Päiväkoti-ikäisen yksin kotiin jättäminen kauppareissun ajaksi

Vierailija kirjoitti:

Mietin näitä lukiessani, että mistä ihmeestä se lapsen yksilöllinen kehitys tietää, että nyt ollaan ekaluokkalaisia ja nyt pärjätään yksin.

Yhtälailla 5-vuotias kuin 7-vuotias voi pärjätä hetken yksin tai olla pärjäämättä. Koululaisen pitää silti pärjätä aika paljonkin, koska on "pakko" ja se on sosiaalisesti hyväksyttävää. Niinkö? Mitä, jos pitkän iltapäivän aikana tokaluokkalainen on yksin kotona ja ovikello soi? Mitä, jos tulipalo syttyy silloin, kun ekaluokkalainen "harjoittelee" yksinoloa?

Itse olin lapsena reipas, pärjääväinen ja kovin omatoiminen. Kävin jo viisivuotiaana itse kaupassa ja pyysin apua, jos en ylettynyt johonkin. Monesti olin myös pihalla yksin. Eskariaikana äiti oli vielä kotona, mutta kouluun mennessä sainkin lähteä yksin aamuisin kouluun, kun äiti oli jo töissä. Leikkelin aamulla ennen koulua itse hiuksiani ja mm. rikoin vesaanpöntön. Iltapäiväkerho oli puolen vuoden päästä tylsää ja halusin mennä suoraan koulusta kotiin. Silloin oli esim. hyvä idea valjastaa kissa hyppynarulla ja lähteä ulkoiluttamaan sitä. Joskus soitin lasten ja nuorten auttavaan puhelimeen, kun oli yksinäistä ja tylsää. Pärjäsin siis, kun ei tullut tulipaloa tai namusetiä, mutta aikamoista opettelua se oli vielä tokaluokkalaisenakin.

Vaikka lapset kehittyy yksilölliseen tahtiin, suurimman osan kehitys tapahtuu melko samassa syklissä. Viiden ja seitsemän ikävuosien välillä lapsen kehitysvauhti on huimaa. Suurin osa 5-vuotiaista ei ole vielä kypsiä olemaan yksin kotona kokonaista tuntia, etenkään jos ajatellaan onko lapsi kypsä toimimaan hätätilanteessa. Mutta suurin osa on siihen kypsiä n. 2 vuotta myöhemmin, kun sitä yksin olemisen ja itsenäisesti toimimisen opettelua aloitetaan pikku hiljaa. Pieni osa voi olla kypsiä jo 5-vuotiaana, ja ainakin omista lapsistani olen huomannut että kuopus jotenkin kehittyy nopeammin monessa, kun saa seurata isomman sisaruksen jalanjäljissä. Esikoisen kanssa asiat yleensä tapahtuu vähän hitaammin. Sitten on pieni osa niitä joita ei uskalla jättää yksin vielä kahdeksanvuotiaanakaan, tai lapsi itse ei uskalla jäädä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jättäisi omaa lasta. Mitä jos jotain sattuu? 5-vuotias ei osaa toimia vaikkapa tulipalon syttyessä.

Jättäähän nämä pienempiä autoonkin, vielä tulivälineiden kanssa eikä sanktioita tule vaikka lapset on kuolla tulipalossa! Tämä on ihan normaalia ja ilmeisesti OK. Tekijä ei varmaan tajua edes hävetä!

Tyh.mim.mät.hän ei tajua edes tuosta onnettomuudesta, että lasta ei jätetä koskaan yksin autoon.

Jos onnettomuus tarkoittaisi automaattisesti ettei kukaan enää koskaan saa päästää/jättää lasta siihen tilanteeseen, niin aika kapeaksi kävisi elämä. Kouluikäisiä jää koulumatkalla auton alle, teinejä joutuu auto-onnettomuuksiin kun pääsevät kaverin luo pariksi tunniksi, leikki-ikäisiä jää kaatuneen kalusteen alle kun äiti on viereisessä huoneessa. Täydellisen turvallista tästä elämästä emme voi tehdä. Toki itsekin olen sitä mieltä että leikki-ikäiset autossa sytkärin kanssa on liian iso riski, mutta vanhemmat joutuu koko ajan ottamaan eri kokoisia riskejä, ja iso vanhemmuuden kuormittavuutta nykyään on se ehdottomuus ja täydellisen hallinnan pyrkimys, että jos haluat palauttaa kolme myöhässä olevaa kirjaston kirjaa parkkipaikalta näköetäisyydellä olevalle tiskille noin 30 sekunnissa, sinun täytyy ottaa mukaan kolme lasta mukaan lukien siirtoon heräävä vauva, koska kukaan ei koskaan saa jättää hetkeksikään lapsia autoon koska vaara on niin suuri.

Joo, samaa mieltä. Mutta ei nämä ihmiset kuuntele. Viisainta lienee jättää heidän hysteeriset vouhottamisensa omaan arvoonsa ja käyttää itse sitä maalaisjärkeä. Jos minä huomaan lompakon jääneen kotiin kun muksut istuvat jo autossa, niin en todellakaan lähde purkamaan lapsia istuimista sitä varten että saan tuon lompakon sisältä kipaistua. Ei siitä kannata alkaa hysteerikkojen kanssa neuvottelemaan tai lupia kyselemään.

Sitten ihmetellään kun lapsille tapahtuu alvariinsa jotain. . .

Vierailija kirjoitti:

Moni kertoo itsestään kuinka on kävelty koulusta kotiin ja oltu tuntejakin yksin. Joo ihan yhtälailla silloin olisi kaikkea voinut sattua. Mutta väitän myös että nykymaailmakin on kaikin puolin pahempi ja vaarallisempi kuin silloin kun itse oltiin pieniä. Ei se ollut tällaista kuin nykyään. Tänä päivänä pahan uhka on moninkertainen.

Ei vaan lapsikuolemat ja tapaturmat ovat vähentyneet merkittävästi ja lapsuus on turvallisempaa kuin koskaan ennen.