Miltä tuntuu olla karismaattinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei johtajuus ja karisma mitenkään erityisen selkeästi liity yhteen.

Johtajuuteen ei aina liity karisma, mutta eikö karismasta aika usein seuraa johtajuutta? Siis siinä mielessä, että ihmiset lähtevät mukaan karismaattisen ihmisen juttuihin.

Joo, ja sitä voi myös käyttää väärin tai typeriin asioihin. Karismaattinen ei ole aina oikeassa tai mikään älykkö. (olen itse taas sellainen seinäruusu, joka lähtee muiden kelkkaan)

Siis, usein toki onkin älyä, mutta vaikka esim Trum pilla on karismaa niin viisaaksi tai järkeväksi häntä ei voi väittää. Ei siis pidä hullaantua pelkän karisman vuoksi.

En tie mut mulle tulee myötähäpeä ihmisistä jotka pitää itse itseään karismaattisina.

Jep, sehän tässä juuri turhauttaa. Koen että minulla olisi vähintään yhtä paljon annettavaa kuin monella karismaattisella ihmisellä jotka tunnen, mutta minulla ei vain ole koskaan ollut sitä ominaisuutta, joka saa ihmiset lähtemään omaan kelkkaan. Minulla ei ole edes lapsiin mitään auktoriteettia. Joiltain se taas tulee luonnostaan ja olen itsekin päätynyt tekemään vaikka mitä pöljää karismaattisen ihmisen imussa.

Vierailija kirjoitti:

Vittumaista. Oot koko kylän julkinen syntipukki ihan kaikkeen, vaikka pelkkä pulssi jo tekee sen.

Ihmiset mieluusti targetoi paremman tekemisen puutteessa.

Ja järjen ja omantunnon.

Minkäs teet.

Tämä on siis niin totta kuin olla voi. Ei tarvi kuin elää normiarkeaan niin kyllä puhumista riittää. Voisi vaan kuvitella jos sitten oikeasti tekisi jotain mistä olisikin puhuttavaa.

Karismaattiset ihmiset eivät todellakaan puske esiin eivätkä edes nauti huomiosta ja silti sitä tulee ovista ja ikkunoista. Vttumaista se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä aina hämmästyn sitä välillä. En siis pidä itseäni kovinkaan karismaattisena tyyppinä, mutta tämän arvion itsestäni kuulen aika ajoin. Itse näen ennemmin sen sillä tavoin, että oma innostukseni jatkuvasta parantamisesta tarttuu.

Toisaalta se on kiva juttu, kun sen avulla pystyn viemään monenlaisia kehityshankkeita eteenpäin ja ihmiset uskaltautuu sen myötä muutoksen tai uudistumisen tielle. Se on ohan uskomaton fiilis!

Toisaalta se on rasite. Ei aina jaksaisi olla kunnollinen ja esimerkkinä. Lisäksi muutoksessa moni seuraa nimenomaan valintojani ensin ja tekee vasta sitten omat päätöksensä. Esim juuri nyt olemme duuneissa sellaisen muutostilanteen edessä, että olen sitoutunut viemään sen läpi, mutta en ole varma haluanko tämän jälkeen työskentelevän siinä missä minun oletetaan duunaavan. Sen vuoksi yksi huippurekry saattaa jäädä onnistumatta ja pari ihmistä vaihtaa duunipaikkaa. Koen vastuuta omista alaisistani (n 60 henkilöä) ja haluan myös varmistaa, että luottoyhteistyökumppaneilla menee hyvin. Välillä se on aika ... väsyttävää olla vastuussa.

Ymmärrän asian molemmat puolet, silti herää vähän kateus. Minullakin olisi hyviä ideoita ja intoa, mutten ole koskaan saanut vedettyä muita mukaan niihin, minusta vain puuttuu se ominaisuus.

Juuri tällaisia ihmisiä pitäisi kouluissa ja koulutuspaikoissa ja töissä tiirata pomojen sillä silmällä että hei, toihan osaa ihan oikeasti jotain ja on annettavaa vaikka ei ole mikään itsensä esille tyrkkijä ja lipevä liippari joka osaa myydä. Hyvä puheenvuoro sulla.

Yllättävän paljon karismaattista porukkaa vauvapalstalla...

Olisi kai tämä hienoa, jos ihmisten seura suuremmin kiinnostaisi. Harva kanssaihminen on kovinkaan mielenkiintoinen.

Hyvää joulua tontut!

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän paljon karismaattista porukkaa vauvapalstalla...

Olisi kai tämä hienoa, jos ihmisten seura suuremmin kiinnostaisi. Harva kanssaihminen on kovinkaan mielenkiintoinen.

Hyvää joulua tontut!

Keskivertopalstailija on keskivertoa kauniimpi, seksikkäämpi, älykkäämpi ja karismaattisempi.

Up

Minua on vuosien varrella usein kuvailtu karismaattiseksi eri yhteyksissä. Ehkä sitten niin, ja mielestäni se tuntuu hirveän kiusalliselta. En tykkää olla se, jota aina automaattisesti pidetään johtajana vaikkapa jossain niinkin hölmössä kun työpaikan illanvieton leikkimieliset kilpailut. En haluaisi aina automaattisesti olla se joka päättää joukkueen puolesta kaiken tai jota ystäväpiirissä jäljitellään. Jos esitelmöin, ihmiset kuuntelevat ikäryhmästä riippumatta hiiren hiljaa. Tämmöisiä. Kiusallista tosiaan, koska en oikein viihdy huomion keskipisteenä.

No kun menee uuteen porukkaan, huomaa että ihmiset alkavat jotenkin seurata. Kerran tulin ryhmään joka oli jo vähän ehtinyt muodostua ja muistan kun havaitsin esim yhden ihmisen olevan sellainen veturi. Mutta kun tutustuin heihin, tajusin yhtäkkiä olevani vähintään yhtä lailla, näytti että hän kyseli minun mielipiteitäni.

En tiedä, koska en ole ollut koskaan mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei johtajuus ja karisma mitenkään erityisen selkeästi liity yhteen.

Johtajuuteen ei aina liity karisma, mutta eikö karismasta aika usein seuraa johtajuutta? Siis siinä mielessä, että ihmiset lähtevät mukaan karismaattisen ihmisen juttuihin.

Ei välttämättä. Se, että iso osa johtajuudesta ei ole karismaattista, ei johdu siitä, ettei siellä vaan johtajilla sattuisi olemaan karismaa, vaan siitä, että näissä paikoissa johtajuuteen vaaditaan jotain muuta. Karisma ei myöskään välttämättä tarkoita kykyä johtaa. Kyky johtaa tarkoittaisi sitä!että pystyy viemään läpi prosesseja ja asioita loppuun asti, kantamaan vastuuta. Karisma tarkoittaa, että pystyy panemaan niitä alkuun, muttei välttämättä yksinään kerro mitään loppuunviemisestä.

Karisma on hyvä asia. Itse olen halutessani karismaattinen. Hämmästyn sitä itsekin, sisimmässäni olen aika epävarma persoona, mutta jotenkin onnistun kuitenkin vakuuttamaan ihmiset ja saamaan ihmiset puolelleni. Koen itse, että se tulee tietyn luontaisen kiinnostuksen kautta, olen kiinnostunut ihmisistä, mitä he sanovat ja mitkä heidän motiivinsa ovat. Se varmaan välittyy ulospäin karismana ja kykynä myötäelää.

Mutta joka tapauksessa tämä on erittäin hyödyllistä, kun haluaa saada ihmisiä kuuntelemaan ja toimimaan. Niin kummalliselta kuin se itsestäni tuntuukin.

Osittain karismassa Tai nimenomaan karismaattisessa johtajuudessa on kyse juuri siitä, että EI yritäkään vetää ihmisiä mukaan ”omaan juttuunsa”. Ei siis välttämättä kuvittele, että juuri minulla on paljon annettavaa. Vaan pikemminkin siitä, että tekee muiden jutuista kaikkien yhteisen jutun, johon muiden ei tarvitse ”lähteä mukaan” vaan kaikki tavallaan ovat jo kelkassa. Tämä ei ole narsismia eikä teeskentelyä, vaan ihan aitoa kykyä löytää synergiaa eri ihmisten tavoitteista ja kykyä nähdä siitä, miten muiden tavoitteita edistämällä voi itsekin saada jotain.

Probleemi on siinä, että tämän onnistuminen vaatii huomattavan määrän rehellisyyttä itseä kohtaan ja kykyä nähdä sekä omat että toisten todelliset tavoitteen kaiken sen alta, mitä ihmiset väittävät ja kuvittelevat tavoitteidensa olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei johtajuus ja karisma mitenkään erityisen selkeästi liity yhteen.

Johtajuuteen ei aina liity karisma, mutta eikö karismasta aika usein seuraa johtajuutta? Siis siinä mielessä, että ihmiset lähtevät mukaan karismaattisen ihmisen juttuihin.

Ei välttämättä. Se, että iso osa johtajuudesta ei ole karismaattista, ei johdu siitä, ettei siellä vaan johtajilla sattuisi olemaan karismaa, vaan siitä, että näissä paikoissa johtajuuteen vaaditaan jotain muuta. Karisma ei myöskään välttämättä tarkoita kykyä johtaa. Kyky johtaa tarkoittaisi sitä!että pystyy viemään läpi prosesseja ja asioita loppuun asti, kantamaan vastuuta. Karisma tarkoittaa, että pystyy panemaan niitä alkuun, muttei välttämättä yksinään kerro mitään loppuunviemisestä.

Hyvä pointti