Kuolema ahdistaa

Oletko kuolemassa? Mä meinasin kuolla, mutta ei kyllä pelottanut yhtään.

Se joka kuolemaa pelkää, ajaa sitä takaa.

Vierailija kirjoitti:

Se joka kuolemaa pelkää, ajaa sitä takaa.

Mitä tarkoitat?

Jokaisen on syytä miettiä omaa kuolemaansa silloin tällöin. Koska se on AINOA varma asia, joka tulee kaikille.

Itsekin pelkään. Viime aikoina mennyt ihan sairaaksi tää kuoleman ajattelu... Varmaan sekoan kohta. En ole kuolemassa oikeasti, mutta ajatukset laukkaa ja kun on vähän terveysongelmia niin ei voi olla miettimättä. Se lopullisuus siinä pelottaa...

Sain rauhan vl uskossa. Googlaa kuuntele seurat, srk.

Kaikkea hyvää!

Sinne mennään mistä tultiinkin eli olemattomuudesta olemattomuuteen. Turha moista on pelätä.

Itse tosin pelkään, että varsinainen kuolinprosessi on pitkä ja tuskallinen, kun Suomessa ei oikein ymmärretä kunnon kivunlievityksen päälle kuolinavusta puhumattakaan.

Minuakin ahdistaa ja pelottaa. Pelkään, että kuolen väkivaltaisesti tai kivuliaasti. Pelkään tyhjyyttä ja pimeyttä, olemattomuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Minuakin ahdistaa ja pelottaa. Pelkään, että kuolen väkivaltaisesti tai kivuliaasti. Pelkään tyhjyyttä ja pimeyttä, olemattomuutta. 

Minäkin... ja sitä, että tajuaa, että nyt kuolee ja elämä ja kaikki rakkaat jää.

Pelkään tukehtumista :(

Minä uskon Jeesukseen ja pyrin elämään elämäni hänen opetuksensa mukaan. Ei ahdista kauheasti.

Minäkin pelkään ja olen koko ajan ahdistunut. Ennen rukoilin, mutta se jäi pois ja nyt en kykene vaikka haluaisinkin. Ihan kuin joku saatanallinen voima estäisi.

Kuolema on mielessäni päivin ja öin. Saan jopa paniikkikohtauksia enkä pysty elämään onnellisesti. Pelkään joutuvani iäksi Helvettiin, koska en rukoile ja elä uskonnollista elämää.

Niin ja siis oon muslimi, mutta en ole ollut yhteydessä muslimiyhteisöön vuosiin.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin pelkään ja olen koko ajan ahdistunut. Ennen rukoilin, mutta se jäi pois ja nyt en kykene vaikka haluaisinkin. Ihan kuin joku saatanallinen voima estäisi.

Kuolema on mielessäni päivin ja öin. Saan jopa paniikkikohtauksia enkä pysty elämään onnellisesti. Pelkään joutuvani iäksi Helvettiin, koska en rukoile ja elä uskonnollista elämää.

Niin ja siis oon muslimi, mutta en ole ollut yhteydessä muslimiyhteisöön vuosiin.

Rukoile Jeesusta.

Minä oikein odotan kuolemaa ja rakkaiden näkemistä!

Kuolema on juuri se asia mitä en pelkää. Sen sijaan pelkään, että joudun elämään pitkän ja kiduttavan yksinäisen loppuelämän.

Kohtaamme sen kaikki aikanaan. Viimeisessä takissa ei ole taskuja.

Haluaisit siis olla kuolematon?

Eihän ihminen kuolemaa pelkää, vaan kuolemista - sitä hetkeä kun kuolee ja tietoisuutta siitä että joskus kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin ahdistaa ja pelottaa. Pelkään, että kuolen väkivaltaisesti tai kivuliaasti. Pelkään tyhjyyttä ja pimeyttä, olemattomuutta. 

Lisään vielä tähän omaan viestiini, että itselläni kuolemanpelko liittyy vahvasti muuhun ahdistuneisuuteen, stressiin sekä siihen, että en ole tyytyväinen elämääni. En koe saavuttaneeni mitään ja pelkään, että kuolen yhtäkkiä ja kaikki hyvä jää kokematta. Pelkään, etten saa kokea onnea koskaan. Lisäksi menneisyyden ikävät kokemukset ja traumat vaivaavat ja nivoutuvat osaksi tätä pelkomasennuspaniikkiahdistusta. 

Hei jos sua yhtään lohduttaa niin mun vanhemmat on molemmat olleet todella lähellä kuolemaa. Heidät on pelastettu lääketieteen keinoin takaisin elämään. Molemmat sanoivat, että ei ollut mitään pelättävää. Oli ihan rauhallinen ja hyvä olo.

Itse olen nähnyt työni takia muutaman kerran kuolleen ihmisen ja jotenkin minulle valkeni, että se oli siinä. Ei oo ketään kotona.

Sun pelot on tosi inhimillisiä, mutta niistä voi päästä yli.

Tsemppiä!