Oululaisäiti kysyy: Miksi nykyään paheksutaan, jos isommat huolehtivat pikkusisaristaan? Näinhän on aina ollut isoissa perheissä (ja tulee olemaan).
Ne joita on siunattu lukuisilla lapsilla tietävät kuinka tervetullut on isompien lasten apu on arjen keskellä.
Ihan mielellään he auttavat ja läksyt yms. tulee kyllä hoidettua. Siinä sivussa kotityötkin tulevat tutuiksi.
Ja saavat hyvää kokemusta ennen kuin itse aikanaan tulevat äidiksi tai isäksi. Muistan vieläkin kuinka hoitaja ihmetteli miten näppärästi mulla sujui esikoisen vaipanvaihto synnärillä. :)
Miksi lapsesta pitäisi kasvattaa pikkuprinssi tai prinsessa, jota pitää maanitella kotitöihin?
Kommentit (84)
Juuri pari viikkoa sitten kuuntelin katkeroitunutta vanhusta, 8 lapsen äitiä, joka itki miten on 8 lasta hoitanut ja nyt hän on vanhainkodissa hoidettavana.
Eteenpäin kun mentiin jutussa vanhin noin 60v tytär oli käynyt viimeksi isän hautajaisissa 3v sitten, äidin sanojen mukaan katkera kun joutui pienempiä hoitamaan, tottakai niin piti tehdä äidin mukaan.
Ymmärrän hyvin tyttären katkeruuden, olen samaa ikäluokkaa ja aika harvalla kaverillani oli isoa sisarusjoukkoa, lapsuus 60-luvulla oli varsin vapaata, kunhan muisti syömässä käydä, muuten sai viilettää kesät talvet pitkin metsiä ja rantoja. Ei tarvinnut vahtia pienempiä sisaruksia, jos nämä eivät pysyneet perässä jäivät kotiin äidin helmoihin tai mummolle.
Kyllähän sitä katkeroituu kun tietää toisten viilettävän vapaana ja itse saa auttaa kotitöissä ja pienempien hoidossa, koska on jo iso 7v..
Ymmärrän myös myös äidin katkeruuden, aikaisemmin elämä oli ollut työtä lapsesta asti, omat lapset vaan kasvatti jo muuttuneessa maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella lapsella on oikeus lapsuuteen. Miksi lapsen pitäisi hoitaa vanhempiensa vastuuta? Itse vanhimpana lapsena inhosin sitä, että pikkusisaria piti hoitaa, kun luokkatoverit meni kylille tai muuhun kivaan. Se hävetti, nöyryytti, enkä saanut siitä mitään kiitosta tai palkkaa, mutta nuhtelut kyllä, jos jäi joku asia tekemättä. Tästä syystä en halua lapsia ollenkaan. Minulle ei ole syntynyt luonnollista hoivaviettiä ja ajatuskin lapsen hoidosta tuo huonot muistot lapsuudesta. Tämä on minun syyni olla vela. Meitä oli 6 lasta ja vaikka sisaret rakkaita onkin niin silti vältän lapsuuden perheen kanssa olemista.
Naapurissa asuu teini, jolla on 2 pikkuveljeä. Ikäeroa on ja minua säälittää katsoa vierestä, kun teini taistelee olemassaoleostaan näiden kahden huomiota rohmuavan lapsen kanssa. Naapurin äiti kerran minulle sanoi, ettei ymmärrä, miksi tuo teini hankaa vastaan, niin sanoin vain vanhimpana lapsena ymmärtävän teiniä todella paljon. Hänelläkin on oikeus nuoruuteen ja menoihin. Tästä äiti ei pitänyt eikä ole teinistään sen koommin minulle avautunut.
Tuo voisi olla minun elämästäni. Meitä oli viisi, minä vanhin ja kaikki olimme syntyneet 10 vuoden sisään. Ikäerot olivat pari kolme vuotta, mutta silti minulta odotettiin pienempien hoitamista ja vahtimista jatkuvasti. Lisänä taloustyöt, joita toiseksi vanhimman sisareni kanssa aloimme tehdä ihan lapsina. Myöskään minulla ei ole lapsia, enkä oikeastaan ole yhtään kaivannutkaan.
Nyt vanhempamme ovat kumpikin hyvin vanhoja, eivätkä varmaan elä enää kovin kauan. Sama vastuun kaato vanhimman lapsen niskaan jatkuu edelleen, nyt vanhusten asioiden hoitajana. Sisaruksenikin saivat lapsina sen opin, että minä hoidan esim. kaikki viralliset asiat ja hoitojärjestelu. Jos en hoitaisi, seuraisi suuri ihmettely.
Jos perheesi ei pyörisi ilman vanhempien sisarusten auttamista, niin silloin he tekevät liikaa. Muu lienee normaalia.
Jos ap on sama kuin se, joka tuntuu täällä pilkkaavan jonkun omia lapsuudenkokemuksia, niin pistää miettimään, että miksi niitä lapsia hankkii kun ovat näköjään vain joku tuotettava karjalauma (empatian määrästä päätellen). Jos uskonnon pakosta niin enpä sitten paljoa muutakaan ko. aihepiiristä jaksa yrittää ymmärtää. Rakkaudella on tuskin paljoa merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska keneltäkään ei saa vaatia yhtään mitään. Kaikkien pitää saada olla niin kuin haluavat. Ettei tule traumoja.
Pitää olla aikuisena uusavuton.Melkoista lässytystä taas. Tottakai lapsilta tulee vaatia erilaisia asioita ja asettaa heille rajat, vaikka he vastustaisivat asiaa. Se kuuluu vanhemman tehtävään.
Mutta on täysin väärin pakottaa esimerkiksi esikoinen hoitamaan pienempiä sisaruksiaan. Varsinkin jos sitä tapahtuu jatkuvasti.
Miksi se on väärin?
Pakotetaanhan lapset käymään kouluakin.
Niin? Ymmärrätkö mikä vastuu lapsen hoitaminen on? Mitäs jos jotain sattuu? Ja toisekseen oppivelvollisuus on ihan laissa määritetty ja koulussa oppiminen on lapsen omaksi hyväksi.
Ei minulle ole ainakaan jäänyt mitään traumoja että isä laittoi töihin pienenä. Kunniotan isävainajaa että oli niin paljon tarmoa ja viitseläisyyttä opettaa lapsia töihin.
Moni vanhempi laiskuuttaan ei opeta lapsiaan töihin. On paljon helpompaa tehdä itse kuin kuluttaa aikaa lasta opettaen.
Jos sisarusten pitää hoitaa pikkusisaruksia, heidän pitää saada myös osallistua päätöksentekoon siitä montako lasta perheeseen tulee. Jos mitään vaikutusmahdollisuuksia ei ole, vaan aina tulee uusi vauva, niin onhan tuo hirveää. Mieti omalle kohdallesi.
Vierailija kirjoitti:
Jos perheesi ei pyörisi ilman vanhempien sisarusten auttamista, niin silloin he tekevät liikaa. Muu lienee normaalia.
Jos ap on sama kuin se, joka tuntuu täällä pilkkaavan jonkun omia lapsuudenkokemuksia, niin pistää miettimään, että miksi niitä lapsia hankkii kun ovat näköjään vain joku tuotettava karjalauma (empatian määrästä päätellen). Jos uskonnon pakosta niin enpä sitten paljoa muutakaan ko. aihepiiristä jaksa yrittää ymmärtää. Rakkaudella on tuskin paljoa merkitystä.
😊
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö lapsia saa nykyään edes pyytää viemään roskia tai muuta vastaavaa? Eikö teidän lapset tosiaan tee mitään muuta kuin syö sen 5 ateriaa päivässä ja se on siinä, koska tämä on ilmeisesti elättämisen määritelmä eikä lapselta voi vaatia mitään mikä ei liity suoraan elossa pysymiseen.
"Luokkakaverit pyöri kylillä menemään". Eihän tuo kylillä pyöriminen ole mikään oikeus. Ja mitä siellä kylillä tehdään, no yllätys yllätys, vanhempien antamilla viikkorahoilla ostetaan vaatteita, mässyä ja kaikkea muuta kivaa.
Ymmärrän, jos jatkuvasti laitetaan vaikka se esikoinen hoitamaan sisaruksia ilman minkäänlaista korvausta ja kiitosta. Kyllä mielestäni tämmöisistä asioista pitää pystyä neuvottelemaan perheessä eikä pakottaminen lasten hoitoon voi olla inherentisti väärää.
Uskomatonta, että täällä verrataan roskien viemistä pienemmän sisaruksen hoitamiseen. Tottakai kotitöitä on tehtävä, mutta itse en kyllä laske lasteni hoitamista ja kasvattamista kotitöihin. Se on minun tehtävä vanhempana. Molemmat lapseni ovat tasa-arvoisessa asemassa ja esikoinen ei ole missään hoitovastuussa kuopuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Lapset kylläkin tehdään tietoisesti, niitä ei mitenkään "siunaannu". Nykyään paheksutaan tätä, koska isommillakin lapsilla on oltava oikeus lapsuuteen ja siihen kuuluvaan huolettomuuteen. Tuollainen asetelma ajaa lapset hyvin eriarvoiseen asemaan ja vanhin lapsi usein ajautuu elämässään huolehtimaan muista ja muiden tarpeista itsestään välittämättä.
Ennenkaikkea hyvä ohjenuora olisi tehdä niitä lapsia sen verran kuin itse pystyy hoitamaan
Kyllä minä ainakin koen olevani huolehtija, vaikka en koskaan varsinaisesti ole joutunut nuorempaa sisartani hoitamaan.
Eikö tästä ole tutkimuksiakin, esikoiset huolehtii ja kuopuksia pidetään aikuisinakin vauvoina.
Vierailija kirjoitti:
Ei minulle ole ainakaan jäänyt mitään traumoja että isä laittoi töihin pienenä. Kunniotan isävainajaa että oli niin paljon tarmoa ja viitseläisyyttä opettaa lapsia töihin.
Moni vanhempi laiskuuttaan ei opeta lapsiaan töihin. On paljon helpompaa tehdä itse kuin kuluttaa aikaa lasta opettaen.
Niin kauan kuin homma on sama kaikille sisaruksille, niin homma on ok. Toki töissä pitää olla joku roti. Mutta jos vanhin lapsista on tehnyt peltohommia viiden vanhasta ja kuopuksen ei tarvitse tehdä mitään, niin sitten ollaan väärillä jäljillä.
Vierailija kirjoitti:
Koska keneltäkään ei saa vaatia yhtään mitään. Kaikkien pitää saada olla niin kuin haluavat. Ettei tule traumoja.
Pitää olla aikuisena uusavuton.
Niiltä aikuisilta ei saa vaatia, että hoitavat lapsensa?
Jokainen tajuaa, että tässä ei puhuta satunnaisesta pikkusisaren perään katsomisesta. Joissakin paikoissa kuitenkin lapset ovat säännöllisesti toisten lasten hoiteissa.
Lastenhoito kuuluu vanhemmille, ei sisaruksille.
Vierailija kirjoitti:
...
MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:
Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy emmekä vihastuta vanhempiamme emmekä esimiehiämme, vaan kunnioitamme, palvelemme, tottelemme, rakastamme ja arvostamme heitä.
Ei ole todellista. No toisaalta, uskonnothan toimimat pelotteena tietynlaisille ihmisille. Muut voivat käyttää päätään oma-aloitteisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ei minulle ole ainakaan jäänyt mitään traumoja että isä laittoi töihin pienenä. Kunniotan isävainajaa että oli niin paljon tarmoa ja viitseläisyyttä opettaa lapsia töihin.
Moni vanhempi laiskuuttaan ei opeta lapsiaan töihin. On paljon helpompaa tehdä itse kuin kuluttaa aikaa lasta opettaen.
Minä taas näen tuosta kirjoituksesta trauman. Sen on just sellainen, että en minäkään, niin kärsikää toisetkin tai katsotaan toisten valintoja alaspäin. Tämä on ehkä kärjistetysti esitetty, mutta joku varmaan osaa pukea sen hienompaa asuun. Joku empatian puute tai ymmärtämättömyys toisten tekemisistä.
Toinen lapsi on yleensä huono kasvattaja. Usein julma. Kun ei ne omat kehittymättömät kyvyt riitä siihen. Ei ole ymmärrystä siihen mitä se voi vaikuttaa pidemmällä aikavälillä että pakotat pienemmän tekemään tahtosi mukaan karjumalla, repimällä, tukistamalla ja muilla autoritäärisillä pakkokeinoilla. Omat hermot ei riitä kuuntelemaan vauvan itkua tai uhmaikäisen raivareita, vaan sen tilanteen haluaa päättyvän heti, vaikka pakolla. Mitä enemmän sisarus joutuu ottamaan vastuuta, sitä enemmän se kuormittaa ja riski tällaiseen kasvaa. Vanhempi lapsi voi hyvillä mielillä katsoa silloin tällöin pienemmän perään, mutta ei hän voi ottaa kasvattajan roolia, kun on itsekkin keskeneräinen. Lapsenvahtimisaika pitää suhteuttaa sen mukaan että isomman hermot varmasti kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska keneltäkään ei saa vaatia yhtään mitään. Kaikkien pitää saada olla niin kuin haluavat. Ettei tule traumoja.
Pitää olla aikuisena uusavuton.En koskaan joutunut lapsena hoitamaan ketään muita lapsia. Olen itse kuopus, jota tosin hoiti omat vanhemmat, ei sisarukset. Tämä ei tehnyt minusta uusavutonta, vaan ihan olen omat lapseni hoitanut ongelmitta.
On ollut hieno lapsuus. Olet voinut päristellä partaasi silloin ja nykyäänkin.
Niin, entä sitten? Pointtini oli, että se, ettei hoida lapsia lapsena, ei aiheuta uusavuttomuutta. Jos nyt näin rautalankamallin sinulle asiasta väännän.
Vierailija kirjoitti:
Ei minulle ole ainakaan jäänyt mitään traumoja että isä laittoi töihin pienenä. Kunniotan isävainajaa että oli niin paljon tarmoa ja viitseläisyyttä opettaa lapsia töihin.
Moni vanhempi laiskuuttaan ei opeta lapsiaan töihin. On paljon helpompaa tehdä itse kuin kuluttaa aikaa lasta opettaen.
Kyllä minullekin on töitä opetettu, oikeastaan parasta oli kun töitä tehtiin yhdessä perheen kanssa, yrittäjiä kun vanhemmat olivat, samalla vanhemmat juttelivat kaikesta elämässä, omasta lapsuudestaan, maailman menosta jne mutta koskaan ei ollut vastuuta työstä liikaa.
Olen tuo joka 60-luvulla viiletti pitkin metsiä, usein iltaruuan jälkeen vanhemmat ottivat mukaan töihin, jäänyt tähän tehdään vähän hommia yhdessä kun ei olla koko päivänä nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö lapsia saa nykyään edes pyytää viemään roskia tai muuta vastaavaa? Eikö teidän lapset tosiaan tee mitään muuta kuin syö sen 5 ateriaa päivässä ja se on siinä, koska tämä on ilmeisesti elättämisen määritelmä eikä lapselta voi vaatia mitään mikä ei liity suoraan elossa pysymiseen.
"Luokkakaverit pyöri kylillä menemään". Eihän tuo kylillä pyöriminen ole mikään oikeus. Ja mitä siellä kylillä tehdään, no yllätys yllätys, vanhempien antamilla viikkorahoilla ostetaan vaatteita, mässyä ja kaikkea muuta kivaa.
Ymmärrän, jos jatkuvasti laitetaan vaikka se esikoinen hoitamaan sisaruksia ilman minkäänlaista korvausta ja kiitosta. Kyllä mielestäni tämmöisistä asioista pitää pystyä neuvottelemaan perheessä eikä pakottaminen lasten hoitoon voi olla inherentisti väärää.
Uskomatonta, että täällä verrataan roskien viemistä pienemmän sisaruksen hoitamiseen. Tottakai kotitöitä on tehtävä, mutta itse en kyllä laske lasteni hoitamista ja kasvattamista kotitöihin. Se on minun tehtävä vanhempana. Molemmat lapseni ovat tasa-arvoisessa asemassa ja esikoinen ei ole missään hoitovastuussa kuopuksesta.
Kun vanhempi käy kauppareisulla, voi aivan hyvin pyytää vanhempaa lasta katsomaan pienempien perään sen hetken.
Lisäksi voi edellyttää lapsia korjaamaan lelunsa omille paikoilleen leikin päätyttytä. Omien lautasten laittaminen astiainpesukoneeseen ei liene liian suuri vaatimus.Likapyykin laittaminen pyykkikoriin on varmaankin lasun paikka. Samoin roskien vienti, tai kissanhiekkan putsaaminen.
Onko em. lapsityövoiman väärinkäyttöä? Jos on, niin en ihmettele stressaantunutta äitiä.
Mutta haluavathan jotkut vanhemmat tarkistaa, että heidän lastaan ohjaa päiväkodissa kasvatustieteiden maisteritason "hoitajat". Tosin, eivät taida itse olla yhtä kouliintuneita lastenhoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska keneltäkään ei saa vaatia yhtään mitään. Kaikkien pitää saada olla niin kuin haluavat. Ettei tule traumoja.
Pitää olla aikuisena uusavuton.En koskaan joutunut lapsena hoitamaan ketään muita lapsia. Olen itse kuopus, jota tosin hoiti omat vanhemmat, ei sisarukset. Tämä ei tehnyt minusta uusavutonta, vaan ihan olen omat lapseni hoitanut ongelmitta.
On ollut hieno lapsuus. Olet voinut päristellä partaasi silloin ja nykyäänkin.
Niin, entä sitten? Pointtini oli, että se, ettei hoida lapsia lapsena, ei aiheuta uusavuttomuutta. Jos nyt näin rautalankamallin sinulle asiasta väännän.
Liioittelet ja haluat käsittää väärin.
*eri
On ollut hieno lapsuus. Olet voinut päristellä partaasi silloin ja nykyäänkin.