Ystävä loukkaantui, kun ei päässyt katsomaan vastasyntynyttä sairaalaan
Eikä tunnu ymmärtävän, että kaipaan/kaipaamme hieman rauhaa ja totuttelua uuteen tilanteeseen. Synnytyskään ei mennyt ihan nappiin, joten toipuminen ei tule tapahtumaan hetkessä. Muut osaavat ottaa asian huomioon ja kehottavatkin lepäämään ja rauhoittumaan. Ystäväni haluaisi kovasti tulla sylittelemään pientä vauvaa ja katselee tämän nukkumista ja silittelee samalla. En oikein pidä siitä, sillä vauva saattaa herätä. On herännytkin ja ystävä hihkuu riemusta, että nyt saa vauvan syliin ja yritän mennä "väliin" ettei vauva pelästy vieraita kasvoja. On moneen kertaan maininnut kuinka olisi halunnut tulla sairaalaan eikä ymmärrä käytäntöä (vain isovanhemmat saavat tulla sairaalaan) ja haluaa nähdä vauvaa usein, kun se on vain hetken niin pieni. Onko tilanne hieman outo vai kuvittelenko vain? Tulee hieman mieleen ketju "vauvan tehtävä hoitaa isoäitiään", vaikka käyttäytymistä ei voi mitenkään verrata ketjussa mainittaviin tilanteisiin.
Kommentit (38)
Ystäväsi käytös on todellakin erikoista. Sinulla on täysi oikeus nyt levätä ja pesiä vauvan kanssa kaikessa rauhassa! Itse jaksoin vieraita vasta muutaman kotona vietetyn viikon jälkeen. Tämä on täysin normaalia monella uudella äidillä. Jos ystävä ei ymmärrä tätä niin vika on hänen, ei sinun!
Vierailija kirjoitti:
Missä vielä pääsee ystävätkin katsomaan vauvaa sairaalaan?
En tiedä, ilmeisesti on käynyt katsomassa toisen ystävänsä vauvaa muutama vuosi sitten.
Ap
Kuulostaa siltä, ettei ystävälläsi ole hajuakaan, millainen kokemus lapsen saaminen on sinulle. Hän näkee vain itsensä ja sen kuinka haluaa hipelöidä vastasyntynyttä, koska se on ihanaa.
Mikset sanonut, ettei nyt kannata tulla, näette sitten kun olemme kotona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vielä pääsee ystävätkin katsomaan vauvaa sairaalaan?
En tiedä, ilmeisesti on käynyt katsomassa toisen ystävänsä vauvaa muutama vuosi sitten.
Ap
Viimeksi kun itse olin niin vierailijat oltiin rajattu isään joka sai kuitenkin olla vaikka koko päivän, mutta vauvan sisaruksille ja isovanhemmille oltiin asetettu vierailuajat. Muita ei saanut tulla ja monessa muussakin paikassa vierailijat oltiin rajattu näin tai vielä suppeammin. Yksi isoin syy oli juuri se että kaikilla on mahdollisuus saada olla siellä rauhassa.
Sen kun annat loukkaantua.
Kuulun niihin ihmisiin, jotka yrittävät viimeiseen asti välttää toisen loukkaamista. Tämän ystävän kanssa se on ollut aina vaikeaa. Häntä on pitänyt käsitellä silkkihansikkain. Nyt tuntuu siltä, etten pysty siihen enää. Olen yrittänyt nätisti sanoa, että nyt ei sovi tulla. Hän on itkenyt, koska kokee ettei hän kelpaa vauvamme lähelle. Eikö hän saa olla vauvan kanssa kuten haluaa. Kontrolloin kuulemma liikaa. Ahdistava tilanne näin kaiken uuden keskellä.
Ap
Nyt se leijonaemo sisälläsi saa ja pitää herätä. Sanot jämäkästi että nähdään muutaman viikon päästä kun olen toipunut ja olemme ehtineet levätä kotona. Olet jämäkkä. Anna sen itkeä, se vaan manipuloi sua. Ei kuulosta ihan normaalilta kaverilta. Onko hän epävakaa personaallisuus? Jos hän loukkaantuukin niin eikö olisi just hyvä sauma päästä eroon hänestä, kuulostaa että raskas kaveriksi
Anteeksi, otsikointi taisi hieman epäonnistua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt se leijonaemo sisälläsi saa ja pitää herätä. Sanot jämäkästi että nähdään muutaman viikon päästä kun olen toipunut ja olemme ehtineet levätä kotona. Olet jämäkkä. Anna sen itkeä, se vaan manipuloi sua. Ei kuulosta ihan normaalilta kaverilta. Onko hän epävakaa personaallisuus? Jos hän loukkaantuukin niin eikö olisi just hyvä sauma päästä eroon hänestä, kuulostaa että raskas kaveriksi
Ei ole ainakaan todettu...
Tuntuu ikävältä, että hänen mielestään olen hysteerinen superäiti. Enkä itse näe tätä. Oma olo on vähän vainoharhainen koko asian suhteen. Voinko tosiaan käyttäytyä hänen näkemällään tavalla vai onko hänen suhtautuminen kummallista? Oma järki tietenkin sanoo (ja kaikki muutkin läheiset), että käytös ei ole normaalia, mutta oma itsetuntoni kun on ollut aina huono, niin tuollainen sattuu. Järki sanoo niin ja tunnepuoli näin.
Rohkeutta kai tarvitaan vaan...
Meillä ei päässeet muut kuin lähiperhe eli lapsen isä ja lapsen sisarukset.
provo!
Kukaan ei halua synnytyssairaalaan.
Sinne mennään kohteliaisuudesta ja siksi kun kinutaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulun niihin ihmisiin, jotka yrittävät viimeiseen asti välttää toisen loukkaamista. Tämän ystävän kanssa se on ollut aina vaikeaa. Häntä on pitänyt käsitellä silkkihansikkain. Nyt tuntuu siltä, etten pysty siihen enää. Olen yrittänyt nätisti sanoa, että nyt ei sovi tulla. Hän on itkenyt, koska kokee ettei hän kelpaa vauvamme lähelle. Eikö hän saa olla vauvan kanssa kuten haluaa. Kontrolloin kuulemma liikaa. Ahdistava tilanne näin kaiken uuden keskellä.
Ap
No ei todellakaan saa. Ystäväsi on näin kaunissti sanottuna sekopää.
"Eikö hän saa olla vauvan kanssa kuten haluaa."
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei päässeet muut kuin lähiperhe eli lapsen isä ja lapsen sisarukset.
Näin meillekin sanottiin. On mielestäni hyvä käytäntö.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei päässeet muut kuin lähiperhe eli lapsen isä ja lapsen sisarukset.
Tarkistettiinko henkkarit?
Miten jollekin voi tulla yllätyksenä, että vain perhe pääsee osastolle? En haluaisi vieruskavereiden kaikkia kavereita ramppaamaan huoneeseen. Eikö todellakaan osata kuvitella tilannetta omalle kohdalleen? Ehkä joku sitten haluaa kaikki kaverinsa sinne tuekseen ja ihailemaan pikkupylleröä.
Vierailija kirjoitti:
Missä vielä pääsee ystävätkin katsomaan vauvaa sairaalaan?
Ainakin Jorvissa ja ihan tänä vuonna. Senkun kävelin sisään.
Sano ystävällesi, että hankkii oman vauva, niin saa hoitaa sitä 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei päässeet muut kuin lähiperhe eli lapsen isä ja lapsen sisarukset.
Tarkistettiinko henkkarit?
Sen verran on järki päässä, ettei ylimääräisiä vieraista halua sinne sairaalaan. Eikä kotiinkaan kukaan väkisin ängennyt, vaan ihan odottivat kutsua.
Missä vielä pääsee ystävätkin katsomaan vauvaa sairaalaan?