Lue keskustelun säännöt.
Kun elämä kumppanin kanssa on vuoristorataa. En enää tiedä jäädäkö kyytiin vai pois kyydistä:(
18.12.2019 |
Pahoittelen sekavaa aloitustani, olen poissa tolaltani tunteideni takia :(
Olen parisuhteessa kumppanin kanssa jonka kanssa elämä on kuin vuoristorataa. Välillä syytöksiä ja huutoa ja hetken kuluttua maailman ihaninta.. nuo ihanat hetket saa heti kyseenalaistamaan tunteeni huonoista hetkistä. en enää tiedä miten minun kuuluisi tehdä..
Kommentit (16)
Kytke tunteesi pois päältä ja seuraa apinan pomppimista. Sinä et ole vastuussa hänen käytöksestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielesta parisuhteessa ei kuulu olla kroonisesti vaikeaa. Eli jos usein tuntuisi silta, etta olisi helpompi olla yksin, tai etta suhteen eteen pitaisi tehda kovasti (liki paivittain) toita, niin en jaisi ko. suhteeseen.
Parisuhde on mulle pelkka bonus, parjaan yksinkin. Siksi siina pitaa olla enemman hyvia ja paljon vahemman huonoja puolia, jotta se on sen arvoista.
Eli mieti, mita itse ajattelet suhteestasi. Listaa plussat ja miinukset. Mieti, teetko paljon toita ehkaistaksesi konflikteja.
Hmm. Minkähän vuoksi puolisosi tunteet heittelevät vuoristorataa? Onko hänellä mielenterveyden kanssa haasteita, vai tuoko kenties kumppanuus kanssasi ongelmia? Vaikea ottaa asiaan sen enempää kantaa tietämättä tilanteestanne tarkemmin.
Voin kokemuksesta sanoa, että LÄHDE JA ÄKKIÄ. Yli pääseminen kestää kauan ja tuntuu vaikealta, mutta sen jälkeen kaduttaa jokainen hetki jonka on tuhlannut tuollaisessa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Voin kokemuksesta sanoa, että LÄHDE JA ÄKKIÄ. Yli pääseminen kestää kauan ja tuntuu vaikealta, mutta sen jälkeen kaduttaa jokainen hetki jonka on tuhlannut tuollaisessa suhteessa.
mistä kerätä voimia lähtöön kun tuntuu olevansa niin pieni ja voimaton..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun eksäni oli vähän tuollainen. Ei hänellä muita ongelmia ollut kuin lievää narsistisuutta. Eli hän kontrolloi syyllistämällä. Nuo vuoristoradat liittyivät siihen, Mitä narskukirjoissa kutsutaan kaksoisviestinnäksi: koskaan ei tiedä, mitä kuuluu tehdä ja mitä ei (muutimme usein ja autoin pitämään tauluja seinällä, jotta tulisivat suoraan ”mitä sä sähellät siinä, en ole pyytänyt!”. Seuraavan taulun kohdalla en koskenut tauluun vaan odotin pyyntöä ”mitä sä seisot siinä tumput suorina!”).
Arvaamattomuus saa puolison kävelemään munankuorilla. Ja kun näin tapahtuu, on parisuhde todella heikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun eksäni oli vähän tuollainen. Ei hänellä muita ongelmia ollut kuin lievää narsistisuutta. Eli hän kontrolloi syyllistämällä. Nuo vuoristoradat liittyivät siihen, Mitä narskukirjoissa kutsutaan kaksoisviestinnäksi: koskaan ei tiedä, mitä kuuluu tehdä ja mitä ei (muutimme usein ja autoin pitämään tauluja seinällä, jotta tulisivat suoraan ”mitä sä sähellät siinä, en ole pyytänyt!”. Seuraavan taulun kohdalla en koskenut tauluun vaan odotin pyyntöä ”mitä sä seisot siinä tumput suorina!”).
Arvaamattomuus saa puolison kävelemään munankuorilla. Ja kun näin tapahtuu, on parisuhde todella heikko.
Munankuorilla kävely on tuttua...
Koettu. Ei tuu muuttumaan. Meillä tuo raivoaminen alkoi, kun en tehny niin ku mies halusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tuollainen, tunteet menevät vuoristorataa enkä meinaa itsekään perässä pysyä. Yritän pitää vuoristoratani kuitenkin omana tietonani ja ongelmanani. Aina se ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla myös kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hoitamattomana varsinkin on todellista vuoristorataa.
Lopun alkua.
Menkää pariterapiaan, tai jos ei se huvita, niin erotkaa.
Lopulta te eroatte kuitenkin.
Oletteko Vetäytyjä ja Takertuja?
Saatte todnäk toistenne pahimmat puolet esiin.