Millainen ihminen kuuntelee musiikkia/katsoo ohjelmia ilman kuulokkeita julkisissa kulkuvälineissä?

Oon aivan raivon partaalla samasta syystä lähes joka arkiaamu.

Osta vastamelukuulokkeet. Ihmiset on vaan niin v***n typeriä. Minäminäminä.

Oikaisinkin erästä kaveria, joka olisi hankkinut lapselleen kaiuttimet, että "eikun kuulokkeet". Joillakin ei heti leikkaa, että muut eivät yleensä halua kuunnella samaa kuin yksi.

Noita on ruvennut esiintymään enemmän ja enemmän. Itse menen joskus notkumaan lähelle taakse vähän creepyn oloisesti katsomaan. Joku junnu sanoi kerran mitä vittua ja totesin tulleeni kuuntelemaan paremmin. Kuulokkeet löytyivätkin taskustaan.

Ai? Tämä ihmeellinen harrastus onkin sitten yleisempää kuin kuvittelinkaan. Itsekin tiedän tyypin, joka pistää oikein kunnolla volyymia kun katselee ihmevideoitaan. Syyhän on se, että kaikkien muidenkin pitäisi olla kiinnostuneita hänen videoistaan ja musiikkivalinnoistaan. Nehän ovat ne ainoat oikeat ja kiinnostavat valinnat.

Mitähän siitäkin tulisi, jos jokainen siellä täyteen tungetussa pk-seutulaisessa ruuhkabussissa tekisi samoin? Tai työpaikan ruokalassa? Tai edes kotona? Ei saatana. Ei voi olla kaikki kunnossa, mikäli noin tekee.

En tiiä, mutta oon parhaillani junassa jossa joku katsoo Sykettä äänet täysillä. Ei jumal auta.

Tähän on pakko puuttua jotenkin... Aletaan kaikki huomauttelemaan siitä vaan rohkeasti. Lisäksi tarvittaisiin joku kampanja julkisten liikennevälineiden puolesta esim.

Hiljaisuus on kultaa.

Vierailija kirjoitti:

En tiiä, mutta oon parhaillani junassa jossa joku katsoo Sykettä äänet täysillä. Ei jumal auta.

Mun otsasuoni sykkisi täysillä. Ole rohkea, mene kysymään siltä ystävällisesti että voisiko käyttää kuulokkeita.

Tehdään tästä ennätyspitkä ketju niin ehkä iltapäivälehti kiinnostuu ja tekee jutun. Hiljaisuus julkisiin kulkuneuvoihin! Hiljainen jutustelu vierustoverin kanssa ok, mutta ei muuta. Mä en ainakaan mene kenellekään tuntemattomalle vähäjärkiselle sanomaan asiasta, kun ei muutenkaan ole kaikki ilmiselvästi ns kotona.

Stadissa usein joku päihdeongelmainen tekee tuota. Ja yrittää itse vielä laulaa mukana. Mutta heille en uskalla edes sanoa mitään.

Yksi tuntemani tällainen tapaus on aika aktiivinen mulukku muutenkin elämässään: hän esim. työpaikalla nauttii selvästi löytäessään toisesta jonkun "heikon kohdan" ja alkaa kiusaamaan. Ikää vähän päälle 30. Hän tekee asioita saadakseen aikaan reaktioita.

Ainoa hetki rentoutua työpäivän jälkeen ennen lapsiperhekaaosta on R-juna ja puoli tuntia. Niin eiköhän joku paviaani ja apina huudata youtubea viereisessä loossissa. Eläinvaunut erikseen, kiitos.

Ovat usein myös ulkomaalaisia, joka päivä näen aasialaisen näköisen ihmisen puhumassa facetimessa jonkun tai joidenkin kanssa, ja tietenkin ilman kuulokkeita ja kaikki kovaan ääneen. Ihan sama onko teini tai vanhus, tää on joku niiden juttu. En tajua miksi se on just se työmatkajuna jolloin sille kylässä asuvalle mummolle pitää soittaa puhelu, jonka kuvassa näkyy vaan puhujien kaksoisleuat ja sierainten sisältö.

Joku tuli joskus urputtamaan. Kehotin tyyppiä laittamaan sormet korviin :D

Aattelin että mussa on jotain vikaa kun en kestä tota yhtään, mutta ”hyvä” jos muutkin vihaavat näitä tyyppejä. Huhhuh. Ei tulis mieleenkään itse katsoa musavideoita tai salkkareita ruuhkabussissa äänet täysillä. Äly hoi. En ymmärrä missä kohtaa ihmistä tuli niin piittaamattomia.

Vierailija kirjoitti:

Joku tuli joskus urputtamaan. Kehotin tyyppiä laittamaan sormet korviin :D

Niin varmaan :D

Tässä viime viikolla pääsin töistä ja raahauduin väsyneenä kahvilaan odottamaan että bussini saapuu (satoi vettä) ajattelin, että viimein ihana rauha (ensimmäisessä bussissa joku jonne huudatti pas*aa räppiään) niin ei, eiköhän kahvilassa joku mamma antanut mukulansa huudattaa pipsa possua tabletilta äänet täysillä...

Minussa on luonnostaan se ominaisuus, että katson aina mikä/mistä kuulemani äänipiikit tulevat. Jos joku junassa katsoo jotain sarjaa äänet päällä, niin en peittele mitään. Käännyn katsomaan henkilöä hyvin isoeleisesti ja tuijotan hetken silmät pyöreinä.

Olen junassa (pitkän matkan) ja mun takana istuu pariskunta, joka katsoo yhdessä jotakin ohjelmaa, toki äänillä. Siinä vakka löytänyt kantensa, äly ja väläys. Oh sweet baby jesus, save me now.

Lapset ja teinit. En ole törmännyt aikuisiin jotka tekisivät tuota.