Lue keskustelun säännöt.
Voiko näin totaalisesta haluttomuudesta enää päästä yli?
18.12.2019 |
Minä olen haluton. Seksistä ja haluamisesta on tullut jo iso painostava mörkö, sillä tiedän mieheni haluavan paljon enemmän ja kiihkeämpää seksiä, kuin minä pystyn "tarjoamaan".
Mitään varsinaista syytä haluttomuuteeni ei ole, tai en ainakaan ole tiedostanut sellaista, vaikka kuinka olen pian kymmenen vuotta miettinyt. En käytä hormonaalista ehkäisyä, en ole masentunut, en väsynyt, rakastan miestäni, hän pitää itsestään huolen, osaa hommat ja osallistuu kotitöihin, huomioi minua jne.
En vaan kertakaikkiaan halua. En saa itseäni enää lainkaan kiihottuneeseen tunnetilaan. Ihan sama mitä temppuja mies tekee "alakerrassa" tai muutoin, vaikka teknisesti oikein, en syty, en kiihotu, ihan sama vaikka koskettelisi kämmentäni.
Seksiin kyllä pystyn, ja ryhdynkin miehen mieliksi ehkä 1-2 x/kk, mutta tietenkään se ei ole kovin kiihkeää, koska en ole yhtään kiihottunut. Se on vain innoton suoritus, kuin mekaaninen jumppatuokio minulle, josta en saa mitään seksuaalista mielihyvää. Ja se taas häiritsee miestäni. Eikä minustakaan tunnu kivalta.
On kokeiltu lelut ja kaikki, ei auta.
Vika on omasta mielestäni päässäni, tai en edes tiedä onko se vika, mutta siis koen että koko seksi kaikkine variaatioineen ja mausteineen on vaan kertakaikkiaan "niin nähty ja koettu". Olen totaalisen kyllästynyt siihen ja valmis jättämään sen osa-alueen taakseni elämässäni. Sille ei ole enää mitään tarvetta eikä mielenkiintoa.
Ainoa mikä minua asiassa häiritsee on siis tietenkin se, että pelkään koska mies kyllästyy puutteeseen ja lähtee. Rakastan häntä enkä tahtoisi erota. Avoimeen suhteeseen en pysty, olen liian mustasukkainen ja pelkkä ajatus miehestäni jonkun toisen pedissä saa minut voimaan fyysisesti ja henkisesti pahoin.
Mutta on aivan utopistista, että voisin kuvitellakaan syttyväni enää koskaan seksistä, yritin miettiä miten kuvailisin tuntemuksiani parhaiten, ehkä huono vertaus mutta luultavasti lähestulkoon sama kuin joku sanoisi miehelle, että hänen täytyy ryhtyä säännöllisesti 3 x viikossa tekemään ristipistotöitä, eikä riittäisi että hän vain suostuisi tekemään niitä, vaan hänen tulisi aidosti hihkua onnesta ja innostuksesta joka kerta niitä tehdessään. Vuodesta toiseen.
Mahtaisiko onnistua...
Kommentit (68)
"Biologian näkemys korostaa halua viettinä ja tarpeena, mutta seksuaalinen halu on myös opittua ja vahvasti kulttuurisidonnaista. Halu voi herätä ulkoisista virikkeistä tai sisäisistä muistoista, tunteista ja ajatuksista. Halun syntyä edesauttavat kiinnostava kumppani, riittävä̈ psyykkinen ja fyysinen suorituskyky, hyvät aiemmat seksikokemukset, seksuaalinen itsetunto ja seksitaidot."
"Halun synnyn kannalta on tärkeä saada kokemus siitä, että on hyväksytty ja haluttu. Silloin on helppo siirtyä ajattelemaan innostavia seksuaalisia ajatuksia ja virittäytyä tunnelmaan."
https://vaestoliitonterapiapalvelut.fi/2019/03/22/haluttomuus/
https://vaestoliitonterapiapalvelut.fi/terapia/seksuaaliterapia/
Käy nyt ihan ensimmäisenä väestöliiton sivuilla ja perehdy aiheeseen seksuaalisuus. Halujen selvä eriparisuus on kestämätön tilanne parisuhteessa, se että toinen kaipaa seksiä ja läheisyyttä ja toinen inhoaa seksiä eikä saa siitä mitään iloa, muttei halua jakaakaan kumppaniaan ja muutosta ei ole näkyvissä odottelemalla. Se tekee molemmat tahoillaan onnettomiksi. Toivotan hyvää jatkoa, tarttukaa asiaan! Seksittömät suhteet ovat onnettomia, vähintään toinen on niissä onneton, tutkitusti. Se ei muutu muuksi av:ssa valehtelemalla vaikka niinkin saa elää. Tilanne voi parantua, on pahemmastakin selvitty.
N
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä5324 kirjoitti:
Tämä on selvä keissi. Syy ongelmaan on yksinkertainen, mutta erittäin vaikea ratkaista. Syy on: SEKSINNE ON HUONOA.
Tämä on useimmiten haluttomuuden syy, mutta niin iso tabu, ettei siitä puhuta. Suhteen alussa muut asiat kompensoivat, ja huonompikin seksi kelpaa, sillä tunteet ovat enemmän pinnassa. Pelkkä kumppanin läheisyys tarjoaa mielihyvää. Kun suhde vakiintuu, niin näin ei enää ole, vaan seksin merkitys on enää vain seksi. Eli maksimaalinen fyysinen nautinto ja mielihyvä. Jos seksi ei tuota fyysistä iloa ja nautintoa, niin se ei enää kiinnosta.
Olen tässä samoilla linjoilla.
Seksistä pitää saada jotain irti, että sitä haluaa. Enkä puhu nyt pelkästään orgasmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masturbointi ei kiinnosta minua, ei huvita sekään. En ole myöskään kiinnostunut muista miehistä.
Olemme myös kokeilleet jonkun ehdottamaa "joka päivä seksiä", no joo, mies on tyytyväisempi, mutta itse en, ei ala kiinnostaa yhtään sen enempää vaan ärsyttää ja kyllästyttää että taas pitää jumpata. Pornoa olen yrittänyt katsoa syttyäkseni, mutta evvk. Sitä samaa jyystämistä sekin on, eri temmolla, eri kulisseissa, eri asennoissa, mutta sitä ihan samaa se seksi loppujenlopuksi on ja samasta asiasta aina kyse, se on niiiiin nähty ja siihen olen kyllästynyt. Ihmettelen aidosti, miten jotkut pystyvät, jaksavat ja kykenevät vuosikymmenestä toiseen innostumaan samasta asiasta yhä uudelleen ja uudelleen?Ruokavaliosta joku kysyi, se on ihan normaali, syön kohtalaisen terveellisesti ja harrastan liikuntaa.
Miestäni en ole mitenkään pakottanut olemaan suhteessa, eikä hän ole mihinkään ilmoittanut haluavansa lähteä, ei eroon eikä vieraisiinkaan.
Seksuaaliterapia, mahtaisiko siitä olla apua... miten joku ulkopuolinen saisi minut tuntemaan halua asiaan, johon olen lopen kyllästynyt enkä kaipaa sitä. Onko jollain kerrottavana kokemuksia, mitä seksuaaliterapiassa tehdään, mitä käydään läpi..?
Ap
Oletko koskaan oikeasti nauttinut seksistä? Oletko saanut orgasmeja?
Olen saanut kyllä orgasmeja, mutta niin, seksi ei ole koskaan ollut tärkeysjärjestyksessäni kovin korkealla, en tiedä olenko koskaan oikeasti mitenkään hirveästi nauttinut seksistä. Parhaimmillaankin se on ollut "ihan kivaa", kun vielä tunsi sitä kiihkoa, jotenkin vielä hämärästi muistan tunteen.. ja siis saan tosiaan orgasmin, mutta mielestäni se hetken kestävä huippu ei ole kaiken sen vaivan arvoinen, enkä koe jääväni mistään paitsi vaikka seksiä ja orgasmeja en saisi enää koskaan.
En ole ikinä ollut mikään kovin aktiivinen enkä aloitteita tekevä.Ap
Mihin sä sitten tunnet kiinnostusta, se voisi auttaa ymmärtämään vähän. Eikä siis edes mikään parisuhdeasia, vaan mikä asia on sun juttusi josta et luopuisi?
Sitten, et varmaan puhunut läheisyydestä(nne) mitään, haluatko sinä sitä? Miten sinä tai te osoitatte rakkautta ja onko sitä sopivasti.
Sinulla ei vain ole kovin korkea libido ja ikääntyessäsi tuo ominaisuus on vain korostunut, kun hormonitoiminta muuttuu. Jos muuten asiat ovat kunnossa ja haluatte erilaisista halutasoista huolimatta olla yhdessä, ei auta kuin tehdä kompromissi. Eli harrastatte seksiä sen verran kuin se molemmille on vielä ok.
Ja kaikki mahdollinen kannattaa tehdä, että seksi on sinullekin edes miellyttävää. Joskus kipinän syttyminen myös vaatii sen, että miehensä näkee jossain muussa olosuhteessa kuin perusarjessa. Tehkää siis yhdessä jotain mielenkiintoista ja erilaista, etsikää toisistanne uusia puolia.
Kiitos kommenteista kaikille, myös sille joka jostain syystä väittää minun valehtelevan jostain..? Tiedoksi etten ole lihava (jos sillä nyt muka jotain ihmeellistä merkitystä oli) ja arvostan itseäni ja kosketukset luonnistuvat, halailu ja suukottelu jne on ihan jokapäiväistä.
Täytyy lukea noita väestöliiton sivuja. Ja etsiä tietoa muualtakin.
Vankka luuloni kyllä on, että en vaan ole kovin seksuaalinen ihminen, eikä siinä sen kummempia syitä tai traumoja ole. Mutta puolisoni vuoksi pitää vissiin kartoittaa tämmöisetkin mahdollisuudet läpi. Ja mikäli tilanne ei parane ja mies joskus tahtoo sen vuoksi erota, niin hankalaksi en aio asettua. Itse en kyllä suhteeseen enää kenenkään kanssa ryhtyisi, ellei löytyisi joku todella ihana ja upea mies, joka olisi vielä yhtä haluton kuin minäkin. (Tuskin.)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitte olla henkisesti kumppaninne kanssa sopivia toisille, mutta teillä ei ole aitoa seksuaalista vetovoimaa välillänne. Tai sinulla ei ole häntä kohtaan. Siitä johtuupi.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista kaikille, myös sille joka jostain syystä väittää minun valehtelevan jostain..? Tiedoksi etten ole lihava (jos sillä nyt muka jotain ihmeellistä merkitystä oli) ja arvostan itseäni ja kosketukset luonnistuvat, halailu ja suukottelu jne on ihan jokapäiväistä.
Täytyy lukea noita väestöliiton sivuja. Ja etsiä tietoa muualtakin.
Vankka luuloni kyllä on, että en vaan ole kovin seksuaalinen ihminen, eikä siinä sen kummempia syitä tai traumoja ole. Mutta puolisoni vuoksi pitää vissiin kartoittaa tämmöisetkin mahdollisuudet läpi. Ja mikäli tilanne ei parane ja mies joskus tahtoo sen vuoksi erota, niin hankalaksi en aio asettua. Itse en kyllä suhteeseen enää kenenkään kanssa ryhtyisi, ellei löytyisi joku todella ihana ja upea mies, joka olisi vielä yhtä haluton kuin minäkin. (Tuskin.)
Ap
Sä kun vaikutat olevan kohtalaisen analyyttinen ja itsesi tunteva, niin voi olla näinkin. Tietenkään ei kannata leimata itseäänkään tietynlaiseksi, koska se osaltaan rajaa vaihtoehtoja. Mutta minkä sitä itselleen voi. Tunnut välittävän asiasta koska näet sen ongelmana toiselle, joten luulen että sä oikeasti välität puolisostasi, mikä on tosi hyvä juttu.
Ota rennosti? Itseään voi kehittääkin ainakin tietyissä rajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et halua seksiä miehesi kanssa, mutta et myöskään anna hänelle mahdollisuutta harrastaa seksiä kenenkään muun kanssa.
ei kuulosta kovin reilulle tilanteelle miehesi kannalta.
Oliko teillä vahvaa oikeaa kemiaa suhteen alussa, ap?
Jos ei ole koskaan ollut, niin sitä ei todennäköisesti tulekaan koskaan.
En minäkään pystyisi milään psyykkaamaan itseäni kiihottumaan miehestä, jonka ksnssa ei ole aitoa kemiaa. Se olisi juuri kuin niiden ristipistotöiden tekemistä.
Ylivoimainen enemmistö ihmisistä ei ole seksuaslisesti yhteensopivia. Jos alkaisit kstsella ympärillesi, saattaisit yhtäkkiä kohdata miehen, jota haluat ihan hulluna.
Moni menee yhteen ihan väärän puolison kanssa, kun halutaan perustaa perhe ja vakiintua, silloin ajaudutaan näihin seksittömiin liittoihin.
N49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista kaikille, myös sille joka jostain syystä väittää minun valehtelevan jostain..? Tiedoksi etten ole lihava (jos sillä nyt muka jotain ihmeellistä merkitystä oli) ja arvostan itseäni ja kosketukset luonnistuvat, halailu ja suukottelu jne on ihan jokapäiväistä.
Täytyy lukea noita väestöliiton sivuja. Ja etsiä tietoa muualtakin.
Vankka luuloni kyllä on, että en vaan ole kovin seksuaalinen ihminen, eikä siinä sen kummempia syitä tai traumoja ole. Mutta puolisoni vuoksi pitää vissiin kartoittaa tämmöisetkin mahdollisuudet läpi. Ja mikäli tilanne ei parane ja mies joskus tahtoo sen vuoksi erota, niin hankalaksi en aio asettua. Itse en kyllä suhteeseen enää kenenkään kanssa ryhtyisi, ellei löytyisi joku todella ihana ja upea mies, joka olisi vielä yhtä haluton kuin minäkin. (Tuskin.)
Ap
Minäkin luulin nelikymppiseksi asti olevani löhes aseksuaali ja että minulla olisi matala libido. Sitten kävi ilmi, etten vain ollut koskaan tavannut sellsista miestä, jonka kanssa on aitoa kemiaa. Jotkut ovat näköjään (vastentahtoaan) luonnostaan valikoivampia siinä kuin toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua hyvin. Itselleni riittää seksiä 2-3krt/kk. Sillon, kun sitä on nautin siitä. Ja se kiihottaa mua paljon. Te olette miehesi kanssa seksuaslisesti ei sopiva pari. Minä en oo koskaan halunnu usein. En ole masentunut. Liikun, syön terveellisesti, en polta, enkä juo. Teen vaan mielummin muuta, kun... Koko ajan.
Toihan on jo tosi paljon.
Mä saan 1krt 3kk välein...
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti rakastat miestäsi niin haluat parasta hänelle ja haluat hänen olevan onnellinen, eli toisin sanoen älä ole itsekäs. Seksuaalinen yhteensopivuus on tärkeää suhteessa. Joko päästät miehestäsi irti tai sitten avoin suhde että miehesi saa mitä haluaa.
Itse opin ettei suhde toimi jos jokin pääasia yhteensopivuudessa ei toimi. Eli ihan turha roikkua vain niissä syissä joissa "mies on hellä ja tekee kotityöt ja näyttää rakkautta ja meillä on hauskaa", ei nuo ole tarpeeksi hyviä syitä olla yhdessä jos teille ei ole oikeasti aitoa kemiaa joka osa-alueella. Joko korjaat ongelmasi tai sitten hyväksyt että tuollainen olet. Älä pakota miestäsi olemaan kanssasi. Keskustelkaa avoimesti vaihtoehdoista ja arvoistanne mikä on tärkeintä.
Miten ihmeessä mies saisi mitä haluaisi avoimessa suhteessa? Seksin saaminen on naiselle helppoa, mutta suuren työn takana miehelle, jos on yhtään rimaa eikä itse ole 1% mies. Jos siihen ulkopuolisen viettelyyn ja ulkopuolisen suhteen ylläpitoon pitää panostaa, kuten pitää, se panostus on tietenkin pois jostain muusta, kuten suhteesta vaimoon. Onko se sitten vaimollekaan mielekästä?
En ainakaan itse käytännössä edes halua panna ulkopuolisia, altistaa itseni taudeille ja sekoilulle. Jos siihen miinakenttään pitää lähteä, tarkoitus on etsiä uusi, yksiavioinen kumppani. Johon voi luottaa, jonka kanssa voi rakentaa yhteistä elämää. Jos ei ole seksiä, ei ole suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalinen halu tai sen määrä ei ole mikään luonnontieteen vakio. Vielä hämmästyttävämpää voi olla, että jopa mies voi pärjätä vähemmällä jos rakkautta on. Itse olen alkanut pärjätä vähemmälläkin enkä vaihtaisi vaimoani seksin vuoksi. Ne joilla sukat vipattaa kovaa, ei varmaan pärjää, mutta ne saa sitten uskomaan että kyseessä olisi normi. Itseäni häiritsisi etten tiedä ja ei olla samalla viivalla. Se on iso särö parisuhteessa. Terapioista en tiedä, mutta sitäkin voi miettiä, pari/seksuaali. Jos tilanne on noin nollassa, niin eihän se siitä huononnukaan. Lattialta ei voi pudota. Mutta puhu miehellesi.
Jos ei ole seksiä vaikka toinen haluaa, ei ole rakkauttakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua hyvin. Itselleni riittää seksiä 2-3krt/kk. Sillon, kun sitä on nautin siitä. Ja se kiihottaa mua paljon. Te olette miehesi kanssa seksuaslisesti ei sopiva pari. Minä en oo koskaan halunnu usein. En ole masentunut. Liikun, syön terveellisesti, en polta, enkä juo. Teen vaan mielummin muuta, kun... Koko ajan.
Toihan on jo tosi paljon.
Mä saan 1krt 3kk välein...
Toihan on jo tosi paljon.
Itse saan 1 krt 12 kk välein. :(
kokki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua hyvin. Itselleni riittää seksiä 2-3krt/kk. Sillon, kun sitä on nautin siitä. Ja se kiihottaa mua paljon. Te olette miehesi kanssa seksuaslisesti ei sopiva pari. Minä en oo koskaan halunnu usein. En ole masentunut. Liikun, syön terveellisesti, en polta, enkä juo. Teen vaan mielummin muuta, kun... Koko ajan.
Toihan on jo tosi paljon.
Mä saan 1krt 3kk välein...
Toihan on jo tosi paljon.
Itse saan 1 krt 12 kk välein. :(
Vain lisääntymistarkoitukseen?
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5324 kirjoitti:
Tämä on selvä keissi. Syy ongelmaan on yksinkertainen, mutta erittäin vaikea ratkaista. Syy on: SEKSINNE ON HUONOA.
Tämä on useimmiten haluttomuuden syy, mutta niin iso tabu, ettei siitä puhuta. Suhteen alussa muut asiat kompensoivat, ja huonompikin seksi kelpaa, sillä tunteet ovat enemmän pinnassa. Pelkkä kumppanin läheisyys tarjoaa mielihyvää. Kun suhde vakiintuu, niin näin ei enää ole, vaan seksin merkitys on enää vain seksi. Eli maksimaalinen fyysinen nautinto ja mielihyvä. Jos seksi ei tuota fyysistä iloa ja nautintoa, niin se ei enää kiinnosta.Olen tässä samoilla linjoilla.
Seksistä pitää saada jotain irti, että sitä haluaa. Enkä puhu nyt pelkästään orgasmista.
Jotta seksistä tulisi semmoista, että siitä saa jotain irti, pitää itse kommunikoida ja kehittää sitä semmoiseksi. Ei auta vaan istua pöytään valittamaan huonosta ruuasta, odottaa että joku muu vaan tietää juuri sun lempiruuat. Saatikka että itse osallistuisit ruuan hankintaan ja valmistukseen.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista kaikille, myös sille joka jostain syystä väittää minun valehtelevan jostain..? Tiedoksi etten ole lihava (jos sillä nyt muka jotain ihmeellistä merkitystä oli) ja arvostan itseäni ja kosketukset luonnistuvat, halailu ja suukottelu jne on ihan jokapäiväistä.
Täytyy lukea noita väestöliiton sivuja. Ja etsiä tietoa muualtakin.
Vankka luuloni kyllä on, että en vaan ole kovin seksuaalinen ihminen, eikä siinä sen kummempia syitä tai traumoja ole. Mutta puolisoni vuoksi pitää vissiin kartoittaa tämmöisetkin mahdollisuudet läpi. Ja mikäli tilanne ei parane ja mies joskus tahtoo sen vuoksi erota, niin hankalaksi en aio asettua. Itse en kyllä suhteeseen enää kenenkään kanssa ryhtyisi, ellei löytyisi joku todella ihana ja upea mies, joka olisi vielä yhtä haluton kuin minäkin. (Tuskin.)
Ap
Tuosta voi kyllä helposti tulkita, ettei suhteen pelastaminen ole kovin tärkeää sinulle. "Pitää vissiin kartoittaa tämmöisetkin mahdollisuudet läpi."
Eipä vaikuta lupaavalta.
Vierailija kirjoitti:
Miehen tulisi jättää sut mielestäni ja etsiä kiihkeä nainen itselleen.
Raadollista mutta näin se valitettavasti on, miksi molempien pitäisi kärsiä.
Kuinka alkoholi vaikuttaa asiaan? Niin epäterveellistä kuin se onkin niin saattaa avata kaikenlaisia "lukkoja".
Sinulla on asennevamma.
N