Laitetaan vuosikymmen 2010-2020 pakettiin. Mitä jäi käteen?

Ruutupaperi, siinä satsi.

-Yt-neuvottelut

- surkea palkka jolla ei elä

- 4 työpaikan vaihtoa

- paikkakunnan vaihto

- 125 kiloa velkaa

- yksinhuoltajuus

- työn ja elämän tiimoilta lupaus, että tulevaisuutta ei välttämättä ole

Hyvää uuttavuotta 2020!

Sain kolmannen lapseni, vaihdoin työpaikkaa, kävin 5 maassa, lihoin 10 kg, teimme kotiimme remonttia, ostimme auton, tulin keski-ikäiseksi.

Peruskoulu tuli käytyä, huostaanotto, mielenterveys hajosi, lapsuus loppui jne.

Valtion tasolla valtava määrä Timppoja ja Karviksia sekä vielä lopuksi huulipunahallitus.

Taas ketju valittajille ja kehuskelijoille.

Vaikeaa pistää pakettiin vuotta 2020, kun ei se ole vielä alkanutkaan.

2010 valmistui uusi talomme. Varsinkin pihaa on laiteltu koko vuosikymmen. Alkaa olla kiva kyllä.

3 lasta.

Työpaikan sisällä sain vaihtaa unelmatyöhöni, kun tätä työtä tehnyt henkilö kuoli (se oli kyllä raskas kokemus ja koin pitkään, etten saa hyötyä toisen poismenosta).

Taloudellisesti suunta on ollut ylöspäin koko ajan.

Ihan kiva vuosikymmen kokonaisuutena, joskin väsymystä ja riittämättömyyttä olen tuntenut ihan riittävästi.

Kasvatin parran.

Vierailija kirjoitti:

Täytin 50, muutuin näkymättömäksi.

Minä myös täytin 50 ja puhesin kukkaan. Sain haluamani hyvän työn, lapset aikuistuivat, sain lapsenlapsia, 35 vuotta kestänyt liitto on onnellinen, ei velkaa vaan ihan kivat säästöt, laihduin 25 kg ja ne ovat pysyneet poissa, olen ollut terve ja hyvä kuntoinen, upea salarakas pysynyt luonani jo 5 vuotta, kotini on viihtyisä, matkustelen paljon, läheiset ystävät säilyneet vuosikymmeniä, sukulaiset läheisiä....Ihana vuosikymmen ja ihana olla 50 ❤

Tasainen elämä. Sama mies kuin edellisen vuosikymmenen. Lapset tulivat täysi-ikäisiksi. Yksi muutti pois kotoa. Teini-iät pieniä vastoinkäymisiä. Ei mitään suurempaa.

Sama talo kuin edellisen vuosikymmenen. Yksi sijoitusasunto.

Kaksi työpaikkaa, uusi ala. Palkka hyvä koko vuosikymmenen. Työ on mukavaa, pitkät lomat. Miehellä tytöttömyysjakso, nyt taas hyvä työ.

Paljon matkustelua.

Ihan hyvä elämä.

Valmistuin ammattiin, keikka- ja pätkätöiden jälkeen sain vakipaikan ja sen jälkeen ylennyksen. Ostin uuden asunnon. Muutama kaveri jäi, mutta perheen kanssa on läheisemmät suhteet kuin koskaan aiemmin. Mielenterveyteni koheni. Aloitin kuntoilun pari kertaa vuodessa koko vuosikymmenen ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytin 50, muutuin näkymättömäksi.

Minä myös täytin 50 ja puhesin kukkaan. Sain haluamani hyvän työn, lapset aikuistuivat, sain lapsenlapsia, 35 vuotta kestänyt liitto on onnellinen, ei velkaa vaan ihan kivat säästöt, laihduin 25 kg ja ne ovat pysyneet poissa, olen ollut terve ja hyvä kuntoinen, upea salarakas pysynyt luonani jo 5 vuotta, kotini on viihtyisä, matkustelen paljon, läheiset ystävät säilyneet vuosikymmeniä, sukulaiset läheisiä....Ihana vuosikymmen ja ihana olla 50 ❤

"Upea salarakas" :D

0/5

Kiirettä piti myös mun elämässä. Alussa kiihkeimmät ruuhkavuodet: koti, päiväkoti, työ kolmion kiertämistä.

Rakennettiin mökki, remontoitiin asunto, kasvatettiin lapsia.

Minä sain uuden paremman työn, hankittiin koira, kaiken piti olla täydellistä.

Ulkoisesti täydellisen elämän sisällä oli paljon vuosien varrella kertynyttä taakkaa ja luottamus ja arvostus oli kadonnut parisuhteesta.

Halusin erota. Ostin asunnon ja remontoin sen. No en itse, mutta maksoin itse.

Nyt istun sohvalla ja musta tuntuu taas yhtä hyvältä, tai oikeastaan paremmalta, kuin kymmenen vuotta sitten, jolloin myös istuin uuden kodin sohvalla. Täällä on tärkein, lapset. Ja se koira, joka piti hankkia täydentämään täydellistä perhettä.

Tässähän on vielä vuosi jäljellä! Ei voi vielä laittaa pakettiin.

Vierailija kirjoitti:

Tässähän on vielä vuosi jäljellä! Ei voi vielä laittaa pakettiin.

1.1.2010 - 31.12.2019 on kymmenen vuotta. Jos sanotaan vaikka loppupäiväksi 1.1.2020, niin tuleeko paha mieli? Voit tulla itse vuoden päästä tekemään vastaavan uuden ketjun, jos siltä tuntuu.

Menetin elämäni tärkeimmän ihmisen eli mumoni, mutta hän kuoli vanhana luonnollisen kuoleman. Silti... Mummo oli tuki ja turvasatama myrskyisässä maailmassani yli 30 vuotta. Erosin alkoholistista, minusta tuli totaaliyh. Tapasin uuden miehen, menin naimisiin. Esikoisella on ollut helvetillinen teini-ikä. Se selvisi siitä, vaikka arpia jäi ihoon ja sydämeen. Minulla meinasi sydän hajota hänen tuskia myötäeläessä. Mut minäkin selvisin. Työpaikka on vaihtunut 5 kertaa. Olin ihan kakkatyössä, mutta maailman tilanne toi mahdollisuuden muuhun. Pätkätöitä 15-17, vaan sen kautta nykyinen virka, työ jossa viihdyn. Hankin koiran. Minusta tuli täti. Aikamoinen vuosikymmen...

Ahdistuin suhteessa

Sain potkut

Erosin

Esikoisen kanssa vaikeaa

Ei seksiä 5 vuoteen

Ei hellyyttä koko vuosikymmenellä

Lihosin 15kg. Laihduin 5kg

Sairastuin keskivaikeaan masennukseen

Huolehdin lasteni lisäksi vanhemmistani.

Yritän repiä iloa edes pienistä asioista.

Paska vuosikymmen 😥

Aika järkyttävääkin ajatella näin köntsänä kymmentä vuotta ja tajuta, ettei omassa elämässä ole tapahtunut mitään hyvää enkä ole myöskään saanut aikaiseksi mitään mainitsemisen arvoista. Omalla kohdalla lista on lyhyt kun ei ole mitään ammattiin valmistumisia, uutta työtä, ei alkanutta parisuhdetta -> avoliittoa, kihloja, häitä, lasten syntymiä tai edes ero(j)a. Eikä edes vanhaa parisuhdetta vaan sinkku ole edelleen. Ei ole ollut asunnon ostoa, ei auton hankintaa eikä edes muuttoa. Kymmenessä vuodessa ei ole tapahtunut muuta kuin tullut 10 vuotta ikää lisää :-( 

Sen verran tapahtui että lopetin vuosikymmenen puolivälissä sekä alkoholin käytön että tupakoinnin 20 vuoden jälkeen. That's it.

N42

Vuosikymmenet vaihtuvat, kiveshiki pysyy ja paranoo!