Lue keskustelun säännöt.
Pieni/keskituloinen ja lemmikkiin liittyvät kulut?
23.12.2019 |
Olen miettinyt pitkään, että miten kukaan pieni tai edes keskituloinen voi pitää esim koiraa tai kissaa siihen liittyvien kulujen takia. Käykö joskus niin, että lemmikkiä ei voi viedä nii nopeasti eläinlääkärille kuin ehkä pitäisi? Tai ruoka ei ole kovin laadukasta? Kaikilla ei ole mahdollisuutta kerätä puskurirahastoa tai sitten tuleekin joku muu menoerä tai sairastuu itse, tulot pienenevät tms. Miten näissä tilanteissa toimitaan suhteessa lemmikkiin?
Mielenkiintoista olisi kuulla eläinlääkärien ja eläintenhoitajien näkökulma tähän asiaan; kuinka usein lemmikin ell-käynti on venynyt turhan pitkään, kun ei ole ollut varaa jne...
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiheellinen aloitus! Moni vie "lemmikkinsä" lopetettavaksi kun se sairastuu. Lemmikkieläimiin liittyvistä kustannuksista pitäisi puhua enemmän. Meillä on meni yhden kissan hammasremontteihin yhtenä vuonna melkein 2000 euroa.
ÄLKÄÄ OTTAKO LEMMIKKIÄ ELLETTE OLE HYVÄTULOISIA EIKÄ SITTENKÄÄN!
Mä taas ajattelen, että lemmikin lopettavaksi vieminen on paljon pienempi ongelma kuin se, että niitä eläimiä hoidetaan massiivisilla hoidoilla ja pitkitetään niiden elämää turhaan. Ei eläin sure lopettamista. Meilläkin koira lopetettiin ennen kuin se tuli todella kipeäksi. Oli siis sairastanut nivelrikkoa jo vuosia, mutta pysynyt lääkityksellä aisoissa. Koira kuitenkin lihoi kastraation takia, eikä sitä enää saanut järkevässä ajassa laihdutettua (ja pelkäsin muutenkin, että se alkaa saada vatsaoireita yhdistelmästä vähän ruokaa ja säännöllinen tulehduskipulääke), joten päätettiin, että tämä on nyt tässä, ei odoteta, että se menee apaattiseksi ja haluttomaksi.
Olet sairas ja itsekäs. Sinunlaisilla ei pitäisi olla mitään eläimiä.
Joo, oon tosi sairas, kun en halunnut, että koirani kärsii.
No kun se kuvauksesi mukaan ei vielä edes kärsinyt. Vaan pelkäsit että alkaa kärsimään ja lopetit oman pelkosi, ei koiran kärsimyksen, takia. Sitä paitsi, myös koirilla on vahva vaistomainen halu elää, ja niistä yleensä näkee että elämänhalua on paljonkin vaikka olisi jotain kipua ja vaivaakin. Jossain on tietysti se raja, missä kärsimystä on liikaa ja silloin on aika päästää toinen pois. Mutta ei sekään hyvä ole jos ihmisellä on niin kauhea kivun ja kärsimyksen pelko, että pienestäkin ollaan piikille kiikuttamassa vaikka toinen vielä vaikuttaa elämänhaluiselta. Ei se ole sen ihmeempi koiralla kuin ihmiselläkään: itsellänikin on krooninen kipusairaus ja ei kiitos en halua eutanasiaa, vaikka saataisiin huomaamattomasti ja kivutta tehtyä.
Niin että sinä olet nyt asiantuntija siinä, miten paljon koirani kärsi? Olet varmasti sitä mieltä, että koiraa hoitanut eläinlääkärikin oli väärässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiheellinen aloitus! Moni vie "lemmikkinsä" lopetettavaksi kun se sairastuu. Lemmikkieläimiin liittyvistä kustannuksista pitäisi puhua enemmän. Meillä on meni yhden kissan hammasremontteihin yhtenä vuonna melkein 2000 euroa.
ÄLKÄÄ OTTAKO LEMMIKKIÄ ELLETTE OLE HYVÄTULOISIA EIKÄ SITTENKÄÄN!
Mä taas ajattelen, että lemmikin lopettavaksi vieminen on paljon pienempi ongelma kuin se, että niitä eläimiä hoidetaan massiivisilla hoidoilla ja pitkitetään niiden elämää turhaan. Ei eläin sure lopettamista. Meilläkin koira lopetettiin ennen kuin se tuli todella kipeäksi. Oli siis sairastanut nivelrikkoa jo vuosia, mutta pysynyt lääkityksellä aisoissa. Koira kuitenkin lihoi kastraation takia, eikä sitä enää saanut järkevässä ajassa laihdutettua (ja pelkäsin muutenkin, että se alkaa saada vatsaoireita yhdistelmästä vähän ruokaa ja säännöllinen tulehduskipulääke), joten päätettiin, että tämä on nyt tässä, ei odoteta, että se menee apaattiseksi ja haluttomaksi.
Ethän vaan enää ota koiraa, pliis. Tai kerrot kasvattajalle tämän tapauksen jos aiot ottaa - useimmat kasvattajathan sinulle ei koiraa sitten myy.
Ymmärrän sen että eläimen hoitaminen voi joskus mennä liian pitkälle, esim. tietyt syöpähoidot joiden ennustekaan ei kummoinen. Mutta se että joku lopettaa koiran koska PELKÄÄ että alkaa tulla vatsaoireita ja on vähän lihonut, tuossa ei ole mitään järkeä.
Eläin ei ehkä sure lopettamista, mutta kyllä eläimenkin elämä on arvokas, ja se pitää lopettaa vain jos on ARMOmurhan tarve, eli elämä olisi liian kärsimystä ilman eutanasiaa. Tuo on ihan hullu peruste että "ei sure", siitähän voitaisiin vaikka lapsia ja kehitysvammaisiakin tuosta vaan lopettaa kun eihän ne ymmärrä surra. Jos vielä viedään salaa kaasusuihkuun tai jotain niin ei kai siinä mitään kun eivät sure eikä pelkää?
Otin jo koiran. Juttelin myös kasvattajan kanssa tästä, kun oltiin katsomassa pentua, ja hän oli samaa mieltä kanssani siitä, että oli oikein hyvä aika lopettaa koira. Kuten oli muuten myös eläinlääkäri, joka koiran lopetti. Eri mieltä kanssani olet sinä, joka ei tiedä koko koirasta yhtään mitään, etkä edes halunnut pyytää mitään lisätietoja koiran terveydentilasta.
Oletin että olet kuvauksessasi kertonut olennaisen. Ja siitä kuvauksesta vaikutti, että koiralla nivelrikko jonka kanssa lääkityksellä kuitenkin hyvin pärjää, sitten lihoi kastraation takia, ja yhtäkkiä päätit lopettaa koiran koska sinua pelotti mahdolliset tulevat mahaongelmat ja apaattisuus. Joita ongelmia siis tekstisi mukaan ei ollut vielä lainkaan (eikä välttämättä olisi tullutkaan). Vai jäikö sinulta kertomatta jotain olennaista, esim. oliko koira lihottuaan nivelrikon takia erittäin kipeä vaikka hoikempana pärjäsi lääkkeellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiheellinen aloitus! Moni vie "lemmikkinsä" lopetettavaksi kun se sairastuu. Lemmikkieläimiin liittyvistä kustannuksista pitäisi puhua enemmän. Meillä on meni yhden kissan hammasremontteihin yhtenä vuonna melkein 2000 euroa.
ÄLKÄÄ OTTAKO LEMMIKKIÄ ELLETTE OLE HYVÄTULOISIA EIKÄ SITTENKÄÄN!
Mä taas ajattelen, että lemmikin lopettavaksi vieminen on paljon pienempi ongelma kuin se, että niitä eläimiä hoidetaan massiivisilla hoidoilla ja pitkitetään niiden elämää turhaan. Ei eläin sure lopettamista. Meilläkin koira lopetettiin ennen kuin se tuli todella kipeäksi. Oli siis sairastanut nivelrikkoa jo vuosia, mutta pysynyt lääkityksellä aisoissa. Koira kuitenkin lihoi kastraation takia, eikä sitä enää saanut järkevässä ajassa laihdutettua (ja pelkäsin muutenkin, että se alkaa saada vatsaoireita yhdistelmästä vähän ruokaa ja säännöllinen tulehduskipulääke), joten päätettiin, että tämä on nyt tässä, ei odoteta, että se menee apaattiseksi ja haluttomaksi.
Ethän vaan enää ota koiraa, pliis. Tai kerrot kasvattajalle tämän tapauksen jos aiot ottaa - useimmat kasvattajathan sinulle ei koiraa sitten myy.
Ymmärrän sen että eläimen hoitaminen voi joskus mennä liian pitkälle, esim. tietyt syöpähoidot joiden ennustekaan ei kummoinen. Mutta se että joku lopettaa koiran koska PELKÄÄ että alkaa tulla vatsaoireita ja on vähän lihonut, tuossa ei ole mitään järkeä.
Eläin ei ehkä sure lopettamista, mutta kyllä eläimenkin elämä on arvokas, ja se pitää lopettaa vain jos on ARMOmurhan tarve, eli elämä olisi liian kärsimystä ilman eutanasiaa. Tuo on ihan hullu peruste että "ei sure", siitähän voitaisiin vaikka lapsia ja kehitysvammaisiakin tuosta vaan lopettaa kun eihän ne ymmärrä surra. Jos vielä viedään salaa kaasusuihkuun tai jotain niin ei kai siinä mitään kun eivät sure eikä pelkää?
Otin jo koiran. Juttelin myös kasvattajan kanssa tästä, kun oltiin katsomassa pentua, ja hän oli samaa mieltä kanssani siitä, että oli oikein hyvä aika lopettaa koira. Kuten oli muuten myös eläinlääkäri, joka koiran lopetti. Eri mieltä kanssani olet sinä, joka ei tiedä koko koirasta yhtään mitään, etkä edes halunnut pyytää mitään lisätietoja koiran terveydentilasta.
Oletin että olet kuvauksessasi kertonut olennaisen. Ja siitä kuvauksesta vaikutti, että koiralla nivelrikko jonka kanssa lääkityksellä kuitenkin hyvin pärjää, sitten lihoi kastraation takia, ja yhtäkkiä päätit lopettaa koiran koska sinua pelotti mahdolliset tulevat mahaongelmat ja apaattisuus. Joita ongelmia siis tekstisi mukaan ei ollut vielä lainkaan (eikä välttämättä olisi tullutkaan). Vai jäikö sinulta kertomatta jotain olennaista, esim. oliko koira lihottuaan nivelrikon takia erittäin kipeä vaikka hoikempana pärjäsi lääkkeellä?
Miksi ihmeessä oletat, että kun kerron muutaman lauseen koirastani, niin siinä on sitten koko sen koiran terveyshistoria? Miten ihmeessä koet, että kun luet muutaman lauseen, voit ottaa kantaa jonkin sinulle ihan tuntemattoman koiran tilaan, kun et tiedä siitä mitään, edes sen ikää? Ja edelleen jatkat kantaa ottamista, vaikket vieläkään tiedä mitään? Kummallista, että myös koet, että olen sinulle jotenkin tilivelvollinen tästä asiasta. Lue nyt ne omat viestisi ja mieti, millaisten asioiden perusteella olet nuo johtopäätöksesi tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiheellinen aloitus! Moni vie "lemmikkinsä" lopetettavaksi kun se sairastuu. Lemmikkieläimiin liittyvistä kustannuksista pitäisi puhua enemmän. Meillä on meni yhden kissan hammasremontteihin yhtenä vuonna melkein 2000 euroa.
ÄLKÄÄ OTTAKO LEMMIKKIÄ ELLETTE OLE HYVÄTULOISIA EIKÄ SITTENKÄÄN!
Mä taas ajattelen, että lemmikin lopettavaksi vieminen on paljon pienempi ongelma kuin se, että niitä eläimiä hoidetaan massiivisilla hoidoilla ja pitkitetään niiden elämää turhaan. Ei eläin sure lopettamista. Meilläkin koira lopetettiin ennen kuin se tuli todella kipeäksi. Oli siis sairastanut nivelrikkoa jo vuosia, mutta pysynyt lääkityksellä aisoissa. Koira kuitenkin lihoi kastraation takia, eikä sitä enää saanut järkevässä ajassa laihdutettua (ja pelkäsin muutenkin, että se alkaa saada vatsaoireita yhdistelmästä vähän ruokaa ja säännöllinen tulehduskipulääke), joten päätettiin, että tämä on nyt tässä, ei odoteta, että se menee apaattiseksi ja haluttomaksi.
Olet sairas ja itsekäs. Sinunlaisilla ei pitäisi olla mitään eläimiä.
Joo, oon tosi sairas, kun en halunnut, että koirani kärsii.
No kun se kuvauksesi mukaan ei vielä edes kärsinyt. Vaan pelkäsit että alkaa kärsimään ja lopetit oman pelkosi, ei koiran kärsimyksen, takia. Sitä paitsi, myös koirilla on vahva vaistomainen halu elää, ja niistä yleensä näkee että elämänhalua on paljonkin vaikka olisi jotain kipua ja vaivaakin. Jossain on tietysti se raja, missä kärsimystä on liikaa ja silloin on aika päästää toinen pois. Mutta ei sekään hyvä ole jos ihmisellä on niin kauhea kivun ja kärsimyksen pelko, että pienestäkin ollaan piikille kiikuttamassa vaikka toinen vielä vaikuttaa elämänhaluiselta. Ei se ole sen ihmeempi koiralla kuin ihmiselläkään: itsellänikin on krooninen kipusairaus ja ei kiitos en halua eutanasiaa, vaikka saataisiin huomaamattomasti ja kivutta tehtyä.
Niin että sinä olet nyt asiantuntija siinä, miten paljon koirani kärsi? Olet varmasti sitä mieltä, että koiraa hoitanut eläinlääkärikin oli väärässä?
Jos olisit halunnut suopeampia kommentteja, olisi ehkä kannattanut kertoa että koira kärsi. Nyt tuosta sai kuvan ettei se edes kärsinyt, mutta sinä ihan muuten vaan ennakoivasti lopetutit koska arvioit että se voi alkaa kärsiä.
Eläinlääkärit - heissä on kaikenlaisia. Niitä joiden mielestä elukka on vain elukka ja sen voi ongelmitta lopettaa heti kun omistajasta siltä tuntuu. He voivat suositella eutanasiaa siksikin että ei menisi rahaa hoitoon. Sitten on niitä toisia ääripäitä jotka ei luovuttaisi millään vaikka koira jo kärsii pitkittyneistä ja toistuneista hoidoista ja vaivoista ihan hurjasti. Ja kaikkea siltä väliltä.
koiran kynnet pitää osata itse leikata. pesekää ne koiranne hampaat päivittäin ei tule hammaskiveä.
ei ole vaikeita hommia. minulla ei ikinä ole ollut koirilla hammaskiveä. ell käydään vain rokotuksilla.
ostakaa vastuullisesta kennelistä mieluiten pienestä jossa koirat kasvavat kotioloissa ja sisällä ihmisten parissa eikä missään erillisessä rakennuksessa kaukana ihmisistä.
älkää ostako mitään sekarotuisia vaan puhdasrotuisia niin tiedätte niiden
taustat. kyllä tietysti voi tulla mille tahansa eläimelle sairautta samoin kuin ihmiselle emme voi etukäteen tietää asioita ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä rokotukset ja hammaskivenpoistot teetämme Suomessa. Viimeisin hammasoperaatio käytiin hoitamassa Viron päässä. Käytiin näyttämässä purukalustoa operaation jälkeen vielä suomalaisella ELL:illä. Ei löytänyt mitään moitittavaa ja kehoitti käyttämään toistekin samaa klinikkaa kerta jälki on hyvää.
Ruuat tilataan Zooplussasta, Matsmartista tai Fiksu ruuasta ihan sen mukaan mistä löytyy parhain tarjous. Tarvikkeet haemme Hesyn kirppikseltä tai Zooplussalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiheellinen aloitus! Moni vie "lemmikkinsä" lopetettavaksi kun se sairastuu. Lemmikkieläimiin liittyvistä kustannuksista pitäisi puhua enemmän. Meillä on meni yhden kissan hammasremontteihin yhtenä vuonna melkein 2000 euroa.
ÄLKÄÄ OTTAKO LEMMIKKIÄ ELLETTE OLE HYVÄTULOISIA EIKÄ SITTENKÄÄN!
Mä taas ajattelen, että lemmikin lopettavaksi vieminen on paljon pienempi ongelma kuin se, että niitä eläimiä hoidetaan massiivisilla hoidoilla ja pitkitetään niiden elämää turhaan. Ei eläin sure lopettamista. Meilläkin koira lopetettiin ennen kuin se tuli todella kipeäksi. Oli siis sairastanut nivelrikkoa jo vuosia, mutta pysynyt lääkityksellä aisoissa. Koira kuitenkin lihoi kastraation takia, eikä sitä enää saanut järkevässä ajassa laihdutettua (ja pelkäsin muutenkin, että se alkaa saada vatsaoireita yhdistelmästä vähän ruokaa ja säännöllinen tulehduskipulääke), joten päätettiin, että tämä on nyt tässä, ei odoteta, että se menee apaattiseksi ja haluttomaksi.
Olet sairas ja itsekäs. Sinunlaisilla ei pitäisi olla mitään eläimiä.
Joo, oon tosi sairas, kun en halunnut, että koirani kärsii.
No kun se kuvauksesi mukaan ei vielä edes kärsinyt. Vaan pelkäsit että alkaa kärsimään ja lopetit oman pelkosi, ei koiran kärsimyksen, takia. Sitä paitsi, myös koirilla on vahva vaistomainen halu elää, ja niistä yleensä näkee että elämänhalua on paljonkin vaikka olisi jotain kipua ja vaivaakin. Jossain on tietysti se raja, missä kärsimystä on liikaa ja silloin on aika päästää toinen pois. Mutta ei sekään hyvä ole jos ihmisellä on niin kauhea kivun ja kärsimyksen pelko, että pienestäkin ollaan piikille kiikuttamassa vaikka toinen vielä vaikuttaa elämänhaluiselta. Ei se ole sen ihmeempi koiralla kuin ihmiselläkään: itsellänikin on krooninen kipusairaus ja ei kiitos en halua eutanasiaa, vaikka saataisiin huomaamattomasti ja kivutta tehtyä.
Niin että sinä olet nyt asiantuntija siinä, miten paljon koirani kärsi? Olet varmasti sitä mieltä, että koiraa hoitanut eläinlääkärikin oli väärässä?
Jos olisit halunnut suopeampia kommentteja, olisi ehkä kannattanut kertoa että koira kärsi. Nyt tuosta sai kuvan ettei se edes kärsinyt, mutta sinä ihan muuten vaan ennakoivasti lopetutit koska arvioit että se voi alkaa kärsiä.
Eläinlääkärit - heissä on kaikenlaisia. Niitä joiden mielestä elukka on vain elukka ja sen voi ongelmitta lopettaa heti kun omistajasta siltä tuntuu. He voivat suositella eutanasiaa siksikin että ei menisi rahaa hoitoon. Sitten on niitä toisia ääripäitä jotka ei luovuttaisi millään vaikka koira jo kärsii pitkittyneistä ja toistuneista hoidoista ja vaivoista ihan hurjasti. Ja kaikkea siltä väliltä.
'No sitä jotenkin kuvittelisi, että jos kertoo koiran sairastaneen nilverikkoa jo useampia vuosia, niin ihmiset ihan itse omilla pikku aivoillaan tajuaisivat, että se on kipua aiheuttava ja etenevä sairaus, johon ei ole mitään parannuskeinoa. Ja että jos joku ihmetyttää, niin he sitten kysyisivät, eivätkä alkaisi keksimään päästään kaikenlaisia juttuja. Mutta vissiin tämä on ihmisten yliarvioimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiheellinen aloitus! Moni vie "lemmikkinsä" lopetettavaksi kun se sairastuu. Lemmikkieläimiin liittyvistä kustannuksista pitäisi puhua enemmän. Meillä on meni yhden kissan hammasremontteihin yhtenä vuonna melkein 2000 euroa.
ÄLKÄÄ OTTAKO LEMMIKKIÄ ELLETTE OLE HYVÄTULOISIA EIKÄ SITTENKÄÄN!
Mä taas ajattelen, että lemmikin lopettavaksi vieminen on paljon pienempi ongelma kuin se, että niitä eläimiä hoidetaan massiivisilla hoidoilla ja pitkitetään niiden elämää turhaan. Ei eläin sure lopettamista. Meilläkin koira lopetettiin ennen kuin se tuli todella kipeäksi. Oli siis sairastanut nivelrikkoa jo vuosia, mutta pysynyt lääkityksellä aisoissa. Koira kuitenkin lihoi kastraation takia, eikä sitä enää saanut järkevässä ajassa laihdutettua (ja pelkäsin muutenkin, että se alkaa saada vatsaoireita yhdistelmästä vähän ruokaa ja säännöllinen tulehduskipulääke), joten päätettiin, että tämä on nyt tässä, ei odoteta, että se menee apaattiseksi ja haluttomaksi.
Ethän vaan enää ota koiraa, pliis. Tai kerrot kasvattajalle tämän tapauksen jos aiot ottaa - useimmat kasvattajathan sinulle ei koiraa sitten myy.
Ymmärrän sen että eläimen hoitaminen voi joskus mennä liian pitkälle, esim. tietyt syöpähoidot joiden ennustekaan ei kummoinen. Mutta se että joku lopettaa koiran koska PELKÄÄ että alkaa tulla vatsaoireita ja on vähän lihonut, tuossa ei ole mitään järkeä.
Eläin ei ehkä sure lopettamista, mutta kyllä eläimenkin elämä on arvokas, ja se pitää lopettaa vain jos on ARMOmurhan tarve, eli elämä olisi liian kärsimystä ilman eutanasiaa. Tuo on ihan hullu peruste että "ei sure", siitähän voitaisiin vaikka lapsia ja kehitysvammaisiakin tuosta vaan lopettaa kun eihän ne ymmärrä surra. Jos vielä viedään salaa kaasusuihkuun tai jotain niin ei kai siinä mitään kun eivät sure eikä pelkää?
Otin jo koiran. Juttelin myös kasvattajan kanssa tästä, kun oltiin katsomassa pentua, ja hän oli samaa mieltä kanssani siitä, että oli oikein hyvä aika lopettaa koira. Kuten oli muuten myös eläinlääkäri, joka koiran lopetti. Eri mieltä kanssani olet sinä, joka ei tiedä koko koirasta yhtään mitään, etkä edes halunnut pyytää mitään lisätietoja koiran terveydentilasta.
Oletin että olet kuvauksessasi kertonut olennaisen. Ja siitä kuvauksesta vaikutti, että koiralla nivelrikko jonka kanssa lääkityksellä kuitenkin hyvin pärjää, sitten lihoi kastraation takia, ja yhtäkkiä päätit lopettaa koiran koska sinua pelotti mahdolliset tulevat mahaongelmat ja apaattisuus. Joita ongelmia siis tekstisi mukaan ei ollut vielä lainkaan (eikä välttämättä olisi tullutkaan). Vai jäikö sinulta kertomatta jotain olennaista, esim. oliko koira lihottuaan nivelrikon takia erittäin kipeä vaikka hoikempana pärjäsi lääkkeellä?
Miksi ihmeessä oletat, että kun kerron muutaman lauseen koirastani, niin siinä on sitten koko sen koiran terveyshistoria? Miten ihmeessä koet, että kun luet muutaman lauseen, voit ottaa kantaa jonkin sinulle ihan tuntemattoman koiran tilaan, kun et tiedä siitä mitään, edes sen ikää? Ja edelleen jatkat kantaa ottamista, vaikket vieläkään tiedä mitään? Kummallista, että myös koet, että olen sinulle jotenkin tilivelvollinen tästä asiasta. Lue nyt ne omat viestisi ja mieti, millaisten asioiden perusteella olet nuo johtopäätöksesi tehnyt.
Sinun viestisi mainosti ensi lauseesta asti kantaa, että koiran voi lopettaa vaikka jo ennen kuin se ihmeemmin kärsii, ja se ei ole mikään ongelma. Tämä on se mistä olen vahvasti eri mieltä. Ei ensisijaisesti se, mitä kerrot oman koirasi viimeisistä ajoista, koska tosiaan voi olla että asiaan liittyi muutakin kuin kerroit.
Niin ja olen töissä eläinklinikalla ja näen ihan liian usein turhaan lopetuttajia. Halu ylihoidattaa on äärimmäisen harvinaista (on sitäkin - viime viikollakin eräs rouva olisi halunnut jo 14-vuotialla koiralleen kolmannen nisäsyöpäleikkauksen), sen sijaan niitä riittää joiden mielestä esim. vanhuskoiran voi lopettaa vain siksi että se on vähän hidastunut eikä enää kummoinen isännän juoksulenkkiseura, jotka haluaa lopetuttaa toisenkin koiran samalla kun toinen (tämä koira oikeasta syystä) lopetutetaan, koska PELKÄÄ että se toinen koira ei toivu ikävästä jne. Ja ihan vaan niitä yliherkkiä ihmisiä jotka ei kestä oikein mitään elämään kuuluvaa sairautta ja kipua ja ovat siksi miettimässä jopa täysin hoidettavissa asioissa heti viimeistä ratkaisua, koska eivät kestä hetken aikaa katsoa kipua ja vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen keskituloinen (2200 eur netto) 2 lapsen yh, meillä on koira.
Koiraan kulut per kk:
Kynsien leikkuu palveluna 15 eur
Kerran vuodessa hammaskiven poisto 200 eur
Rokotukset olivat juuri (ei joka vuosi) 40 eur
Ruoka per kk 30 eurSäästötilillä on aina eläinlääkärivaraa 600 euroa.
Asumme pk-seudulla, vuokra 950 kk. Ei autoa, en juo/polta.
Lemmikki ja perhe ovat terveitä ja hyvinvoivia. Koira liikuttaa lenkillekin joka päivä.Jos hassaisi rahat turhuuksiin, ei varaa olisi.
Elämä on täynnä valintoja.Mitä?
Miksi ihmeessä et leikkaa koiran kynsiä itse? Samoin hammaskiven olisi voinut ehkäistä pesemällä se kalusto pennusta saakka.
Koska koira tuli minulle 1,5 v ikäisenä, ei ole yrityksestä huolimatta saanut opetettua hampaiden harjaukseen. Kynsissä on muutama musta seassa, vähemmän stressaa molempia kun ammattilainen leikkaa.
Ei kannata tehdä oletuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä voin leikata koiranne kynnet ja opettaa teille miten se tapahtuu. ei ole mitenkään vaikeata eikä maksa mitään. yhtään vaikeaa koiraa en ole tavannut mutta vaikeita omistajia kylläkin. koirat eivät kunnioita omistajaansa eikä silloin varmasti anna leikata kynsiään.
koiran kunnioitus pitää ansaita.
Vierailija kirjoitti:
Lemmikit ovat turhakkeita ja iso kuormitys ympäristölle, varsinkin isot koirat. Eläimet kuuluu luontoon, ei ihmisten koteihin.
Tulevaisuudessa ihmisillä ei ole lemmikkieläimiä, vaan esim. lemmikinruokateollisuuden resurssit käytetään paljon hyödyllisempiin asioihin.
Lemmikit on jalostettu miellyttämään ihmistä ja olemaan ihmisen vankeja.
Jos kellään ei olisi lemmikkejä..niin ehkä perheenjäseniä rakastettaisiin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ku.olet asuntoosi, mistä koirasi aloittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiheellinen aloitus! Moni vie "lemmikkinsä" lopetettavaksi kun se sairastuu. Lemmikkieläimiin liittyvistä kustannuksista pitäisi puhua enemmän. Meillä on meni yhden kissan hammasremontteihin yhtenä vuonna melkein 2000 euroa.
ÄLKÄÄ OTTAKO LEMMIKKIÄ ELLETTE OLE HYVÄTULOISIA EIKÄ SITTENKÄÄN!
Mä taas ajattelen, että lemmikin lopettavaksi vieminen on paljon pienempi ongelma kuin se, että niitä eläimiä hoidetaan massiivisilla hoidoilla ja pitkitetään niiden elämää turhaan. Ei eläin sure lopettamista. Meilläkin koira lopetettiin ennen kuin se tuli todella kipeäksi. Oli siis sairastanut nivelrikkoa jo vuosia, mutta pysynyt lääkityksellä aisoissa. Koira kuitenkin lihoi kastraation takia, eikä sitä enää saanut järkevässä ajassa laihdutettua (ja pelkäsin muutenkin, että se alkaa saada vatsaoireita yhdistelmästä vähän ruokaa ja säännöllinen tulehduskipulääke), joten päätettiin, että tämä on nyt tässä, ei odoteta, että se menee apaattiseksi ja haluttomaksi.
Ethän vaan enää ota koiraa, pliis. Tai kerrot kasvattajalle tämän tapauksen jos aiot ottaa - useimmat kasvattajathan sinulle ei koiraa sitten myy.
Ymmärrän sen että eläimen hoitaminen voi joskus mennä liian pitkälle, esim. tietyt syöpähoidot joiden ennustekaan ei kummoinen. Mutta se että joku lopettaa koiran koska PELKÄÄ että alkaa tulla vatsaoireita ja on vähän lihonut, tuossa ei ole mitään järkeä.
Eläin ei ehkä sure lopettamista, mutta kyllä eläimenkin elämä on arvokas, ja se pitää lopettaa vain jos on ARMOmurhan tarve, eli elämä olisi liian kärsimystä ilman eutanasiaa. Tuo on ihan hullu peruste että "ei sure", siitähän voitaisiin vaikka lapsia ja kehitysvammaisiakin tuosta vaan lopettaa kun eihän ne ymmärrä surra. Jos vielä viedään salaa kaasusuihkuun tai jotain niin ei kai siinä mitään kun eivät sure eikä pelkää?
Otin jo koiran. Juttelin myös kasvattajan kanssa tästä, kun oltiin katsomassa pentua, ja hän oli samaa mieltä kanssani siitä, että oli oikein hyvä aika lopettaa koira. Kuten oli muuten myös eläinlääkäri, joka koiran lopetti. Eri mieltä kanssani olet sinä, joka ei tiedä koko koirasta yhtään mitään, etkä edes halunnut pyytää mitään lisätietoja koiran terveydentilasta.
Oletin että olet kuvauksessasi kertonut olennaisen. Ja siitä kuvauksesta vaikutti, että koiralla nivelrikko jonka kanssa lääkityksellä kuitenkin hyvin pärjää, sitten lihoi kastraation takia, ja yhtäkkiä päätit lopettaa koiran koska sinua pelotti mahdolliset tulevat mahaongelmat ja apaattisuus. Joita ongelmia siis tekstisi mukaan ei ollut vielä lainkaan (eikä välttämättä olisi tullutkaan). Vai jäikö sinulta kertomatta jotain olennaista, esim. oliko koira lihottuaan nivelrikon takia erittäin kipeä vaikka hoikempana pärjäsi lääkkeellä?
Miksi ihmeessä oletat, että kun kerron muutaman lauseen koirastani, niin siinä on sitten koko sen koiran terveyshistoria? Miten ihmeessä koet, että kun luet muutaman lauseen, voit ottaa kantaa jonkin sinulle ihan tuntemattoman koiran tilaan, kun et tiedä siitä mitään, edes sen ikää? Ja edelleen jatkat kantaa ottamista, vaikket vieläkään tiedä mitään? Kummallista, että myös koet, että olen sinulle jotenkin tilivelvollinen tästä asiasta. Lue nyt ne omat viestisi ja mieti, millaisten asioiden perusteella olet nuo johtopäätöksesi tehnyt.
Sinun viestisi mainosti ensi lauseesta asti kantaa, että koiran voi lopettaa vaikka jo ennen kuin se ihmeemmin kärsii, ja se ei ole mikään ongelma. Tämä on se mistä olen vahvasti eri mieltä. Ei ensisijaisesti se, mitä kerrot oman koirasi viimeisistä ajoista, koska tosiaan voi olla että asiaan liittyi muutakin kuin kerroit.
Niin ja olen töissä eläinklinikalla ja näen ihan liian usein turhaan lopetuttajia. Halu ylihoidattaa on äärimmäisen harvinaista (on sitäkin - viime viikollakin eräs rouva olisi halunnut jo 14-vuotialla koiralleen kolmannen nisäsyöpäleikkauksen), sen sijaan niitä riittää joiden mielestä esim. vanhuskoiran voi lopettaa vain siksi että se on vähän hidastunut eikä enää kummoinen isännän juoksulenkkiseura, jotka haluaa lopetuttaa toisenkin koiran samalla kun toinen (tämä koira oikeasta syystä) lopetutetaan, koska PELKÄÄ että se toinen koira ei toivu ikävästä jne. Ja ihan vaan niitä yliherkkiä ihmisiä jotka ei kestä oikein mitään elämään kuuluvaa sairautta ja kipua ja ovat siksi miettimässä jopa täysin hoidettavissa asioissa heti viimeistä ratkaisua, koska eivät kestä hetken aikaa katsoa kipua ja vaivaa.
Joo, tosiaan voi olla edesmenneen koirani terveyshistoriassa hieman jotain muutakin kuin mitä parilla lauseella kerron...
Kyllä, olen edelleen sitä mieltä. Olen niin paljon nähnyt, että ihmiset hoidattavat vanhoja koiriaan (jua hevosiaan) ja odottavat ihmettä, vaikka kyseessä on etenevä sairaus, että parempi lopettaa liian aikaisin kuin liian myöhään. Ja esim. koirien syöpähoidot sytostaateilla ovat ihan kauheita. Mulla on eräs autoimmuunisairautta sairastava kaveri, joka saa siis hoitona mietia sytostaattia, ja hän sanoo, että siitä miedostakin tulee niin paha olo, että jos nämä koirien hoidattajat tietäisivät, he jättäisivät ne hoidot väliin.
Mä ajattelen eläimen kohdalla ennen kaikkea elämänlaatua. Onko elämä kunnollista koiranelämää? Meidän koiran kohdalla ei enää ollut, lenkit lyhenivät lyhenemistään ja koira ei paljon enää muuta tehnyt kuin ollut sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiheellinen aloitus! Moni vie "lemmikkinsä" lopetettavaksi kun se sairastuu. Lemmikkieläimiin liittyvistä kustannuksista pitäisi puhua enemmän. Meillä on meni yhden kissan hammasremontteihin yhtenä vuonna melkein 2000 euroa.
ÄLKÄÄ OTTAKO LEMMIKKIÄ ELLETTE OLE HYVÄTULOISIA EIKÄ SITTENKÄÄN!
Mä taas ajattelen, että lemmikin lopettavaksi vieminen on paljon pienempi ongelma kuin se, että niitä eläimiä hoidetaan massiivisilla hoidoilla ja pitkitetään niiden elämää turhaan. Ei eläin sure lopettamista. Meilläkin koira lopetettiin ennen kuin se tuli todella kipeäksi. Oli siis sairastanut nivelrikkoa jo vuosia, mutta pysynyt lääkityksellä aisoissa. Koira kuitenkin lihoi kastraation takia, eikä sitä enää saanut järkevässä ajassa laihdutettua (ja pelkäsin muutenkin, että se alkaa saada vatsaoireita yhdistelmästä vähän ruokaa ja säännöllinen tulehduskipulääke), joten päätettiin, että tämä on nyt tässä, ei odoteta, että se menee apaattiseksi ja haluttomaksi.
Olet sairas ja itsekäs. Sinunlaisilla ei pitäisi olla mitään eläimiä.
Joo, oon tosi sairas, kun en halunnut, että koirani kärsii.
No kun se kuvauksesi mukaan ei vielä edes kärsinyt. Vaan pelkäsit että alkaa kärsimään ja lopetit oman pelkosi, ei koiran kärsimyksen, takia. Sitä paitsi, myös koirilla on vahva vaistomainen halu elää, ja niistä yleensä näkee että elämänhalua on paljonkin vaikka olisi jotain kipua ja vaivaakin. Jossain on tietysti se raja, missä kärsimystä on liikaa ja silloin on aika päästää toinen pois. Mutta ei sekään hyvä ole jos ihmisellä on niin kauhea kivun ja kärsimyksen pelko, että pienestäkin ollaan piikille kiikuttamassa vaikka toinen vielä vaikuttaa elämänhaluiselta. Ei se ole sen ihmeempi koiralla kuin ihmiselläkään: itsellänikin on krooninen kipusairaus ja ei kiitos en halua eutanasiaa, vaikka saataisiin huomaamattomasti ja kivutta tehtyä.
Niin että sinä olet nyt asiantuntija siinä, miten paljon koirani kärsi? Olet varmasti sitä mieltä, että koiraa hoitanut eläinlääkärikin oli väärässä?
Jos olisit halunnut suopeampia kommentteja, olisi ehkä kannattanut kertoa että koira kärsi. Nyt tuosta sai kuvan ettei se edes kärsinyt, mutta sinä ihan muuten vaan ennakoivasti lopetutit koska arvioit että se voi alkaa kärsiä.
Eläinlääkärit - heissä on kaikenlaisia. Niitä joiden mielestä elukka on vain elukka ja sen voi ongelmitta lopettaa heti kun omistajasta siltä tuntuu. He voivat suositella eutanasiaa siksikin että ei menisi rahaa hoitoon. Sitten on niitä toisia ääripäitä jotka ei luovuttaisi millään vaikka koira jo kärsii pitkittyneistä ja toistuneista hoidoista ja vaivoista ihan hurjasti. Ja kaikkea siltä väliltä.
'No sitä jotenkin kuvittelisi, että jos kertoo koiran sairastaneen nilverikkoa jo useampia vuosia, niin ihmiset ihan itse omilla pikku aivoillaan tajuaisivat, että se on kipua aiheuttava ja etenevä sairaus, johon ei ole mitään parannuskeinoa. Ja että jos joku ihmetyttää, niin he sitten kysyisivät, eivätkä alkaisi keksimään päästään kaikenlaisia juttuja. Mutta vissiin tämä on ihmisten yliarvioimista.
En ole tuo jolle vastasit mutta ohiksena että olen itse kärsinyt polven nivelrikosta 8 vuotta ja elämäni ei ole silkkaa kärsimystä jonka toivoisin loppuvan... On totta että ei parane, on totta että etenee, mutta usein aika hitaasti ja lääkkeillä saa pidettyä oireet kurissa (ihmisellä tietysti sitten on vielä tekonivel-vaihtoehto kun ei enää muuten pärjää, koiralle varmasti tosiaan siinä vaiheessa se eutanasia melkeinpä ainoa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiheellinen aloitus! Moni vie "lemmikkinsä" lopetettavaksi kun se sairastuu. Lemmikkieläimiin liittyvistä kustannuksista pitäisi puhua enemmän. Meillä on meni yhden kissan hammasremontteihin yhtenä vuonna melkein 2000 euroa.
ÄLKÄÄ OTTAKO LEMMIKKIÄ ELLETTE OLE HYVÄTULOISIA EIKÄ SITTENKÄÄN!
Mä taas ajattelen, että lemmikin lopettavaksi vieminen on paljon pienempi ongelma kuin se, että niitä eläimiä hoidetaan massiivisilla hoidoilla ja pitkitetään niiden elämää turhaan. Ei eläin sure lopettamista. Meilläkin koira lopetettiin ennen kuin se tuli todella kipeäksi. Oli siis sairastanut nivelrikkoa jo vuosia, mutta pysynyt lääkityksellä aisoissa. Koira kuitenkin lihoi kastraation takia, eikä sitä enää saanut järkevässä ajassa laihdutettua (ja pelkäsin muutenkin, että se alkaa saada vatsaoireita yhdistelmästä vähän ruokaa ja säännöllinen tulehduskipulääke), joten päätettiin, että tämä on nyt tässä, ei odoteta, että se menee apaattiseksi ja haluttomaksi.
Olet sairas ja itsekäs. Sinunlaisilla ei pitäisi olla mitään eläimiä.
Joo, oon tosi sairas, kun en halunnut, että koirani kärsii.
No kun se kuvauksesi mukaan ei vielä edes kärsinyt. Vaan pelkäsit että alkaa kärsimään ja lopetit oman pelkosi, ei koiran kärsimyksen, takia. Sitä paitsi, myös koirilla on vahva vaistomainen halu elää, ja niistä yleensä näkee että elämänhalua on paljonkin vaikka olisi jotain kipua ja vaivaakin. Jossain on tietysti se raja, missä kärsimystä on liikaa ja silloin on aika päästää toinen pois. Mutta ei sekään hyvä ole jos ihmisellä on niin kauhea kivun ja kärsimyksen pelko, että pienestäkin ollaan piikille kiikuttamassa vaikka toinen vielä vaikuttaa elämänhaluiselta. Ei se ole sen ihmeempi koiralla kuin ihmiselläkään: itsellänikin on krooninen kipusairaus ja ei kiitos en halua eutanasiaa, vaikka saataisiin huomaamattomasti ja kivutta tehtyä.
Niin että sinä olet nyt asiantuntija siinä, miten paljon koirani kärsi? Olet varmasti sitä mieltä, että koiraa hoitanut eläinlääkärikin oli väärässä?
Jos olisit halunnut suopeampia kommentteja, olisi ehkä kannattanut kertoa että koira kärsi. Nyt tuosta sai kuvan ettei se edes kärsinyt, mutta sinä ihan muuten vaan ennakoivasti lopetutit koska arvioit että se voi alkaa kärsiä.
Eläinlääkärit - heissä on kaikenlaisia. Niitä joiden mielestä elukka on vain elukka ja sen voi ongelmitta lopettaa heti kun omistajasta siltä tuntuu. He voivat suositella eutanasiaa siksikin että ei menisi rahaa hoitoon. Sitten on niitä toisia ääripäitä jotka ei luovuttaisi millään vaikka koira jo kärsii pitkittyneistä ja toistuneista hoidoista ja vaivoista ihan hurjasti. Ja kaikkea siltä väliltä.
'No sitä jotenkin kuvittelisi, että jos kertoo koiran sairastaneen nilverikkoa jo useampia vuosia, niin ihmiset ihan itse omilla pikku aivoillaan tajuaisivat, että se on kipua aiheuttava ja etenevä sairaus, johon ei ole mitään parannuskeinoa. Ja että jos joku ihmetyttää, niin he sitten kysyisivät, eivätkä alkaisi keksimään päästään kaikenlaisia juttuja. Mutta vissiin tämä on ihmisten yliarvioimista.
En ole tuo jolle vastasit mutta ohiksena että olen itse kärsinyt polven nivelrikosta 8 vuotta ja elämäni ei ole silkkaa kärsimystä jonka toivoisin loppuvan... On totta että ei parane, on totta että etenee, mutta usein aika hitaasti ja lääkkeillä saa pidettyä oireet kurissa (ihmisellä tietysti sitten on vielä tekonivel-vaihtoehto kun ei enää muuten pärjää, koiralle varmasti tosiaan siinä vaiheessa se eutanasia melkeinpä ainoa).
No en voinut koiralta kysyä, oliko sen elämä silkkaa kärsimystä, mutta jos nivelrikossa tärkeää on säännöllinen liikunta, jotta lihakset pysyvät kunnossa ja tukevat niveliä, mutta koira ei enää pystynyt liikkumaan kuin aika lyhyitä pätkiä kerrallaan (jotta olisi voinut pitää huolta sekä niistä lihaksista että painonhallinnasta, joka oli terveyssyistä kastroidulla koiralla aika hankalaa), niin minulle se oli vanhan koiran kohdalla riittävä merkki.
Vakuutus on avainsana. Tienataan miehen kanssa bruttona yhteensä noin 4000 e/kk, ja otettiin kissa vuosi sitten. Vakuutus hommattiin siitä kuukauden päästä. Ja se on jo tullut käyttöön, kun kissa sairastui keuhkotulehdukseen kesällä. Useampi lääkärikäynti, verikokeita, röntgenkuvia.. Säästettiin satasia vakuutuksen avulla.
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen eläimen kohdalla ennen kaikkea elämänlaatua. Onko elämä kunnollista koiranelämää? Meidän koiran kohdalla ei enää ollut, lenkit lyhenivät lyhenemistään ja koira ei paljon enää muuta tehnyt kuin ollut sisällä.
Meillä sellaiset saa ihan rauhassa elää loppuun asti, jos eivät itse vaikuta kärsivän tilastaan. Vanhemmiten usein vanhenee paitsi kroppa, niin samalla mieli sillä tavalla ettei kaipaakaan enää niin kauheasti tekemistä ja menemistä. Koira voi olla ihan tyytyväinen vaikkei paljon muuta tee kuin nukkuu paljon, vähän köpöttelee sisällä, syö ja käy äkkiä pissalla ulkona, jos se on vanha ja väsynyt jo. Jos taas nuori koira joutuu esim. vammautumisen takia sellaiseen oloon, sillehän se tosiaan on hyvin ahdistavaa.
Ihan sama on ihmistenkin kanssa. Terveenä ja nuorena ollaan niin polleina sanomassa että minä ainakin haluaisin eutanasian ennen kuin olen kotihoidon kotiin hoitama vanhus joka saa köpöteltyä vaan asunnossaan sisällä tms, mutta sitten kun se vanhuus tulee, niin se voikin olla ihan ok elämää se sellainen kotielämä vanhoja muistellen ja telkkaria katsellen. Vaikka se tosiaan olisi ollut sietämättömän tylsää nuorena.
Eihän sen lemmikin halvaksi kuulu tulla. Rahaa pitää olla yllättäviin menoihin. Lemmikkivakuutus.
Jos edes miettii moista, ei kannata hankkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lemmikit ovat ihmisen turhamaisuuden ja itsekkyyden multihuipentuma. Ajatelkaa, jos joku meitä älykkäämpi entiteetti alkaisi pitää meitä vankeudessa ja veisi mahdollisuuden esim. paritteluun.
Kyllä. Kaduttaa ihan vietävästi, että tuli joskus otettua kissoja. Hoidan ne kuitenkin loppuun asti kunnialla. Saarnaan kaikille tutuille jotka miettivät kissan/koiran "ottamista", että älkää tehkö sitä!
Vauvan tulon jälkeen sitä aikaa ei muutenkaan ole liikaa..
Tekisin vauvan vasta lemmikin kuoltua, jos ei osaa huolehtia molemmista. On surullisen yleistä, että lapsen synnyttyä lemmikki hylätään. Oksettavaa.
Itse otin kissan, ja parempaa päätöstä en ole tehnyt, yhtään ei kaduta. Toki harkitsin pitkään, ja laskin että rahat riittävät eläinlääkäriin ym. Eläimeltä saa vilpitöntä ystävyyttä.
No kun se kuvauksesi mukaan ei vielä edes kärsinyt. Vaan pelkäsit että alkaa kärsimään ja lopetit oman pelkosi, ei koiran kärsimyksen, takia. Sitä paitsi, myös koirilla on vahva vaistomainen halu elää, ja niistä yleensä näkee että elämänhalua on paljonkin vaikka olisi jotain kipua ja vaivaakin. Jossain on tietysti se raja, missä kärsimystä on liikaa ja silloin on aika päästää toinen pois. Mutta ei sekään hyvä ole jos ihmisellä on niin kauhea kivun ja kärsimyksen pelko, että pienestäkin ollaan piikille kiikuttamassa vaikka toinen vielä vaikuttaa elämänhaluiselta. Ei se ole sen ihmeempi koiralla kuin ihmiselläkään: itsellänikin on krooninen kipusairaus ja ei kiitos en halua eutanasiaa, vaikka saataisiin huomaamattomasti ja kivutta tehtyä.