Paheneva jouluahdistus

Miten te jotka koette joulun lähinnä uuvuttavana rangaistuksena selviätte? Kun on lapsia niin ei voi kokonaan unohtakaan joulua, mutta kaikki mahdollinen on vuosien saatossa karsittu minun takia jo pois (mistä tietenkin järkyttävä syyllisyys). Tänä vuonna on jotenkin entistä vaikeampi esittää normaalia ja vielä monta päivää jouluun jäljellä. Jokaisen hetken mitä saan olla yksin käytännössä vain makaan ja itken. Käytättekö jotain lääkitystä joulun ajan? Mitään vinkkejä miten taistella tämän läpi niin ettei lapset kärsisi? Sukulaisia ei ole jotka voisivat auttaa, vaativat vain että enemmän olisi ”jouluiloa” ja ystävillä on omat perheet jouluna. Syyllistämistä en tarvitse, sen hoidan itsekin todella hyvin... Juuri sain paniikkikohtauksen kaupassa, ennenkuin onnistuin yhtään joululahjaa ostamaan. Pitäisi yrittää uudelleen, mutta tuntuu täysin ylitsepääsemättömän vaikealta. Normaalisti selviän asioista ihan hyvin, ihan normaali aikuinen olen, se on vain nämä pari viikkoa milloin tuntuu pienetkin asiat mahdottomilta. Puoliso ja lapset ovat ymmärtäväisiä, ja tuntuu pahalta olla riippakivi kun pitäisi olla se ”ihana joulu perheen kesken”.