Lue keskustelun säännöt.
Opettaja, sairaanhoitaja, suostuisitko asumaan Helsingissä soluasunnossa?
18.12.2019 |
Olen vaihtamassa alas opettajasta sairaanhoitajaksi. Uteliaisuuttani lueskelin kokemuksia sairaanhoitajana työskentelemisestä Lontoossa.
Asuntojen hinnat, vuokratkin, ovat niin kovat, että opettajan tai sh:n koko kuukausipalkka menisi yksiön vuokraan. Julkiset tahot tarjoavat mm. hoitajille ja opettajille vuokra-asuntoja asuntola- tai soluasunto-tyyppisistä taloista. Eli omassa käytössä on huone, mutta Kylppäri ja keittiö yhteiskäytössä.
Ja näistäkin vuokra 500 puntaa/kk.
Joudutaanko esim Helsingissä menemään kohta samaan, kun vaikkapa varhaiskasvatuksen opettajan palkalla ei siellä juuri ole asuntomarkkinoille jakoa? Olisitko valmis korkeakoulutuksen suorittaneepa aikuisena asumaan solukämpässä?
Kommentit (44)
Voisin asua jos olisin sinkku. Sairaanhoitajan kannattaa lähteä töihin Norjaan tai arabimaihin niin pääsee liksoille. Helsingissä ei ole sairaanhoitajan mitään järkeä asua ellei halua asua Hussin murjuissa. Tosin voi toki hakea hussin kämppää esim. Jätkäsaaresta missä on uudempia työsuhde asuntoja. Vapaiden markkinoiden asuntoihin en itse lähtisi sairaanhoitajan palkasta, ei ole järkeä jos puolet palkasta menee asumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just luin jostain lastentarhanopettajasta, joka oli vähän aikaa töissä Helsingissä ja asui Vantaalla. Hintataso oli niin korkea, että muutti takaisin kotikuntaansa, ei pärjännyt lton palkalla.
kyllä tuohon mennään pk-seudulla varmaan pian, eihän esim. päiväkotityöntekijöilllä ole muuten mahdollisuuksia asua ja työskennellä pk-seudulla.
Opiskelin ulkomailla ja asuin ne vuodet joko alivuokralaisena tai solussa. Voisin asua vieläkin jos olisin sinkku. Työkaverini asuu solussa, Helsingissä. Kyllä se kimppa-asuminen Suomeenkin tulee, kun isojen kaupunkien hinnat menee ihan mahdottomiksi.
Sanni16kerava kirjoitti:
Mikäs ihme tuossa on?
Valtaosa ihan kotimaisistakin reissuhommissa olevista raksamiehistä asuu usean ihmisen asuttamassa solussa. Monesti on esim iso omakotitalo vuokralla, siellä sit asustaa about viis ukkoa.
Ei ne ostele kämppiä kampeista..
Käykö ne raksaukot kolmivuorotyössä ja kaikki eri vuoroissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä oma yksiö -käytäntö opiskelijoilla on aika uusi juttu. Opiskelin 80- luvulla ja lähes kaikki asui asuntoloissa, soluissa, alivuokralaisina tai kimppakämpissä. Oma huone oli luksusta.
Vierailija kirjoitti:
Helsinkiläinen kirjoitti:
Ostat ensin yksiön vanhasta talosta vaikka Tuusulasta tai Keravalta. Siitä sitten pikkuhiljaa parempaan. Ei yksiö Punavuoressa ole mikään ihmisoikeus.
En ole Helsingistä enkä sinne muuttamassa. Kunhan vaan pohdin, olisiko tällainen soluasuntojen tarjoaminen Suomessa mahdollista ja kelpaisiko ne ihmisille.
Ensin miniasunnot, sitten solukämpät.
Serkkuni yritti tehdä sh: n töitä Helsingissä ja asua Vantaalla. Ei siitä mitään tullut, kun työmatka oli niin pitkä. Tuusula ja Kerava vielä kauempana.
Aloitin sh:n työt Hkissä aikoinaan niin, että asuin työnantajan tarjoamassa solukämpässä. Se oli kauheaa! Kämppis oli juoppo sh. Kun en ollut kotona hänellä oli tapana katsoa sängyssäni tv:tä samalla syöden niin, että sänky oli sitten täynnä ruokaa. Hän penkoi tavaroitani, söi ruokiani, vaati lainaamaan rahaa jne. Tuo asunto oli siis ihan tavallinen asunto, eikä huoneeni ovessa ollut lukkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etu-Töölö kirjoitti:
Mikä ihme siinä on että kaikilla persaukisilla on hirvee hinku keskustaan?
Ja sit itketään kun raha ei riitä mihinkään?Niinkuin joku tuossa aiemmin jo totesi, yksiö sieltä kantakaupungista ei ole mikään ihmisen perusoikeus joka kaikkien tulee minimissään saada..
If cant stand the heat, stay out of the kitchen!
Jos joku haluaa asua kunnolla kaukana, ei sekään kelpaa. Sitten valitetaan, että turha vaatia palveluja jonnekin takahikiälle. Ilmeisesti köyhempien pitäisi vain hyväksyä jokin slummiparakki pääkaupunkiseudun reuna-alueilta, asumisviihtyisyys ei kai ole ihmisoikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä. Asuin jokusen kuukauden opiskelijana solussa, sitten oli pakko päästä pois kun toinen ihminen samoissa tiloissa ahdisti niin paljon. Asuisin mieluummin metsässä tai siltojen allakin, kunhan saisi olla yksin, kuin solussa.
Hollannissa tuo on ihan perus. Kotikaupunkini vuokrataso on viime aikoina räjähtänyt käsiin (40-50 m2 on helposti 900-1200 euroa, asuintalo tai hieno kämppä 1200-1600, luksusasunnot yli kahta tonnia) ja ihmisillä ei siis todellakaan ole varaa enää asua ja olla olemassa. Halvimmat privaattisektorin kämpät ovat jotain 800-900 euroa, jonka päälle usein 150 euroa muita maksuja.
Vastavalmistuneet ja nuoret aikuiset asuvat kimppakämpissä, ja jostain kämyisistä huoneista jaetussa kämpässä (=jaettu keittiö, kylppäri, vessa) pitää maksaa 500-650 euroa. Monet jäävät asumaan opiskelijataloihinsa, jotka usein ovat terveysriskejä jo siisteys- ja remppatasoltaan.
En itse enää ikinä halua asua jaetussa asunnossa. Opiskelija-aikana sain puolessa vuodessa jo tarpeekseen möykkäävistä kämppäkavereista, kylppärin panttaajista, kämppiksen joka-aamuisista valkosipulip-skoista ja siitä että pesukone on aina täynnä jonkun toisen rättejä. Ei enää ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinkkuna voisin ja perheellisenä, jos olisin tilapäisesti töissä muualla kuin kotipaikkakunnallani, voisin asua myös solussa. Aikanaan, kun lopettelin opintojani (aineopettaja opetusharjoittelu) olivat puolisoni ja kaksi lastamme puolen vuoden ajan viikot toisella paikkakunnalla, kun vaimoni sai töitä sieltä ja itse asuin soluasunnossa.
Voisin hyvinkin asua, jos oman tilavan makuuhuoneen yhteydessä olisi oma vessa+suihku+jääkaappi. Yhteisissä tiloissa voisi olla olohuone ja keittiö.
Lisäksi olisin valmis maksamaan muutaman kympin extraa siitä, että olohuoneen ja keittiön kävisi viikottain siivoamassa ulkopuolinen siivoaja, niin ei tarvitsisi siivoamisesta vääntää kämppisten kanssa (jos oletetaan että olohuoneen ja keittiön siivoamisessa menisi ammattilaiselta tunti, olisi se kuukaudessa 160 €, ja tämän jakaisi esim. kolmen - neljän kämppiksen kesken, niin ei tuntuisi pahasti vuokrassakaan).
Itse asiassa tuollainen asumismuoto olisi itselleni mieluisampi kuin yksiössä asuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsinkiläinen kirjoitti:
Ostat ensin yksiön vanhasta talosta vaikka Tuusulasta tai Keravalta. Siitä sitten pikkuhiljaa parempaan. Ei yksiö Punavuoressa ole mikään ihmisoikeus.
Sinänsä huvittavaa, että kun itse valmistuin hoitaja pystyi ostamaan yksiön Ullanlinnasta. Nyt se on täysin mahdotonta. Siis ilman säästöjä
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voisin asua, jos tietyt speksit täyttyisivät (eivät ikinä täyttyisi, joten en voisi asua solussa). Speksit ovat: sijainti Helsingin keskustassa vanhassa hyväkuntoisessa talossa, jossa on isot huoneet (huoneeni ehdoton minimi 20 m2), oma "on-suite"-kylppäri suihkuineen huoneessa, todella hyvä äänieristys ettei naapurihuoneesta kuulu mitään. Täyspäiset, siistit ja tupakoimattomat aikuiset naapurit (minimi-ikä 40 vuotta), jotka eivät biletä kotona eivätkä muutenkaan häiriköi. Siivousfirma, joka kävisi tekemässä viikkosiivouksen yleisiin tiloihin, että se tulisi varmasti aina tehtyä ja olisi siistiä ilman, että täytyisi tapella siivousvuoroista kenenkään kanssa. Tarpeeksi paljon ja tarpeeksi isoja jääkaappeja ja pakastimia, jotta kaikki saisivat useamman hyllyn/pakastelokeron omille ruoilleen. Kohtuullinen vuokra.
Joo, tämä sopisi, minkään muunlainen soluasuminen ei. Olen asunut useamman vuoden solussa. Ihan hirveää.
Itse asuin nuorena työssäkäyvänä (tehdastöissä kylläkin, ei mikään mahtava palkka, mutta toisaalta sama mitä saan nykyisinkin muista hommista) herttaisen vanhan rouvan alivuokralaisena Munkkiniemessä. Minulla oli kalustettu huone ja rouvan siivooja siivosi senkin kerran viikossa, oli ihan luksusta tällaiselle laiskalle siivoojalle! Kauheasti tavaraa sinne ei mahtunut eikä minulla paljon ollutkaan. Omat astiat jouduin säilyttämään omassa huoneessani, vaikka keittiötä sain käyttää silloin kun se oli vapaa.
Tosi kivat muistot on jääneet tuosta ajasta. Rouva oli päälle 80-vuotias ja hänellä oli vanhanaikaisen hienostorouvan tavat. Tykkäsin tosi paljon kun sain asua Munkkieniemessä halvalla. Muutin sitten pois kun menin naimisiin.
£500 ei kyllä saa mitään. Ja soluissa tai tuntemattomien kesken jaetuissa taloissa asuu myös hyvätuloiset cityn työntekijät.
T. Lontoossa asuva
Vierailija kirjoitti:
Itse asuin nuorena työssäkäyvänä (tehdastöissä kylläkin, ei mikään mahtava palkka, mutta toisaalta sama mitä saan nykyisinkin muista hommista) herttaisen vanhan rouvan alivuokralaisena Munkkiniemessä. Minulla oli kalustettu huone ja rouvan siivooja siivosi senkin kerran viikossa, oli ihan luksusta tällaiselle laiskalle siivoojalle! Kauheasti tavaraa sinne ei mahtunut eikä minulla paljon ollutkaan. Omat astiat jouduin säilyttämään omassa huoneessani, vaikka keittiötä sain käyttää silloin kun se oli vapaa.
Tosi kivat muistot on jääneet tuosta ajasta. Rouva oli päälle 80-vuotias ja hänellä oli vanhanaikaisen hienostorouvan tavat. Tykkäsin tosi paljon kun sain asua Munkkieniemessä halvalla. Muutin sitten pois kun menin naimisiin.
Miten tuollaisessa voisi seurustella tai olla mitään seksielämää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asuin nuorena työssäkäyvänä (tehdastöissä kylläkin, ei mikään mahtava palkka, mutta toisaalta sama mitä saan nykyisinkin muista hommista) herttaisen vanhan rouvan alivuokralaisena Munkkiniemessä. Minulla oli kalustettu huone ja rouvan siivooja siivosi senkin kerran viikossa, oli ihan luksusta tällaiselle laiskalle siivoojalle! Kauheasti tavaraa sinne ei mahtunut eikä minulla paljon ollutkaan. Omat astiat jouduin säilyttämään omassa huoneessani, vaikka keittiötä sain käyttää silloin kun se oli vapaa.
Tosi kivat muistot on jääneet tuosta ajasta. Rouva oli päälle 80-vuotias ja hänellä oli vanhanaikaisen hienostorouvan tavat. Tykkäsin tosi paljon kun sain asua Munkkieniemessä halvalla. Muutin sitten pois kun menin naimisiin.
Miten tuollaisessa voisi seurustella tai olla mitään seksielämää?
Ei voikaan, sopii sinkulle joka on selibaatissa.
Minä asun solukämpässä Helsingissä ja olen 28v sairaanhoitaja. Kolme kämppistäni ovat mukavia, rauhallisia ja fiksuja työssäkäyviä ja/tai opiskelevia aikuisia. Minulle tämä ratkaisu toimii oikein hyvin :)