Eronnut nainen, miksi yhä edelleen käytät edellisen miehesi sukunimeä?

Samaa ihmettelen.

Ap, millä ihmeen oikeudella sinä tuollaista ehdottelet, onpa sinulla otsaa.

itse pidin naimanimen siihen asti, kun nuorin täytti 18. Sen jälkeen vaihdoin sen. Syy oli, että ollaan samaa perhettä siihen asti. Oli helpompi asioida samalla sukunimellä ja lapsille sillä oli isompi merkitys, kuin itselle. 

Olen ollut tällä sukunimellä reilusti yli puolet elämästäni enkä tunne tyttönimeä enää omakseni.

Lapsilla on sama nimi ja asuvat pääsääntöisesti luonani. Siksi.

Joopa joo. Ootte ihan rakastuneita ex-mieheenne ettekä tajua missä mennään. Mies menee uusiin naimisiin, no vaihdatteko siinä vaiheessa?

Koska silloin on sama nimi lasten kanssa. Lisäksi nimi oli erohetkellä ollut käytössä kolmasosan elämästäni, liki koko aikuisikäni ja on osa elettyä elämää. Ei se elämä mihinkään pyyhkiydy nimeä vaihtamalla. Olen ottanut miehen nimen naimisiin mennessä eikä se muuksi muutu avioliiton kariutuessa.

Nimen vaihto tyttönimeeni sopisi jos lapset vaihtaisivat myös sen nimekseen ja jos menen uudelleen naimisiin otan mieheni nimen, muutoin nimi pysyköön nykyisellään. En ymmärrä mitä se edes ketään haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Ootte ihan rakastuneita ex-mieheenne ettekä tajua missä mennään. Mies menee uusiin naimisiin, no vaihdatteko siinä vaiheessa?

En vaihtanut.

Se nimihän on sen naisen vaikka eroaisi miehestä. Ei kai vaan joku mies ole vaatinut naista ottamaan miehen sukunimen ja nyt eron jälkeen itkee sitä, kun nainen ei vaihda nimeä? Ei tietenkään tarvitse vaihtaa. Nimi ei ole sukkiin verrattavissa oleva asia.

Jos ollaan menty naimisiin 20-vuotiana ja erotaan 40-vuotiaana, niin siinä on ehditty tekemään jo iso ura sillä nimellä, lapset voivat olla sillä nimellä ja kaikki kortit, passit yms ovat sillä ”miehen” nimellä. Olisi se aika omituista jos joku vaikka akateemisen uran tehnyt yhtäkkiä vaihtaisi sukunimensä ja osa tutkimuksista löytyisi Virtasena ja osa Salmelana. Siinä saattaisi mennä isoja työmahdollisuuksia jopa ohitse koska verkostoituminen on elintärkeää. Typerää lähteä muuttelemaan nimeään enää ”aikuisena”.

Jos joku jätetty ukko siellä nyt haluaa ajatella että nainen ei vaihda nimeään, koska vieläkin rakastaa eksäänsä, niin ajattele pois!

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Ootte ihan rakastuneita ex-mieheenne ettekä tajua missä mennään. Mies menee uusiin naimisiin, no vaihdatteko siinä vaiheessa?

En vaihda. Mitä se minuun vaikuttaisi. Vaihdan jos menen itse naimisiin.

T: nro 7

Tyttönimeni on hyvin tavallinen, aika rumakin, nen-päätteinen suomalainen sukunimi.

Exäni taas hieno, ei kovin yleinen ruotsinkielinen sukunimi.

Suomenkielisen etunimeni olen myös muuttanut ruotsinkieliseen kirjoitusasuun.

No onhan nyt paljon hienompaa!

Yhteisiä lapsia ei minulla ja exälläni ole.

Suomenkielisillä naisilla on voimakas mieltymys ruotsinkielisiin nimiin, siksi.

Vaihdoin nimeni siksi, koska mieheni nimi oli kauniimpi, ja se sopi paremmin etunimeeni. Miksi ihmeessä luopuisin siitä? Se on minun nimeni.

Voin toki vaihtaa jos se on exälle niin kovin tärkeää, mutta hän saa sitten myös maksaa siitä aiheutuvat kulut. 

Jos sukunimi on minun passissani, se on minun nimeni ja pidän tai vaihdan sen ihan niin kuin haluan. Jos jollakulla muulla on sama sukunimi, toimikoon sen suhteen kuten itse haluaa.

Nimen vaihto maksaa. Köyhä olen muutenkin.

Se on ollut minun nimeni siitä lähtien kun menin naimisiin.

Otettiin yhdessä uusi sukunimi. Miksi minun pitäisi vain vaihtaa sukunimi kun se ei ole alunperin kummankaan?

Minun nimeni on minun nimeni, oli se sitten tullut alunperin mieheni tai isäni mukaan. Minä en harrasta mitään lainanimiä.