Marttyyri vanhemmat

Lasten saamisen jälkeen välit eivät katkenneet, mutta ovat muuttuneet todella etäisiksi, koska en vaan jaksa sitä kiukuttelua ja itkemistä. Tavataan ehkä kerran kuussa tai kahdessa vaikka asuvat lähellä.

Mistään ei uskalla kertoa, koska kaikesta seuraa aina suurieleistä loukkaantumista ja yleensä itkua. Lapsista en juurikaan kerro mitään, koska aina jos jokin on erilailla kuin meidän lapsuudessa niin loukkaannutaan ja surraan kun "mikään ei kelpaa" ja "olen varmaan ollut niiiiiin huono äiti, nyyyh." Ja siis nämä asiat ovat ihan vaan sellaisia joissa suositukset ovat muuttuneet siitä 30 vuoden takaisesta, mutta silti otetaan se loukkauksena ja henkilökohtaisena kiusana. Eikä auta mikään selittäminen, kun silti itketään kuinka nyt ihan vaan kiusallaan ei hankittu lapselle sellaisia kenkiä kuin mummu hankki minulle 30 vuotta sitten.

Ja tämä martyrointi liittyy kaikkeen muuhunkin, lasten syntymät vaan räjäyttivät pankin. On yrittänyt sisustaa meillä monesti ja kun pyydän että olisi vain ostamatta minulle sisustustavaraa koska makumme eivät yhtään kohtaa niin alkaa itku kuinka "kyllä sinun pitäisi kunnioittaa minua, en voi sille mitään millainen olen."

Ihan vilpittömästi edelleen uskon ettei tarkoita pahaa, mutta yhdessä olo on todella raskasta kun joka asiaan huokaillaan "mitäpä minusta väliä", "minuahan tässä vaan kiusataan", "minä olen kaikkeni tehnyt, mutta silti ollaan ilkeitä" ja lempparini "kai minä sitten vaan olen hirveä ihminen." Tämä tuntuu pahenevan mitä vanhemmaksi tulee, joten jotain oman elämäntarkoituksen kipuilua tuntuu olevan.

up

Jouluhan on marttyyrin kulta-aikaa! Mun äiti alottaa shownsa hyvissä ajoin ja samalla kaavalla joka vuosi. Ensin kysellään lasten lahjatoiveita ja ikinä ei ehdi edes lausetta loppuun kun alkaa valitus kuinka ei varmasti osaa sellaista hankkia, voi voi ei kyllä varmasti mitenkään osaa. Uskollisesti yritän tarjota montaa eri vaihtoehtoa mistä lapsi tykkäisi ja kerron hyllyvälin Prismasta mistä löytyy, mutta ei ei ei en kyllä mitenkään osaa hankkia. Kerron että voi hankkia mitä haluaa ja pakko ei ole edes lahjaa ostaa. Lopulta ostaa kuitenkin lapselle 10 lahjaa ja säestää lahjojen antoa surkuttelulla kun ihan vaan jotain pientä, ei varmaan edes tykkää ja roskiin menee kaikki. Ja sama itku joulunviettopaikoista. Pyhä sylvi niitä vuosia kun käydään ensin miehen vanhemmilla kun niin varmastihan te siellä paremmin viihdytte, eihän tänne meille kukaan edes halua tulla. Ja tätä rataa ihan kaikki asiat, jouluna vaan on niin monta tilaisuutta valittaa omaa surkeuttaan.

Sama jaaritus, tämä on varmaan viimeinen joulu.

Aina on uhriutumassa kuinka hän nyt vain hyvää tarkoittaa jadijadi ja alkaa syytellä muita kaikesta mahdollisesta vaikka on itse syypää niihin

Samassa lauseessa valittaa kuinka joutuu tekemään kaiken, auttamaan kaikkia ja on rankkaa eikä kukaan auta, mutta ei nyt mitenkään käy päinsä että 20-vuotias kotona asuva siskoni tekisi itse itselleen eväät tai mikrottaisi jääkaapista päivällistä kun kyllähän siihen vaan äiti tarvitaan kun ei kukaan muu kuitenkaan osaa yhtä hyvin. Paras oli kun itki miten rankkaa on kun aina vaan sattuu kaikkea pahaa ja joutuu huolehtimaan ja se sillä kertaa sattunut paha oli siskoni virtsatietulehdus..

Se että aina tekee enemmän kuin tarvitsee ja tekee kaiken itse mutta ei ikinä pyydä apua ja sitten alkaa itku kun kukaan ei ole osannut lukea ajatuksia.

Up

Raaaaaaahhhh miten tuo marttyrointi rasittaa. Parastahan tuossa on, etteivät marttyyrit pärjää ilman näitä ihmisiä jotka "tekevät väärin"heitä kohtaan. Ikäänkuin elävät toisten ihmisten kautta.

Nämä jotka valittavat miten tehdään kiusaa ovat pahimpia. Niin kuin joku viitsisi tuhlata aikaa ja vaivaa jonkun muumion "kiusaamiseen".

Vierailija kirjoitti:

Sama jaaritus, tämä on varmaan viimeinen joulu.

Toi on varmasti kamalaa. Mun ystävä inhoo joulua, kun sen isä teki kuolemaa joka joulu 30 vuotta.

Mistä näitä on tuotu - aikakoneella 50 -luvulta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama jaaritus, tämä on varmaan viimeinen joulu.

Toi on varmasti kamalaa. Mun ystävä inhoo joulua, kun sen isä teki kuolemaa joka joulu 30 vuotta.

Marttyyrimies, tuo harvinainen luonnonoikku.

Vierailija kirjoitti:

Raaaaaaahhhh miten tuo marttyrointi rasittaa. Parastahan tuossa on, etteivät marttyyrit pärjää ilman näitä ihmisiä jotka "tekevät väärin"heitä kohtaan. Ikäänkuin elävät toisten ihmisten kautta.

Nämä jotka valittavat miten tehdään kiusaa ovat pahimpia. Niin kuin joku viitsisi tuhlata aikaa ja vaivaa jonkun muumion "kiusaamiseen".

Tämä! Kiusaa tekevät kaikki sukulaiset, työkaverit, naapurit ja kaikki lähistön lapset. Kuvitellaan että kaikkien muiden ihmisten koko elämä pyörii hänen ympärillään ja joka päivä vain suunnittelevat että mitä sitä tänään tekisi kiusatakseen.

Marttyyrius näkyy niin, että kaikki muut sortavat aina äitiäni, vaikka hän vaan haluaa kaikille hyvää ja tekee asioita hyvää hyvyyttään muiden puolesta. On täysin yksin elämässään, eli kaikki kaikonneet ympäriltä, mutta silti ei näe, että omassa käytöksessään olisi koskaan mitään parantamisen varaa. Itse olen ainut lapsi ja välit todella huonot häneen. Näkee uhrautuvansa kaikessa, jopa mökillä kun menimme mieheni kanssa saunaan ja pyysin häntä peittelemään sängyssä olevan lapsemme, (sen jälkeen kun on nukahtanut ja lopettanut pyörimisen), niin vastasi dramaattisesti huokaisten: "kyllä (oma nimi) hoitaa taas..." Eli oli taas järjetön uhraus ja taakka hänelle :D.  Tarvitsee jatkuvasti kiitosta ja ylistystä miten hienosti on asiat muiden eteen taas tehnyt ja sääliä myös, kuinka muut häntä parkaa aina sorsivat.

Kärsii myös vaativasta persoonallisuushäiriöstä.

Marttyyrivanhemmat on YHDYSSANA! Yritä nyt painaa tyhmään paksuun kalloosi YHDYSSANASÄÄNNÖT.

Joo. Muistan ikuisesti, kun olin vauvan ja parivuotiaan yliväsynyt äiti ja äitini vaati minua näyttämään hänelle, miten jauheliha paistetaan, kun ”ei hän varmaan sellaista osaa”. V**** että hajosi pää, tuli olemaan kolmas lapsi.

Todellakin aivan jokaisesta asiasta pitäisi kiitellä ja ylistää häntä. Ja kompata sitä itsesääliä miten hän aina uhrautuu.

En tiedä onko martyrointia vai jotain muuta, mutta laahaa minulle sisustustavaraa ja muutakin roinaa saatesanoilla "tiedän ettet tykkää tällasista/ei oo yhtään sun tyyliset/sanoit ettet ikinä hankkisi" ja sitten esittelee lahjansa ja loukkaantuu kun tosiaan ei ole yhtään mun tyylinen tai olen aiemmin sanonut etten sellaista halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raaaaaaahhhh miten tuo marttyrointi rasittaa. Parastahan tuossa on, etteivät marttyyrit pärjää ilman näitä ihmisiä jotka "tekevät väärin"heitä kohtaan. Ikäänkuin elävät toisten ihmisten kautta.

Nämä jotka valittavat miten tehdään kiusaa ovat pahimpia. Niin kuin joku viitsisi tuhlata aikaa ja vaivaa jonkun muumion "kiusaamiseen".

Tämä! Kiusaa tekevät kaikki sukulaiset, työkaverit, naapurit ja kaikki lähistön lapset. Kuvitellaan että kaikkien muiden ihmisten koko elämä pyörii hänen ympärillään ja joka päivä vain suunnittelevat että mitä sitä tänään tekisi kiusatakseen.

Nimenomaan! Kaikki koetaan itsen kautta kuin pahimmanlaatuinen hemmoteltu kakara.

Esimerkiksi: perhe päättää viettää joulun kotonaan eikä viitsi ajella 500km päähän mummon luo = kiusantekoa jotta mummorukka joutuisi olemaan yksin jouluna.

Ei siis niin että ihmiset nyt vain eivät tällä kertaa halua matkustaa jouluna, vaan tietoista kiusaa. Mummo ei tietysti voi matkustaa itse lapsensa perheen luo koska joulu kuuluu viettää kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raaaaaaahhhh miten tuo marttyrointi rasittaa. Parastahan tuossa on, etteivät marttyyrit pärjää ilman näitä ihmisiä jotka "tekevät väärin"heitä kohtaan. Ikäänkuin elävät toisten ihmisten kautta.

Nämä jotka valittavat miten tehdään kiusaa ovat pahimpia. Niin kuin joku viitsisi tuhlata aikaa ja vaivaa jonkun muumion "kiusaamiseen".

Tämä! Kiusaa tekevät kaikki sukulaiset, työkaverit, naapurit ja kaikki lähistön lapset. Kuvitellaan että kaikkien muiden ihmisten koko elämä pyörii hänen ympärillään ja joka päivä vain suunnittelevat että mitä sitä tänään tekisi kiusatakseen.

Nimenomaan! Kaikki koetaan itsen kautta kuin pahimmanlaatuinen hemmoteltu kakara.

Esimerkiksi: perhe päättää viettää joulun kotonaan eikä viitsi ajella 500km päähän mummon luo = kiusantekoa jotta mummorukka joutuisi olemaan yksin jouluna.

Ei siis niin että ihmiset nyt vain eivät tällä kertaa halua matkustaa jouluna, vaan tietoista kiusaa. Mummo ei tietysti voi matkustaa itse lapsensa perheen luo koska joulu kuuluu viettää kotona.

Jep ja sitten kun joulupyhinä jossain vaiheessa kuitenkin kyläillään niin joka välissä muistetaan sanoa miten piloilla kaikki on kun ei aattona tultu. Ja siis meidänhän on helpompi reissata lasten kanssa kuin heidän aikuisina keskenään. Unohtamatta sitä, että kyllä HÄN on pikkulapsien kanssa kiertänyt kaikki sukulaiset ja kyllä HÄN on aina ajatellut kaikkia muita, mutta me olemmekin itsekkäitä ja tahallaan haluamme pilata kaikkien joulun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raaaaaaahhhh miten tuo marttyrointi rasittaa. Parastahan tuossa on, etteivät marttyyrit pärjää ilman näitä ihmisiä jotka "tekevät väärin"heitä kohtaan. Ikäänkuin elävät toisten ihmisten kautta.

Nämä jotka valittavat miten tehdään kiusaa ovat pahimpia. Niin kuin joku viitsisi tuhlata aikaa ja vaivaa jonkun muumion "kiusaamiseen".

Tämä! Kiusaa tekevät kaikki sukulaiset, työkaverit, naapurit ja kaikki lähistön lapset. Kuvitellaan että kaikkien muiden ihmisten koko elämä pyörii hänen ympärillään ja joka päivä vain suunnittelevat että mitä sitä tänään tekisi kiusatakseen.

Nimenomaan! Kaikki koetaan itsen kautta kuin pahimmanlaatuinen hemmoteltu kakara.

Esimerkiksi: perhe päättää viettää joulun kotonaan eikä viitsi ajella 500km päähän mummon luo = kiusantekoa jotta mummorukka joutuisi olemaan yksin jouluna.

Ei siis niin että ihmiset nyt vain eivät tällä kertaa halua matkustaa jouluna, vaan tietoista kiusaa. Mummo ei tietysti voi matkustaa itse lapsensa perheen luo koska joulu kuuluu viettää kotona.

Jep ja sitten kun joulupyhinä jossain vaiheessa kuitenkin kyläillään niin joka välissä muistetaan sanoa miten piloilla kaikki on kun ei aattona tultu. Ja siis meidänhän on helpompi reissata lasten kanssa kuin heidän aikuisina keskenään. Unohtamatta sitä, että kyllä HÄN on pikkulapsien kanssa kiertänyt kaikki sukulaiset ja kyllä HÄN on aina ajatellut kaikkia muita, mutta me olemmekin itsekkäitä ja tahallaan haluamme pilata kaikkien joulun.

Älä vain jatka, verenpaine nousee jo nyt vaarallisen korkealle.