*Mainiota maanantaita SYYSmamit*

Tämä ohje on kaikkea muuta kuin kuiva ja mauton. Jos et kaloreita kaihda, niin tämä sopii. Tämä on ehdoton lemppari ohje. Kokeilin tänä vuonna myös muita, vähän kevyempiä, ohjeita, mutta sama huomio kuin Aaviksella -ei tule kovin herkkua.



Vuokaan:

50 g margariinia

1 dl fariinisokeria

7 dl raparperiä paloina



Taikina:

150 g margariinia

2 dl sokeria

2,5 dl vehnäjauhoa

1tl leivinjauhetta



1. Mittaa tasapohjaiseen kakkuvuokaan (halk. 22 cm) margariini ja sokeri. Kuumenna vuokaa uunissa 175 asteessa noin 3 min, kunnes rasva-sokeriseosa sulaa. Ripottele raparperinpalat vuokaan.



2. Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää munat. Lisää kuivat aineet. Levitä taikina raparperien päälle. Paista 175 asteessa 40-50 min.



3. Kumoa kakku tarjoiluastialle vähän jäähtyneenä.



4. Tarjoile vaahtoutuvan vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.



Kaneli ja vanilja sopivat hyvin mausteeksi taikinaan. Ehkä tota rasvan määrää taikinassa vois vähentää, ilman että maku kärsii. Täytyy kokeilla.

Pitäis pakata mutta ei vaan nappaa. No huomenna sitten kiireessä pakkaan ja puolet tavaroista unohtuu kotiin.



Aavis itsekkin ajattelin mennä lastentarvikeliikkeeseen apua mennä kysymään. Kiva auto on aina matkan aikana pysäyttää ja mennä Veetiä uudestaan kiinnittämään. Meillä Veetillä istuimena on gracon xtp cosmic (tai jotenkin noin se nimi oli) ja se oli aika kallis istuin. Ei mun mielstä siitä sais niin helposti saada käsiä irti.



Meillä Veeti on edelleenkin hereillä. Jostain syystä ei poitsua nukuta ollenkaan. No aamulla nukkuu taas 9-10.



Pikkusisko tuli meille yöks. Saa huomenna aamulla hoitaa Veetiä. On neuvola käynti ja haluan sinne kerrankin mennä yksin ja rauhassa. Pitää huomenna ottaa puheeks vauvan koon seuraaminen. Pelottaa että jos on sit vielä isompi kuin Veeti.



Jos taas lähtis pari tavaraa laukkuun laittamaan.



Öttis

Motilla jo monta uutta ruokaa! :-)))))



Öttiksellekin jaksuja masun kantoon! Missä ihmeen välissä noita viikkoja on noin sinullekin kertynyt.. Olen ajatellut että olet alkuraskaudessa edelleen.. Ei pidä meikäläisen aikakäsitys.



Kuuluisi kyllä puutarhapiiriin mutta kysympähän täällä. Mikä on raparperille täydellinen paikka? Maalaji, valon määrä ja kosteus???? Täytyisi käydä ostamassa taimet. 2 kesää oltu ilman raparperiviiniä ja tuskasta on ollut! Eli Aavis jos tykkäät viineistä ja raparpereita on, niin tee viiniä!!!!!



Kukkuulle onnea vaipanvaihdon hetkellisestä loppumisesta! :-) Hienoa että osa syystaaperoista on jo ilman vaippoja. Sini ei tunnista vielä pissahätäänsä. Saattaa tulla kanssani pissalle, mutta pissalle lähteminen tapahtuu aina minun aloitteestani, ei Sinin. :-/ Ihan kiva kuitenkin että Sini kakkii aina pottaan. :-)



Lila75

Lila75

Sama juttu täällä, Sinikin vasta nyt nukahti.. Yleensä nukahtaa klo 21. Kuumuus ja hyttysenpuremat :-(

Kyllä on ollu ihania kesäpäiviä :) Tosin itellä meinaa meno jo hyytyä. Hengästyttää ja väsyttää. Mutta kun maailma ei oo vielä valmis ;) niin täytyy vain sinnikkäästi koittaa hommia tehdä.



Kukkuu. Jotenkin tuntuu, että meidän ajatukset taitaa olla aika samoilla raiteilla tätä nykyä. Mua jotenkin huolettaa itseni, kun en jaksa nauttia ja " hössöttää" . Painan vain hommia menemään ja ihmettelen, että kuka ehtii ja jaksaa tehdä kaiken sitten, kun vauva on syntynyt. Kun nyt ei tavarat ainakaan osaa paikoilleen itestään eikä myöskään kenenkään muun kuin mun toimesta, vaikka kuinka laittaa uusia naulakoita, koreja ym " hyviä systeemejä" .



Enkelille voimia! Toivotaan, että olo vielä helpottuis tai ei ainaka vaikeutuis. Mullahan oli silloin aika aikasin kovia liitoskipuja, mutta ne anto sitten periksi ja muuten on menny tosi hyvin. Eli samaa toivon sinulle.



Aavis ja Ynis, kiva, että oli onnistuneet reissut. Ja Aavikselle onnittelut approsta.



Valjaslapsia oon tainnu joskus aikanaan vähän ihemetelläkin, kuten monta muutakin asiaa, mutta nyt oon jo vähän oppinu, ettei kaikki oo niin yksinkertaista eikä lapset samanlaisia.



Turvavöitten kanssa saa kyllä olla tarkkana. Pekka ja neiti keskimmäinen saatta myös joskus muljauttaa kätensä vöistä pois. Mutta ei onneksi jatkuvasti.



Me saatiin joululahjaks elokuvaliput ja tuli vähän kiire käyttää ne pois. Niinpä vietiin eilen lapset anoppilaan ja ajeltiin Kokkolaan kattomaan Da Vinci koodi. Luulin ensin, ettei se oo yhtään mun tyylinen elokuva, mutta

tavallaan se oli ihan mielenkiintoinen. Meillä on kyllä se hyvä puoli tosiaan, että miehen vanhemmat asuu noin lähellä ja pärjää meidän katraan kanssa tosi hyvin ja melkein kiittelevät vaan, kun ovat saaneet hoitaa.



Tea. Ei tunnu viikot pitkiltä, kun niin monta asiaa ois vielä tehtävänä.



T@hti, yökukkuja



ps. Öttis. Yhä muistutan, että jos kovin läheltä ajelette, niin saa pyörähtää. Mies valvoo joka tapauksessa varsin myöhään.

viihtyy aurinkoisella seinustalla ja pitää kastelusta. Tosin ei joka välissä tarvi sitten kastella, kun on vanhempi. Maalajista en tiedä. Me tuotiin taimi miehen mummolasta ja se vähän moitti heti, kun yhtenä päivänä mies oli unohtanu kastella. Mutta tointunee vielä.



t@hti

Terveiset aurinkoisen kuumasta Cognacista ja helteisestä Pariisista!



Tuo konjakin valtakunta oli aivan ihastuttava kokemus. Hotelli kuin linna, mielenkiintoiset päivät täynnä vierailuja viiniviljelmillä, konjakin tislaamossa, konjakkimuseossa, varastoissa joissa muhi kymmeniä tuhansia tynnyreitä konjakkia ja tynnyrintekijällä (tiesittekö muuten, että jos 36 asteen helteessä vierailee paikassa, jossa konjakkitynnyrin siukset poltetaan, voi tosiaan sanoa olleensa pätsissä? Tynnyrintekijälle tosin kerroin, että meille suomalaisille paikka toki on tuttu; siellä tosin on meillä yleensä kiuas ja mukana vihta). Ja: vehreyttä joka puolella ja valkoisia kivitaloja ja konjakkia ihan joka aterialla ruokajuomana :) Tasting ja tutustuminen master blenderiin oli kovin vaikuttavaa myös. Kaikkein vaikuttavainta oli kuitenkin illallinen Chateaussa Camuksen perheen luona. Pöydässä istuivat omistajaisä ja poika ja ranskalaiset kyllä tosiaan ovat mestareita pitämään tunnelman sivistyneenä, mutta mukavan rentona :)



Pariisi oli kaupunki. Ihan ok, mutta maaseutu iski paremmin. Pariisin hotellissa saimme todellista " Uuno rautakaupassa" -palvelua, kun suvaitsimme parina päivänä häiritä vastaanottovirkailijan jalkapallon katselua ;)



Syysmammoilla tuntuu viikon sisällä olleen tapahtumarikasta, vähältä piti tilanteita, kahdenkeskisiä reissuja ja omia rentoutumis-irtiottoja. Hui, mitkä tilanteet Motilla ja Sinillä! Tuo Sinin pulahdus värisytti aivan erityisesti sydäntä :( Onneksi vain läheltä piti kuitenkin.



Ankkikselle aivan myöhästyneet synttärionnittelut! Mukava, että pääsykokeet tuntuivat sujuneen :) Noin minullakin aina kaikenlaisissa tenteissä, että ensimmäisenä pois ja onnistumisen/epäonnistumisen yleensä tietää.



Lempon reissu kuulosti ihanan rentouttavalta! Minäkin jotenkin kaipailisin aikaa kaverin kanssa... (jos en olisi itse aivan liikaa kaikkia ystäviä taas unohtanut....) Tsemppiä työnhakuun! *rohkaisupotku*



Antsallakin on tapahtunut hämmästyttävä muutos. Arka ujostelijapoika on viikossa kadonnut ja tilalla on rutkasti sosiaalisempi kaveri. Matkalla ollessani olivat lapset (=kaikki kolme) miehen siskon tykönä pari päivää ja kaikki oli sujunut mainiosti. Tänään oli päiväkodissa aivan uusi täti, mutta mennessäni hakemaan Antsaa, leikki tämä tädin kanssa iloisesti eläimillä höpöttäen kovasti juttujaan :) Oli täti odottanut ujostelua, kun oli sellaista osviittaa muilta saanut, mutta ei sitten minkäänlaista.



Noh, mitäs sitten...Nukkumaan on kai pakko mennä. Eilen illalla tulin puolenyön aikaan ja unen sain kahdelta. Kolmelta heräsi Antsa..ja neljältä. Silloin otimme pojan keskellemme ja viideltä heräsin sitten, kun poika taputteli poskeani teputellen sängyn vieressä ja esitellen uutta leluaan. Seitsemältä herättiin sitten toden teolla. Hoooh!



Kauniita unia kaikille!!



Saamuska ♥