Miten te tsempaatte itseänne selviytymään joulusta mummolassa (miehen vanhempien kodissa)
jonne on niin pitkä matka että pitää olla ainakin yksi yö siellä ja hotellia ei ole?
Kommentit (47)
Yökylään en suostuisi. En kyllä omien vanhempienkaan luokse menisi yökylään, etenkään jouluna. Onneksi päiväreissu anopin ja apen luo on mahdollinen, vaan sekin menee hammasta purren. Sinne ei saa viedä mitään tarjottavia, siitä loukkaannutaan, eikä nosteta edes pöytään. Itse saa kysellä perään. Perinteinen jouluruoka halvalla makealla kyykkyviinillä tarjottuna on sietämätöntä. Tänä jouluna kyllä ajattelin jäädä kotiin ja vedota työstressiin.
Onneksi on mukava anoppi ja vieläpä mahtavan hyvä kokki. Yötä ollaan silti hotellissa kun heidän asunnossa ei oikein mahdu yöpymään. Anoppi yrittää vielä hotellille lähtiessä aina huikopalaa mukaan ettei vaan nälkä yllätä ennen hotelliaamiaista. Eikä ilman viininmaistelua tarvitse olla ellei itse halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en suostuisi lähtemään, en edes omille vanhemmilleni. Joulu vietetään kotona.
Muista tuo sitten kun omat lapsesi viettävät joulua omissa kodeissaan, ilman sinua tietenkin.
Tottakai. Tänäkin vuonna tytär perheineen viettää joulua oman perheen piirissä kotonaan.
Muistutan itseäni että olen kiitollinen siitä että minulla on perhe ja ihmisiä jotka haluavat kokoontua viettämään joulua yhdessä. Juttelen miehen ja appivanhempien kanssa jouluun liittyvistä toiveista ja odotuksista. Järjestän omaa menoa, etenkin liikuntaa aatonaatolle tai toiselle joulupäivälle. Joulu on lyhyt aika ja pahempaakin voi ihmiselle tapahtua kuin päivä ja yö anoppilassa.
Edellinen jatkaa: miettikää vanhemmat alkoholinkäyttöänne jouluna. Äitini joi joulut ja joulunaika ahdistaa minua yhä, enkä halua viettää joulua omien vanhempieni kanssa.
Mä en ottais miniää meille koko jouluksi! Tulisin hulluksi ja joulu menisi ihan pilalle jos koko ajan olisi paikalla vieraita ihmisiä.
Sullon rohkee anoppi, että uskaltaa. Pisteet siitä.
Itse taisin viettää miehen kotona 1 tai 2 joulua. En enää muista. Se oli aika raskasta. Kaikki mitä tein oli jotenkin väärin ja kummallista. Mutta mulla olikin anoppipuoli. Miehen äiti oli kuollut.
Heti korkkaisin viinin. Vois vaikka viedä mukanaan laatikkoviinin, niin kukaan toinen ei pääsis sitä vahingossa loppuun juomaan.
Tosin täytyy sanoa, että oma anoppini on niin ihana, että hän tarjoaisi mulle sen viinilasillisen heti kun päästäis perille.