle eikä hiljaa olokaan tunnu painostavalle. Ulkonäössä pitää olla jotain, jonka näkee puoleensavetävänä, siihen riittää siis joku yksittäinen seikka. Hymy ja silmien naururypyt tehoavat minuun.

Juuri tätä! Toisen kanssa on helppo olla ja voi olla oma itsensä ja juttu sujuu luonnollisesti.

Samalla alkaa tuntua sellaista vetovoimaa jota ei käsitä, eli kehot vetää toisiaan puoleensa, haluaisit vain kosketella toista, kumpikin tietää sen ja haluaa tehdä toiselle hyvää. Toisen lähellä tuntuu turvalliselta ja kiihottavalta samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen äärimmäisen tarkka ns omasta reviiristäni ja minulla on tietyt kriteerit yksinolemisen tarpeesta parisuhteessa näin introverttinä. Ennen nykyistäni olen seurustellut vakavasti kolme kertaa ja kaikki nämä suhteet kaatuivat siihen samaan ongelmaan, eli etten saanut olla yksin. Poikakaveri eivät ymmärtäneet yhtään tarvettani totaalisen yksinoloon, eli ettei edes perään soitella kuinka menee.

Siitä syystä lyhyitä suhteita pidin parhaimpana itselleni. Sain nauttia hetken huumasta ja kummallekin oli selvää, ettei juttu jatku. Sinkkuelämä oli myös ihan parasta! Ehkä olin sitoutumiskammoinenkin?

Minua sanottiin jo lapsena vanhaksi piiaksi, koska en ikinä löytäiai samanhenkistä miestä, jolle yksinolon tarve on elinehto myös parisuhteessa. Parisuhde ei ole koskaan ollut minulle pakko tai tarve ja koskaan en tuntenut rakastavani. Tykkäsin toki puolisoistani todella, mutta en missään nimessä uskonut rakkauteen, koska en sitä tuntenut.

Sitten törmäsin nykyiseen mieheeni. Rakastuin ensisilmäyksellä. Tuosta miehestä tuli heti sellainen tunne, että ihan kuin se olisi se kuuluisa puuttuva palanen. En ollut koskaan tuntenut sellaista. Kaverit ja perhe sanoivat heti miehen nähtyään, että vakka löysi kuin löysikin kanteensa. Olemme tavallaan toistemme vastakohdat, mutta silti olemme myös toistemme peilit. 10 vuotta myöhemmin olen yhä rakastunut häneen täydestä sydämestäni.

Hän on selvästi sinun Soul Mate tai Twin Flame. Edellisestä elämästä, monesta sellaisesta.

Muiden kanssa ei tunne samaa. Twin Flameja on elämässä yksi, Soul Mateja voi olla useampia.

Minä tapasin oman Twin Flameni eli kaksoisliekkini 10 kk sitten.

Vierailija kirjoitti:

Naisille se tarkoittaa yleisesti ottaen että mies on yli 185 cm ja omistaa jykevän leuan ja ison kullin.

Sinun vaaleanpunaisessa pilvilinnamaailmassasi nuo totta kai ovat negatiivisia tai neutraaleja ominaisuuksia miehessä. Ja kun naiset sanovat että nuo eivät ole välttämättömiä, kuvittelet sen tarkoittavan että nuo muka eivät olisi ERITTÄIN toivottavia ominaisuuksia.

Et ole kovin fiksu. Olen minäkin kuullut miesten usein sanovan, että ulkonäkö ei ole naisessä tärkeintä. En minä silti kuvittele sen tarkoittavan, että nuo miehet eivät kuolaisi bikinimalleja.

En usko, että se on aina kaikissa tapauksissa molemminpuolista seksuaalista himoa. Onhan sitä kaiken maailman raiskaajia ja stalkkereita olemassa, jotka varmasti ovat sitä mieltä, että se on kemiaa. 

Tapasin tässä syksyllä miehen, johon tunsin järjetöntä seksuaalista himoa - kiimaa suoraan sanoen. Meinasi pää haljeta panetuksesta. Eipä tuota miestä tuntunut hetkauttavan yhtään, eikä tehnyt aloitteita mihinkään suuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten on mahdollista, että niin moni kokee kemian vain yksipuolisesti?

Todella yleistähän tämä on nykyään.

Nainen kokee kemiaa parempitasoisemman miehen kanssa. Miehen mielestä kemiaa ei ollut.

Itselläkin on kokemusta treffeistä joiden aikana mietin että nainen ei ole mun tyyppiä ulkonäöllisesti eikä kiinnostuksen kohteetkaan täsmänneet, en tunne halua edes antaa halausta treffien lopuksi.

Mitä tapahtuu? Naiselta tulee innokas viesti treffien jälkeen jossa kertoi että oli hauskaa ja mulle oli tosi helppo puhua vaikka oli vasta ensitreffit ja haluanko nähdä uudestaan.

Itse vastaan että ei ollut kemiaa.

Sinä et vain ymmärtänyt omaa tasoasi. Olet nirso.

Ja sitten kun sinulle ilmoitetaan että kemiaa ei ollut, alat huutaa pää punaisena miten naiset ovat nirsoja kun eivät ymmärrä omaa tasoaan jonka SINÄ miehenä määrittelet. Näinhän se aina menee. Mies arvoi oman tasonsa ja mies arvioi naisen tason. Kun nainen ei käyttäydy tämän arvion mukaisesti, nainen on harhainen :D

Vierailija kirjoitti:

Harmi, että hyvä keskinäinen kemia ei takaa ollenkaan sitä, että elämät muuten sopisivat yhteen. Kemialle ei parisuhdetta voi rakentaa.

Tuo on niin totta. Meillä iski heti. Kumpikin jäi viipymään vaikka piti mennä jo aika sitten. Ihan piip vähällä oli ettei päädytty samana iltana sänkyyn kun nähtiin. Mä seurustelin yhden kanssa ja kerroin että jos olisin sinkku niin yrittäisin ihan tosissaan.

Katsoi niin hyvin silmiin ja sanoi haluavansa nähdä sen tosissaan kun nytkin yrität. Seuraavana päivänä olin sinkku. Meni viikko niin nähtiin uudestaan. Kerroin että nyt olen sinkku niin kielet oli heti solmussa. Saatara me oltiin magneetit. Muutama vuosi ja ero, oli vain sitä vetoa toisiimme.

Vierailija kirjoitti:

Harmi, että hyvä keskinäinen kemia ei takaa ollenkaan sitä, että elämät muuten sopisivat yhteen. Kemialle ei parisuhdetta voi rakentaa.

Eikä sitä voi rakentaa ilman kemiaa. Tai voi, mutta ei se silloin mikään hyvä suhde ole.

Yksipuolinen kemia ei ole todellista kemiaa, sillä siihen tarvitaan molempien kehojen reagoimista ja näiden reaktioiden yhteen sopimista, yksin se ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

No naisella sen "kemian" ainakin haistaa, kuulee ja tuntee kun tuollaisen kemiallisen naaran housuihin tai hameen alle alle laittaa käden, ja tuntee kuin hevonen söisi kauraa kädeltä kun pilluhuulet napsaa.Silloin sitä tietää että nyt tässä on sitä jotain. Ja kyllä se kiima nokkaankin asti haisee.

Tämä. On aina yhtä varma ja pettämätön merkki.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt sitä miten kemia on kuitenkin joskus vain yksipuolista, luulisi että molemmat tuntevat sen saman yhteyden mutta aina ei ole näin. Liekö kyse ajoituksesta tms.

Naiset ihastuvat - omasta ulkonäöstään ja luonteestaan riippumatta - niihin kaikkein komeimpiin, suosituimpiin, varakkaimpiin, jännimpiin, statuksekkaimpiin jne. miehiin, ja sanovat sitten että kokivat "kemiaa". Tätä tekeviltä tavisnaisilta kuitenkin unohtuu, ettei se superhaluttu mies näe heitä muuta kuin satunnaisena panona, jota voi käydä nus-simassa viikonloppuna baarista tullessa, mutta jonka juttuja tuollainen mies ei todellakaan jaksa kuunnella viittä minuuttia pidempään. Näistä syntyy sitten naisten tarinat, joissa "meillä oli niin hyvä kemia.... en tajuu"

M/39 ei komea eikä erityisen statuksekas, ja kokee "kemiaa" ihan tavallisiin joskin keskimääräistä syvällisempiin naisiin