Kuulutko työpaikkasi punaisiin, keltaisiin vai vihreisiin?

Vierailija kirjoitti:

Meillä valtiolla on työpaikkana sellainen ongelma, että moni kuvittelee itse kuuluvansa vihreisiin mutta muiden mielestä punaisiin. Ja näillä tulipunaisilla ei ole mitään pelkoa poispotkimisesta, mutta ainahan sitä jaksaa odotella heidän eläkkeelle jäämistään..

Valtio ja kaupungit ovat kai näitä punaisten paikkoja. Ei sinne hyviä haluta.

Keltaisiin, mutta punisiin ehkä sen takia että en vielä yllä päivätavoitteeseen. Aloitin n. 1kk sitten ja vielä ja hieman puuttumaan tavoitteesta. Eli suorituslisääkään en sen takia vielä saa.

Olen keltainen. Suhtaudun avoimesti uuteen ja ymmärrän uudistumisen tarpeen yrityksen menestyksen ja toiminnan varmistamiseksi sekä sitä kautta työpaikkojen mahdollistamiseksi. Mutta en ole eturintamassa menijä vaan tulen ison massan mukana.

Väri riippuu myös muutoksesta, tilanteesta ja monesta asiasta. Perusluonteeseen kuuluu avoimuus mahdollisuuksille eikä uhkat ja riskit.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan keltaisiin. Olen tunnollinen puurtaja mutta täysin kunnianhimoton, joten minulta on turha odottaa mitään innovatiivisia ajatuksia.

Hih. Kerrankin taidan olla puna-vihreä. Tietyissä asioissa olen vihreä (tunnollinen, oma-aloitteinen, tarkka,  luova, ahkera, joustan työajoissa jos tarvii, osaan käyttäytyä sosiaalisissa tilanteissa, asiakkaat pitävät minusta, en saikuta, olen reipas ja ekstrovertti). Ja tietyissä punainen (olen varovainen uusien laitteiden kanssa kunnes opin käyttämään niitä täydellisesti, opin asiat aluksi hitaasti, tarvitsen toistoja, olen epävarma niin kauan kunnes olen täydellinen, vaadin siis itseltäni ja muiltakin paljon, saatan haluta käskylle perustelut tai sanon suoraan jos käsky on mahdoton toteuttaa kun toiset sanoisivat vain joo-joo ja jättäisivät tekemättä, en ole nopein, minulla on huonojakin päiviä).

Pomot puhuvat muutoksesta kuin se olisi joku uusi juttu. Viimeisen 15 vuoden aikana olen valtiolla ollut mukana noin 10 erilaisessa isossa organisaatio- tai toimintatapamuutoksessa eikä kertaakaan ole katsottu, mitä muutos lopulta sai aikaan. Iso osa prosesseista kaiken lisäksi keskeytyy, kun keksitään uusi yhdistyminen tai eriytyminen.

Olen ihan suorittavan tason työntekijä Tullissa, en siis mikään asiantuntija papereita pyörittämässä.

Vierailija kirjoitti:

Olen keltainen. Suhtaudun avoimesti uuteen ja ymmärrän uudistumisen tarpeen yrityksen menestyksen ja toiminnan varmistamiseksi sekä sitä kautta työpaikkojen mahdollistamiseksi. Mutta en ole eturintamassa menijä vaan tulen ison massan mukana.

Väri riippuu myös muutoksesta, tilanteesta ja monesta asiasta. Perusluonteeseen kuuluu avoimuus mahdollisuuksille eikä uhkat ja riskit.

Hassua mutta olen muuttunut muutoksen vastustajasta muutoksien kannattajaksi ihan vain vaihtamalla työpaikkaa. Edellisessä työpaikassa vaan tehtiin niin järjettömiä muutoksia, lähinnä vaan uusi johto halusi aina esittää hallitukselle tekevänsä edes jotakin. Sitten tehtiin turhia tai jopa älyvapaita muutoksia, ja johtajat vaihtuivat tiuhaan. Nykyisessä työpaikassani olen nähnyt muutokset hyviksi, koska niissä on ollut useimmiten järkeä. Ja monesti muutokset ovat olleet sellaisia, että itsekin on ollut niitä toivomassa, ovat mm. helpottaneet työntekoa. Ja hassua myöskin ei edes muutosten nopeudella ole ollut väliä.

Tuskin mitään väriä tuollaisessa pelleilyssä. Lasken itseni työpaikan kiintokalusteisiin vaikka työni onkin kovin abstraktia. Ja hetkellä kun ei lasketa ei ole työpaikkaakaan.

Toisin sanoen en ymmärrä ja samaistu koko lähtöasetelmaan enkä kysymykseen. Varmaan kulttuuriero tai jotain. Jenkithän ovat asteen verran hulluja työ- ja organisaatioasioissa. Jostain nipponeista puhumattakaan. Tuollainen ei sovi Suomeen eikä ole meille mikään vahvuus.

Vierailija kirjoitti:

Keltaisiin, mutta punisiin ehkä sen takia että en vielä yllä päivätavoitteeseen. Aloitin n. 1kk sitten ja vielä ja hieman puuttumaan tavoitteesta. Eli suorituslisääkään en sen takia vielä saa.

En ole koskaan ollut missään fyysisessä nopein, ajattelussa useinkin, mutta nopeasta ajatuksenjuoksustahan ei koskaan palkita. Tyydyn siis olemaan hidas. Ainoastaan silloin voi olla minun hetkeni, jos pystyn jollain oivalluksellani lyhentämään työtehtävään kuluvaa aikaa. Sitten olen vielä niin tunnollinen, etten vaan kertakaikkiaan pysty hutiloimaan nopeasti, virheet painaisivat mieltäni. Mutta sitä ei nykymaailma arvosta. Lisäksi olen huono keskittymään. Multitaskaan luonnostani. En pysty keskittymään 100% yhteen työhön, minulta puuttuu putkiaivot.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin mitään väriä tuollaisessa pelleilyssä. Lasken itseni työpaikan kiintokalusteisiin vaikka työni onkin kovin abstraktia. Ja hetkellä kun ei lasketa ei ole työpaikkaakaan.

Toisin sanoen en ymmärrä ja samaistu koko lähtöasetelmaan enkä kysymykseen. Varmaan kulttuuriero tai jotain. Jenkithän ovat asteen verran hulluja työ- ja organisaatioasioissa. Jostain nipponeista puhumattakaan. Tuollainen ei sovi Suomeen eikä ole meille mikään vahvuus.

Suomalaisten vahvuus on luovuudessa ja ahkeruudessa, ei järjestelmällisyydessä.

En osaa sanoa, mutta sen tiedän että olisin marssinut tuosta tilaisuudesta pihalle, en itkeskellyt ja häpeillyt. Riippumatta siis siitä, mihin väriin minut olisi laitettu. Ihmiset ovat liian kilttejä nielemään kaikenlaiset älyttömyydet.

Eikös ne punaiset olleet p*rseilleet jotain. Eli ihan oikein.

Kusıpäiset keltaiset

Vıttumaiset vihreät

Perseılevät punaiset.

Olisin varmaan keltainen, mutta ujouteni ja epävarmuuteni tiputtaa minut punaisiin. Olen rauhallinen ja tunnollinen puurtaja. Vähän hiljainen ja näkymätön ahertaja, joka ei tee itsestään numeroa. Sopeudun muutoksiin ja olen joustava.

Olen kuitenkin ujo ja jännitän asioita ja itsetuntoni on todella huono. Olen varovainen ja epävarma uusien laitteiden tai asioiden kanssa. En usko, että kyseessä on osaamisen puute vaan enemmänkin epävarmuus ja huono itsetunto.

Vierailija kirjoitti:

Keltaisiin. Teen työni moitteetta, mutten kuulu sisäpiiriin. Saatan valittaa epäkohdista ja sanoa asioista johtajille liian rumasti, mutta koska olen muuten hiljainen ja tarkka puurtaja, minun annetaan olla rauhassa.

Hiljaiset kuuluivat punaisiin.