On ikävää, jos ei pääse isovanhemmaksi, vaikka tahtoisi!

Musta se ei millään tavalla ole minun asiani, hankkiiko tyttäreni lapsia vai ei. 

Olisit ajatellut ajoissa ja tehnyt niin monta lasta, että joku lisääntyisi.

No pitää itse tehdä vaikka kymmenen lasta niin eiköhän sillä varmistu että "pääsee" mummoksi.

Minulla on kaksi aikuista lasta ja minulla ei ole mitään sanan valtaa siinä tekevätkö lapsia vai ei. Voipi jopa olla etteivät ehkä niitä edes saa vaikka haluaisivatkin. Emme me vanhemmat omista lapsiamme sille he ovat vain meillä lainassa. Oma elämä ja omat ratkaisut.

Jos olet toista mahdollisuutta vailla niin siitä vaan itse ulkomaille hedelmöityshoitoihin jos ikä estää luomuvauvat. Omat aikuiset lapset eivät ole mitään vauvatehtaita jotka tekevät lapsia mummojen iloksi.

Jos on monta lasta, niin täytyy olla todella huono tuuri tai yhteiskunnan arvoissa paljon vialla, jos ei saa lapsenlapsia. Ikävä kyllä nykyään on enemmän jälkimmäistä. Ekaa lasta yritetään liian vanhana. Ei pidä laskea iän 35 varaan, vaan on oltava suhteessa mielellään jo 25-vuotiaana ja laitettava miehelle takarajaksi 1-2 vuotta, jolloin aletaan yrittää. Suhdetta on turha solmia, jos toinen ei tahdo lapsia kanssasi. Ennen mentiin naimisiin ja lapset saivat tulla. Nykyisin tarvitaan takaraja.

Vanha nainen saisi lapsen hedelmöityshoidoilla vain luovutetuilla munasoluilla, jolloin omat geenit eivät jatkuisi sitäkään kautta. Ei kannata ottaa riskiä vieraiden geenien kanssa, kun sentään on jo saanut lapsia luomusti! Biologinen isovanhemmuus on tärkeää, mutta ei pidä väheksyä myöskään ei biologisia lapsenlapsia, jos heitä on.

Ois kannattanu tehdä enemmän lapsia ja kasvattaa etenkin tyttärensä niin, ettei naisen osa ole vallan kurja. Ethän ole vaatinyt tyttäriä olemaan pikkuaikuisia ja "pojat on poikia"?

Jokainen hyvä vanhempi toivoo lapsensa olevan onnellinen, ei täyttävän vanhemman toiveita. Paskat sitten erikseen...

Nykyään taitaa olla yhä enemmän niitä, jotka eivät saa lapsenlapsia. Nykyiset isovanhempi-ikäiset hankkivat aikoinaan tosi vähän lapsia, ja aika moni lapsentekoiässä nyt oleva ei hanki lapsia ollenkaan. Onneksi hyvää mieltä voi jakaa ja aikaa viettää myös naapurin tai sukulaislasten kanssa.

Aina ei saa mitä haluaa. Sen asian kanssa pitää vain elää eikä märehtiä asiaa mille ei mitään voi.

Itsellä on kolme aikuista lasta joista yksikään ei ole yrittämässäkään jälkikasvua ja se sopii minulle oikein hyvin, koska en välitä pikkulapsista vauvoista puhumattakaan.

Minä hoidan tuon kaiken jo äitinä. Sitten ei tsrvitse tunkea tyttärien elämään.

Faith kirjoitti:

Nykyään taitaa olla yhä enemmän niitä, jotka eivät saa lapsenlapsia. Nykyiset isovanhempi-ikäiset hankkivat aikoinaan tosi vähän lapsia, ja aika moni lapsentekoiässä nyt oleva ei hanki lapsia ollenkaan. Onneksi hyvää mieltä voi jakaa ja aikaa viettää myös naapurin tai sukulaislasten kanssa.

Juuri näin pääsi käymään. Mutta en sitä sure, voi olla helpotuskin.

VMP

Äitini sanoi minulle, että olisi aika miettiä lasten saamista, jos niitä tahdon, sillä en ole ikuisesti nuori. Mietin ja ehdin saada, en vain yhtä, vaan niin monta kuin tahdoin! Onneksi hän muistutti, sillä ennen lapsia en ollut sisäistänyt, miten paljon lastensaaminen vaatii!

Vaikka olemme isovanhempia, emme saa olla lastenlastemme kanssa, koska miniäni ei hyväksy meitä. Hän on äärivasemmistolainen ja mielenosoituksissa kulkeva hippi, joka ei hyväksy meidän tavallista elämäntapaamme. Myös lapsemme  hän on kääntänyt puolelleen, niin ettei tämä uskalla pitää meihin yhteyttä. Menetyksemme on moninkertainen. Ap, ei se takaa mitään, että lapsenlapsia syntyy. Toivottavasti elämme niin vanhoiksi, että lapsenlapset tulevat täysi-ikäisiksi, ja saamme tavata heitä.

Surullisempaa on, ettei pääse edes vanhemmaksi kun ei tapaa sopivaa kumppania. Siinä samalla menee mahdollisuus myös isovanhemmuuteen.

Kaupungeissa on todella paljon lapsiperheitä, joilla ei syystä tai toisesta ole isovanhempia tukena. Jos sinulla on tyhjä syli, lähde mukaan vapaaehtoistoimintaan. Jos olet niin hyvä isovanhemmuudessa kuin kuvittelet olevasi, löydät varmasti ns. tukiperheen, jonka mummoksi voit ryhtyä. Ei sen lapsenlapsen tarvitse olla verisukulainen, mummonrakkautta voi jakaa muillekin.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen hyvä vanhempi toivoo lapsensa olevan onnellinen, ei täyttävän vanhemman toiveita. Paskat sitten erikseen...

Missä todellisuudessa kaikki lapsettomat on onnellisia ja lapsettomia omasta halustaan?! Eikä kai kukaan halua lapsia vain siksi, että oman vanhemman toive on päästä isovanhemmaksi.

Ei kaikki halua lapsia ja se valinta on tietenkin täysin ok, mutta enemmän on taatusti niitä jotka on lapsettomia, syystä tai toisesta, vasten tahtoaan. Erityisesti inhottaa kuulla sitä mantraa (yleensä tulee omia lapsia saaneen suusta) kuinka upeaa on, että nykyisin nuoret/ihmiset uskaltaa elää omannäköistä elämää ja jättää lapset tekemättä. Ilmeisesti nämä ihmiset on tehneet lapsia vasten tahtoaan, kun noin kadehtivat lapsettomia eivätkä edes näe sitä vaihtoehtoa, että se lapseton elämä ei kaikille muille olekaan onni ja autuus saati "omannäköistä" elämää.

N43

Entäs jos ryhdyt varamummoksi lapsille, joilla ei ole mummoa läsnä elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olemme isovanhempia, emme saa olla lastenlastemme kanssa, koska miniäni ei hyväksy meitä. Hän on äärivasemmistolainen ja mielenosoituksissa kulkeva hippi, joka ei hyväksy meidän tavallista elämäntapaamme. Myös lapsemme  hän on kääntänyt puolelleen, niin ettei tämä uskalla pitää meihin yhteyttä. Menetyksemme on moninkertainen. Ap, ei se takaa mitään, että lapsenlapsia syntyy. Toivottavasti elämme niin vanhoiksi, että lapsenlapset tulevat täysi-ikäisiksi, ja saamme tavata heitä.

Ja kas, satutuokio.