Laitetaan vuosikymmen 2010-2020 pakettiin. Mitä jäi käteen?

Avioero 20v liitto

Yksinhuoltajuus.

Lapset lensivät pesästä

Työpaikan vaihto

Pari laastaria

Pari yyj

Selvisin. Olen ehjempi kuin 2009. Tiedän mitä haluan tulevilta vuosilta on terveys, elämää ei saa pelätä = täysillä päätyyn ja ympärilleni ihmisiä jotka ovat luottamuksen arvoisia = karsi ilkeät *askanpuhujat. Lapsilleni aina tukena ja kannustamassa.

.

Mielenterveys-, päihde- ja rahaongelmia.

- Aikuistuin

- Sain ensimmäisen työni ja myös neljännen työni

- Laihdutin ylipainoisesta normaalipainoiseksi

- Ostin ja koulutin koiran

- Menetin neitsyyteni, sain ensisuudelmani

- Olin ensimmäisessä parisuhteessani

- Tein abortin

- Ensimmäiset päihde- ja tupakkakokeilut

- Itseluottamus kasvoi

- Muutin eri paikkakunnalle

- Kävin terapiassa

- Sain kavereita

- Ero ensirakkaudestani

- Velkaannuin

Toivottavasti ensi vuosikymmen parempi, vaikka paljon hyvääkin on tapahtunut. Pääosin olen kuitenkin ollut masentunut.

Täytin 50, muutuin näkymättömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Täytin 50, muutuin näkymättömäksi.

Miten muutuit näkymättömäksi?

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytin 50, muutuin näkymättömäksi.

Miten muutuit näkymättömäksi?

-ap

Siten, koska vanha akka on turha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytin 50, muutuin näkymättömäksi.

Miten muutuit näkymättömäksi?

-ap

Siten, koska vanha akka on turha.

Voitko avata? Miten tää tulee esille?

Kikkeli

Elämäni rankin vuosikymmen ja oon hiukan alle 50. Lasten murrosikä oli rankka ja menetin uskoni kykyyni vanhempana, mikä horjutti minäidentiteettiäni. Onneksi välit säilyivät ja olemme kai läheisiä silti. Olin masentunut ja ahdistunut, mutta rahaa ei ollut terapiaan.

Vuosikymmeneen on osunut myös yllättäviä läheisten kuolemantapauksia sekä lapsen sairastumisia, ei hengenvaarallisesti, mutta pitkäaikaisesti ja arkeen aika paljon vaikuttaen.

Töissä erittäin vaikea vuosikymmen, myös siellä identiteetti horjui muutamien ikävien tapahtuminen vuoksi.

Nyt puolison kanssa vaikeaa, hän miettii eroa muutaman ison ristiriidan vuoksi.

Toivon, että terveys säilyisi. Tunnen itseni tosi vanhaksi ja silti hirveän epävarmaksi.

Parempaa vuosikymmentä kaikille!

2010-2020 eli ikävuoteni 31-40:

Sain toisen ja kolmannen lapsen

Asuin perheen kanssa vuoden Espanjassa

Perustin yrityksen

Palkkasin työntekijän

Ostimme ensiasunnon

Ostimme ensimmäisen uuden auton

Hankimme koiran

Aloitin kuntoilun

Ei jumpe, näyttääpäs tehokkaalta! "Mul täytyy olla supervoimii..." :'D

Jaa henkilökohtaisesti... 

Minulle ei ole oikeasti tapahtunut mitään enkä ole saanut aikaan mitään  :/

Vierailija kirjoitti:

2010-2020 eli ikävuoteni 31-40:

Sain toisen ja kolmannen lapsen

Asuin perheen kanssa vuoden Espanjassa

Perustin yrityksen

Palkkasin työntekijän

Ostimme ensiasunnon

Ostimme ensimmäisen uuden auton

Hankimme koiran

Aloitin kuntoilun

Ei jumpe, näyttääpäs tehokkaalta! "Mul täytyy olla supervoimii..." :'D

Kuulostaa hyvältä vuosikymmeneltä :)

-ap

Sain vuosikymmenen alussa vakituisen, koulutustani vastaavan työn. Olen ollut koko vuosikymmenen saman työnantajan palveluksessa ja aion olla eläkeikään saakka, jos se vain onnistuu. Pidän työstäni ja koen, että minulla on paljon etenemismahdollisuuksia ja että työ on yhteiskunnallisesti merkittävää. Palkkakin on noussut noin 30 % kokemuslisien myötä niin, että taloustilanteeni on vakaa (vuositulot 53 000 euroa).

Parisuhteita on ollut kaksi. Ensimmäinen oli avioliitto, joka päättyi nopeasti eroon. Nykyinen parisuhteeni vetelee sekin viimeisiään. Parisuhteen näkökulmasta koen siis epäonnistuneeni, sillä haaveenani on ollut pysyvä, onnellinen parisuhde. Viihdyn kyllä sinkkunakin, enkä halua perustaa perhettä.

Ihmissuhteeni ovat muuten kunnossa. Välit perheeseen ovat läheiset, ja minulla ovat säilyneet samat ystävät jo 2000-luvun alkuvuosista lähtien. Olen myös saanut työn kautta uusia ystäviä. Ystävien kanssa jaamme harrastukset ja mielenkiinnonkohteet. Harrastukset ovat minulle tärkeitä, ja elämäntilanteeni ansiosta voin käyttää aikani niin kuin haluan.

Olen todella terve ja ikä on kohdellut minua armollisesti. Kiloja on jonkin verran kertynyt, mutta olen silti ikäisteni joukossa aika hyvännäköinen.

Olen onnellinen. Elämäni on mennyt pitkälti niin kuin olen toivonut, ja niiltä osin kuin ei ole, on asioita, jotka kompensoivat puutteita.

Mukavat asiat 10 v ajalta

Tapasin ihanan miehen

Sain ammatin

Muutin ihanaan asuntoon kivalle alueelle

Kivoja tapahtumia ja matkoja

Ikävät asiat 10 v ajalta

Aloin voimaan jossain vaiheessa todella huonosti psyykkisesti, uuvuin mm. työssä ja sairastuin ahdistukseen ja masennukseen,  sain PTSD-tyyppisiä oireita rankan koulukiusaamistaustani vuoksi. Yritin pitkään sinnitellä ja "unohtaa" nämä surulliset tapahtumat, vaikka ongelmia olisi pitänyt käsitellä. Rupesin käymään sitten terapiassa ja lääkkeitäkin kokeiltiin. 

Olen yrittänyt hankkia uutta ammattia mielenkiintoisemmalta alalta jo kahdesti, mutta en ole pystynyt jatkamaan uudessa koulussa, sillä ikävät muistot kiusaamisesta ovat aktivoituneet. Lisäksi olen pelännyt, ettei minusta ole opiskelijaksi. Siispä olen sitten jatkanut aiemmassa ammatissa töitä tehden. Tunnen itseni tässä suhteessa epäonnistuneeksi, kun koulupelko on niin voimakas. 

Elin seikkailun. Elin elämäni huippuhetket ja pelottavimmat pohjat. Elämäni hirvein ja paras vuosikymmen. Voi muistella kyyneleet silmissä ja hymy huulilla.

- työn suhteen epäonnistuminen. Olisi kannattanut mennä amikseen yliopiston sijaan, niin voisi kuitenkin mennä paremmin nyt.

- kävin seitsemässä maassa.

- olen kasvanut ihmisenä todella paljon. Vieläkin olen ujo ja awkward, mutta kuitenkin mennyt eteenpäin todella paljon.

Hieman vastoinkäymisiä:

- menetin kaksi rakasta koiraa

- menetin myös puolet isovanhemmistani ja setäni

- tuhlasin elämääni huonossa suhteessa

- olin työttömänä ja köyhänä

Enimmäkseen kuitenkin onnea:

- nousin työttömyydestä oman alani arvostetuksi ammattilaiseksi

- ostin asunnon

- ostin toisen asunnon

- rakastuin elämäni ensimmäisen kerran

- sain kaksi ihanaa koiraa

- löysin yhteyden siskooni uudestaan ja nyt olemme parhaita ystäviä

- huusin keuhkoni pihalle Rammsteinin keikalla

Vuosina 2010-2019 olen ollut 19-29-vuotias:

2010 olin ensimmäistä vuotta yliopistossa ja ohitin teini-iän, tapasin pian tulevan aviomieheni fuksibileissä,

2011-2014 opiskelua, hauskaa opiskelijaelämää ja satunnaisia määräaikaisia työsuhteita, huoletonta elämää opiskelijakaksiossa vuokralla ja avoliitossa. Haen vihdoin apua vuosia kestäneisiin koulukiusaamisen aiheuttamiin mielenterveysongelmiin, saan Kelan puolesta opiskella mukautetulla aikataululla.

2014 kihlat

2015 muutto pois yliopistopaikkakunnalta ja naimisiin, otamme lemmikin,

2016 poliisi ilmestyy ovelleni kun ilmoittaen surusanoman että läheisemme on yllättäen menehtynyt. Iloa jälleen kun esikoisemme syntyy ja ostamme ensiasunnon.

2017 valmistun vihdoin maisteriksi ja olen esikoisen kanssa kotona.

2018 palaan takaisin työelämään ja saan elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikan, ostamme uuden omakotitalon,

2019 tavallista keskituloisen asiantuntijatyötä tekevän perheenäidin arkea oravanpyörässä, kunnes loppuvuodesta uusi raskaus.

Vuoden 2020 alussa täytän 30v ja saamme pian sen jälkeen toisen, ja todennäköisesti samalla viimeisen, lapsemme. :)

Seuraavalta vuosikymmeneltä odotan, ja toivon, ennen kaikkea tavallista ja seesteistä perhearkea. Suorittamisen vuosikymmen on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vuosina 2010-2019 olen ollut 19-29-vuotias:

2010 olin ensimmäistä vuotta yliopistossa ja ohitin teini-iän, tapasin pian tulevan aviomieheni fuksibileissä,

2011-2014 opiskelua, hauskaa opiskelijaelämää ja satunnaisia määräaikaisia työsuhteita, huoletonta elämää opiskelijakaksiossa vuokralla ja avoliitossa. Haen vihdoin apua vuosia kestäneisiin koulukiusaamisen aiheuttamiin mielenterveysongelmiin, saan Kelan puolesta opiskella mukautetulla aikataululla.

2014 kihlat

2015 muutto pois yliopistopaikkakunnalta ja naimisiin, otamme lemmikin,

2016 poliisi ilmestyy ovelleni kun ilmoittaen surusanoman että läheisemme on yllättäen menehtynyt. Iloa jälleen kun esikoisemme syntyy ja ostamme ensiasunnon.

2017 valmistun vihdoin maisteriksi ja olen esikoisen kanssa kotona.

2018 palaan takaisin työelämään ja saan elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikan, ostamme uuden omakotitalon,

2019 tavallista keskituloisen asiantuntijatyötä tekevän perheenäidin arkea oravanpyörässä, kunnes loppuvuodesta uusi raskaus.

Vuoden 2020 alussa täytän 30v ja saamme pian sen jälkeen toisen, ja todennäköisesti samalla viimeisen, lapsemme. :)

Seuraavalta vuosikymmeneltä odotan, ja toivon, ennen kaikkea tavallista ja seesteistä perhearkea. Suorittamisen vuosikymmen on ohi.

Oih, vaikuttaa kuta kuinkin ihanalta vuosikymmeneltä, vaikka suruakin on ollut.