Vuosi yhdessä miehen kanssa, mutta ei ole sanonut, että rakastaa mua.

Vierailija kirjoitti:

Ap, mies ei rakasta. Ellei rakkaus ole herännyt vuodessa, se ei herääkkään. Seuraava mies!

Mä oon ollut nykyisen seurustelukumppanini kanssa yhdessä kaksi vuotta, mutta en mielestäni tunne häntä niin hyvin että voisin sanoa rakastanko vai en. Silti on aika yleistävää sanoa, ettei rakkaus puoleltani koskaan herääkään. Itse näkisin tämänhetkisten tietojeni perusteella todennäköisemmäksi että herää, kunhan opin tuntemaan miestä paremmin.

Ehkä asia olisi eri jos oltaisiin kaksi vuotta oltu yötä päivää yhdessä, mutta etenemme hitaasti koska se sopii luonteisiimme ja elämäntilanteisiimme. Tuollaiset yleispätevät aikarajat tuntuvat erikoisilta koska suhteet ovat erilaisia.

en kattelis miestä, joka ei edes vuoden aikana ole minuun rakastunu, ei se siitä koskaan enää rakastu.

Vierailija kirjoitti:

Yksi mies aina sanoi mulle "mä tykkään susta tosi tosi tosi paljon", mutta ei koskaan "rakastan sua". No puolen vuoden päästä en enää jaksanut odottaa, kun tiesinhän minä, ettei ollut rakastunut minuun. Se siitä.

Kaverini mies sanoo kaverilleni, ettei hän tiedä mitä rakkaus on, joten ei voi sanoa rakastavansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mies ei rakasta. Ellei rakkaus ole herännyt vuodessa, se ei herääkkään. Seuraava mies!

Mä oon ollut nykyisen seurustelukumppanini kanssa yhdessä kaksi vuotta, mutta en mielestäni tunne häntä niin hyvin että voisin sanoa rakastanko vai en. Silti on aika yleistävää sanoa, ettei rakkaus puoleltani koskaan herääkään. Itse näkisin tämänhetkisten tietojeni perusteella todennäköisemmäksi että herää, kunhan opin tuntemaan miestä paremmin.

Ehkä asia olisi eri jos oltaisiin kaksi vuotta oltu yötä päivää yhdessä, mutta etenemme hitaasti koska se sopii luonteisiimme ja elämäntilanteisiimme. Tuollaiset yleispätevät aikarajat tuntuvat erikoisilta koska suhteet ovat erilaisia.

Totta mutta myös ihmiset ovat erilaisia. Jotkut haluavat edetä nopeammin, tärkeintä siis olisi olla samalla aaltopituudella. Molemmat tiedätte mitä haluatte suhteelta. Itse olen myös etäsuhteessa ja luonnollisesti suhde etenee hitaammin, mutta en silti vuodeksi jäisi odottelemaan rakkaudentunnustusta. Älkää naiset jääkö tuollaisiin suhteisiin, jos itse kuitenki haluatte edetä nopeammin ja tiedätte mitä haluatte

Vierailija kirjoitti:

en kattelis miestä, joka ei edes vuoden aikana ole minuun rakastunu, ei se siitä koskaan enää rakastu.

Mutta tarvitseeko miehen (tai jollekulle toiselle naisen) sanoa vuoden aikana sanoa montakin kertaa, että hän rakastaa sinua, vai voiko hän teoillaan ja toimillaan osoittaa rakastavansa sinua? Entä mistä erottaa aidon rakkauden voimakkaasta ihastumisesta?

T. se yli 30 uotias, joka ei ole koskaan elänyt parisuhteessa, unelmistaan ja haaveistaan huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mies ei rakasta. Ellei rakkaus ole herännyt vuodessa, se ei herääkkään. Seuraava mies!

Mä oon ollut nykyisen seurustelukumppanini kanssa yhdessä kaksi vuotta, mutta en mielestäni tunne häntä niin hyvin että voisin sanoa rakastanko vai en. Silti on aika yleistävää sanoa, ettei rakkaus puoleltani koskaan herääkään. Itse näkisin tämänhetkisten tietojeni perusteella todennäköisemmäksi että herää, kunhan opin tuntemaan miestä paremmin.

Ehkä asia olisi eri jos oltaisiin kaksi vuotta oltu yötä päivää yhdessä, mutta etenemme hitaasti koska se sopii luonteisiimme ja elämäntilanteisiimme. Tuollaiset yleispätevät aikarajat tuntuvat erikoisilta koska suhteet ovat erilaisia.

Totta mutta myös ihmiset ovat erilaisia. Jotkut haluavat edetä nopeammin, tärkeintä siis olisi olla samalla aaltopituudella. Molemmat tiedätte mitä haluatte suhteelta. Itse olen myös etäsuhteessa ja luonnollisesti suhde etenee hitaammin, mutta en silti vuodeksi jäisi odottelemaan rakkaudentunnustusta. Älkää naiset jääkö tuollaisiin suhteisiin, jos itse kuitenki haluatte edetä nopeammin ja tiedätte mitä haluatte

Pystytkö itse etäsuhteessa tutustumaan vuodessa niin, että voit sanoa rakastatko itse?

Toki tämä riippuu paljonko tapaa jne. Me emme näe edes joka viikko, joten tuntuisi aika oudolta tällä tuntemisella lähteä tunnustamaan rakkautta vaikka tosiaan kaksi vuotta ollaan seurusteltukin. 

Mun rakastaja ei ole sanonut kertaakaan ja tapailtu jo reilu puoli vuotta. Ei edes, että tykkää. Päätin, että hankin salaa uuden ja sen jälkeen lemppaan kylmästi.

Rakastumiseen kuuluu tietynlainen hullaantuminen ja huuma ja sen aikana se tulee sanottua. Suhteen alkuvaiheessa. Mutta jos ei tule sitä huumaa ja sitä tunnetta, että ei vaan voi olla ilman sitä toista henkilöä, niin ei silloin ole rakastunut toiseen. Rakastunut ihminen kokee voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta kumppaninsa kanssa ja haluaa olla yhdessä lähes jatkuvasyi. Jos ei ole rakastunut, silloin järkisyillä yrittää selitellä sitä, miksi ei voi sanoa niitä kolmea sanaa. Ei niitä voi sanoa, jos ei oikeasti tunne niin. Lukekaa rakastumisesta, niin tiedätte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mies ei rakasta. Ellei rakkaus ole herännyt vuodessa, se ei herääkkään. Seuraava mies!

Mä oon ollut nykyisen seurustelukumppanini kanssa yhdessä kaksi vuotta, mutta en mielestäni tunne häntä niin hyvin että voisin sanoa rakastanko vai en. Silti on aika yleistävää sanoa, ettei rakkaus puoleltani koskaan herääkään. Itse näkisin tämänhetkisten tietojeni perusteella todennäköisemmäksi että herää, kunhan opin tuntemaan miestä paremmin.

Ehkä asia olisi eri jos oltaisiin kaksi vuotta oltu yötä päivää yhdessä, mutta etenemme hitaasti koska se sopii luonteisiimme ja elämäntilanteisiimme. Tuollaiset yleispätevät aikarajat tuntuvat erikoisilta koska suhteet ovat erilaisia.

Totta mutta myös ihmiset ovat erilaisia. Jotkut haluavat edetä nopeammin, tärkeintä siis olisi olla samalla aaltopituudella. Molemmat tiedätte mitä haluatte suhteelta. Itse olen myös etäsuhteessa ja luonnollisesti suhde etenee hitaammin, mutta en silti vuodeksi jäisi odottelemaan rakkaudentunnustusta. Älkää naiset jääkö tuollaisiin suhteisiin, jos itse kuitenki haluatte edetä nopeammin ja tiedätte mitä haluatte

Pystytkö itse etäsuhteessa tutustumaan vuodessa niin, että voit sanoa rakastatko itse?

Toki tämä riippuu paljonko tapaa jne. Me emme näe edes joka viikko, joten tuntuisi aika oudolta tällä tuntemisella lähteä tunnustamaan rakkautta vaikka tosiaan kaksi vuotta ollaan seurusteltukin. 

Onhan se tutustuminen paljon itsestä ja omasta luonteesta myös kiinni kuinka lähelle on valmis päästämään sen toisen, avautumaan yms. Mutta kyllä silti itse koen, että pystyn ennen vuotta sanomaan tuleeko tästä sitten mitään. Ollaan kuitenki yhteyksissä päivittäin ja nähdään n. Joka toinen viikko

Vierailija kirjoitti:

Rakastumiseen kuuluu tietynlainen hullaantuminen ja huuma ja sen aikana se tulee sanottua. Suhteen alkuvaiheessa. Mutta jos ei tule sitä huumaa ja sitä tunnetta, että ei vaan voi olla ilman sitä toista henkilöä, niin ei silloin ole rakastunut toiseen. Rakastunut ihminen kokee voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta kumppaninsa kanssa ja haluaa olla yhdessä lähes jatkuvasyi. Jos ei ole rakastunut, silloin järkisyillä yrittää selitellä sitä, miksi ei voi sanoa niitä kolmea sanaa. Ei niitä voi sanoa, jos ei oikeasti tunne niin. Lukekaa rakastumisesta, niin tiedätte.

Jaa itse näen sen niin ettei aito rakkaus ole jotai mikä syntyy hetkessä ja eikä se myöskään sitten lopukkaan kuin sormia napsauttamalla. Tuollainen ”huuma” on ennemminkin jotain vahvan ihastumisen tunnetta eikä se tule pitkään jatkumaan 🤷🏼‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

en kattelis miestä, joka ei edes vuoden aikana ole minuun rakastunu, ei se siitä koskaan enää rakastu.

Mutta tarvitseeko miehen (tai jollekulle toiselle naisen) sanoa vuoden aikana sanoa montakin kertaa, että hän rakastaa sinua, vai voiko hän teoillaan ja toimillaan osoittaa rakastavansa sinua? Entä mistä erottaa aidon rakkauden voimakkaasta ihastumisesta?

T. se yli 30 uotias, joka ei ole koskaan elänyt parisuhteessa, unelmistaan ja haaveistaan huolimatta.

voi varmasti osoittaa, mutta kyllä se pitäisi mun mielestä sanoa myös ääneen.

vaikuttaa vain pelokkaalta, jos ei uskalla sanoa tunteitaan ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mies ei rakasta. Ellei rakkaus ole herännyt vuodessa, se ei herääkkään. Seuraava mies!

Mä oon ollut nykyisen seurustelukumppanini kanssa yhdessä kaksi vuotta, mutta en mielestäni tunne häntä niin hyvin että voisin sanoa rakastanko vai en. Silti on aika yleistävää sanoa, ettei rakkaus puoleltani koskaan herääkään. Itse näkisin tämänhetkisten tietojeni perusteella todennäköisemmäksi että herää, kunhan opin tuntemaan miestä paremmin.

Ehkä asia olisi eri jos oltaisiin kaksi vuotta oltu yötä päivää yhdessä, mutta etenemme hitaasti koska se sopii luonteisiimme ja elämäntilanteisiimme. Tuollaiset yleispätevät aikarajat tuntuvat erikoisilta koska suhteet ovat erilaisia.

Totta mutta myös ihmiset ovat erilaisia. Jotkut haluavat edetä nopeammin, tärkeintä siis olisi olla samalla aaltopituudella. Molemmat tiedätte mitä haluatte suhteelta. Itse olen myös etäsuhteessa ja luonnollisesti suhde etenee hitaammin, mutta en silti vuodeksi jäisi odottelemaan rakkaudentunnustusta. Älkää naiset jääkö tuollaisiin suhteisiin, jos itse kuitenki haluatte edetä nopeammin ja tiedätte mitä haluatte

Pystytkö itse etäsuhteessa tutustumaan vuodessa niin, että voit sanoa rakastatko itse?

Toki tämä riippuu paljonko tapaa jne. Me emme näe edes joka viikko, joten tuntuisi aika oudolta tällä tuntemisella lähteä tunnustamaan rakkautta vaikka tosiaan kaksi vuotta ollaan seurusteltukin. 

Onhan se tutustuminen paljon itsestä ja omasta luonteesta myös kiinni kuinka lähelle on valmis päästämään sen toisen, avautumaan yms. Mutta kyllä silti itse koen, että pystyn ennen vuotta sanomaan tuleeko tästä sitten mitään. Ollaan kuitenki yhteyksissä päivittäin ja nähdään n. Joka toinen viikko

Aivan, ok. Minä myös olen tiennyt alusta asti, että kyllä tästä voi tulla jotain ja näen todennäköiseksi myös että ajan myötä rakastun mieheen. Hullaantunut olen toki ollut koko ajan, mutta tuota alun hullaantumisen tunnetta mitä joku tässä jo hyvin kuvaili, en pidä rakkautena. Rakkaus tulee ajan myötä kun tuntee toisen tarpeeksi syvästi, luottaa, hyväksyy ja tuntee hitsautuneensa yhteen toisen kanssa. Sitä tunnetta en pysty saavuttamaan vuodessa tai parissa, mikäli näkemistä ja yhdessäoloa on esim. pari päivää joka toinen viikko kuten meillä.

Tuntuisi kamalalta jos mies ajattelisi että en tule koskaan rakastumaan häneen koska en ole vielä sitä sanonut ja siirtyisi seuraavaan naiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastumiseen kuuluu tietynlainen hullaantuminen ja huuma ja sen aikana se tulee sanottua. Suhteen alkuvaiheessa. Mutta jos ei tule sitä huumaa ja sitä tunnetta, että ei vaan voi olla ilman sitä toista henkilöä, niin ei silloin ole rakastunut toiseen. Rakastunut ihminen kokee voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta kumppaninsa kanssa ja haluaa olla yhdessä lähes jatkuvasyi. Jos ei ole rakastunut, silloin järkisyillä yrittää selitellä sitä, miksi ei voi sanoa niitä kolmea sanaa. Ei niitä voi sanoa, jos ei oikeasti tunne niin. Lukekaa rakastumisesta, niin tiedätte.

Jaa itse näen sen niin ettei aito rakkaus ole jotai mikä syntyy hetkessä ja eikä se myöskään sitten lopukkaan kuin sormia napsauttamalla. Tuollainen ”huuma” on ennemminkin jotain vahvan ihastumisen tunnetta eikä se tule pitkään jatkumaan 🤷🏼‍♀️

Rakastumiseen kuulu se alkuhuuma. Sitten se ajan kuluessa tasoittuu ja muuttuu rakastumisen alkuhuumasta rakastamiseksi. Se alkuhuuma kiinnittää ne kaksi ihmistä yhteen. Siihen alkuhuumaan voi palata huonompina hetkinä ja se tukee sen suhteen pysyvyyttä. Voihan sitä selittää itselleen, että on löytänyt hyvän kumppanin ilman rakastumista, mutta kyllä se silloin on enemmänkin ystävyyssuhde kuin rakkaussuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastumiseen kuuluu tietynlainen hullaantuminen ja huuma ja sen aikana se tulee sanottua. Suhteen alkuvaiheessa. Mutta jos ei tule sitä huumaa ja sitä tunnetta, että ei vaan voi olla ilman sitä toista henkilöä, niin ei silloin ole rakastunut toiseen. Rakastunut ihminen kokee voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta kumppaninsa kanssa ja haluaa olla yhdessä lähes jatkuvasyi. Jos ei ole rakastunut, silloin järkisyillä yrittää selitellä sitä, miksi ei voi sanoa niitä kolmea sanaa. Ei niitä voi sanoa, jos ei oikeasti tunne niin. Lukekaa rakastumisesta, niin tiedätte.

Jaa itse näen sen niin ettei aito rakkaus ole jotai mikä syntyy hetkessä ja eikä se myöskään sitten lopukkaan kuin sormia napsauttamalla. Tuollainen ”huuma” on ennemminkin jotain vahvan ihastumisen tunnetta eikä se tule pitkään jatkumaan 🤷🏼‍♀️

Rakastumiseen kuulu se alkuhuuma. Sitten se ajan kuluessa tasoittuu ja muuttuu rakastumisen alkuhuumasta rakastamiseksi. Se alkuhuuma kiinnittää ne kaksi ihmistä yhteen. Siihen alkuhuumaan voi palata huonompina hetkinä ja se tukee sen suhteen pysyvyyttä. Voihan sitä selittää itselleen, että on löytänyt hyvän kumppanin ilman rakastumista, mutta kyllä se silloin on enemmänkin ystävyyssuhde kuin rakkaussuhde.

Olen eri mieltä ei jokaisessa suhteessa tarvitse olla mitään hullua alkuhuumaa että se voisi sitten ”tasoittua” rakastumiseksi. On myös pariskuntia jotka ovat aluksi olleet vain ystäviä ja tämä ystävyys on sitten syventynyt rakastumiseksi. Niinä huonoina hetkinä nimenomaan se rakkaus sitä toista ihmistä kohtaan on se sitova voima. Ei siinä ”alkuhuumassa” edes tunne sitä toista ihmistä vielä kunnolla