Lapsi syö kaiken, lihoo ja lihoo

Vierailija kirjoitti:

Mitä syöt? Itsellä samantapainen historia, ja vaikka olen pysynyt (normaalin, ei enää anorektisen) hoikkana, vasta lähemmäs nelikymppisenä oli ruokavalio hioutunut sellaiseksi ettei syömistä tarvitse sen kummemmin miettiä tai säännöstellä eikä elää jatkuvassa näläntunteessa painon kurissa pitääkseen. Ruokavalio perustuu täyskauraleipään, kaurapuuroon, kasviksiin, marjoihin, vähärasvaisiin maito- ja lihatuotteisiin, kalaan, pähkinöihin ja siemeniin. Näistä koostan 5 ateriaa päivässä ja syön aina niin paljon kuin tekee mieli ja heti kun on taas nälkä. Leipää pureskellessa keho ehtii kylläisyyden tunteeseen mukaan, tästä julkaistiin hiljan ihan tutkimuskin. Pasta, riisi ja peruna uppoavat energiamääräänsä nähden liian "helposti" ja aiheuttavat myös enemmän verensokerin heilahteluja, nämä olen jättänyt ruokavaliostani kokonaan pois. Joskus kun kylässä tms joutuu noita syömään, tuntuu että näläntunteen ja liikasyömisen kierre alkaa välittömästi :) Hassusti kuitenkin kun tuo edellämainittu ruokavalio on pohjana, jokaiseen päivään mahtuu myös jälkiruoka aterialla tai parilla ilman että siitä koituu ongelmia.

Lapselle yrittäisin näyttää mallia tunteiden tyydyttämistä ja mielihyvän saamista muusta kuin ruuasta, oma aiemmin ongelmallinen ruokasuhteeni ainakin oli selkeästi kotoa opittu malli. Kun yhdessä herkuteltiin (lue: mässäiltiin) olivat muuten ankarat ja vakavat isä ja äiti iloisia ja kaikilla oli kivaa. Näin yhdistyy lapsen mielessä hyvä olo ylensyöntiin ja herkutteluun, ja se säilyy tunnemuistissa aikuisenakin. Itse olen aikuisena löytänyt herkkujen tilalle liikunnan mielihyvän lähteenä, siskoni sen sijaan on ruokakoukussa edelleen.

Ruokavalioni on varsin terveellinen, syön paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja, en juuri lainkaan vaaleaa viljaa. Jos en tekisi näin olisin paljon lihavampi. Mutta siis jos syön niin paljon kuin tekee mieli niin söisin niin että lopulta oksennan. Olen lapsena syönyt nälkääni jauhoja, hopeakuulia, nonparelleja, vanhaksi mennyttä ruokaa, keittämätöntä pastaa, kasvihuoneesta kaikki tomaatit, kerännyt metsästä ketunleipiä jne. kun vanhemmat yrittivät rajoittaa syömistä viemällä ruoat lukkojen taakse muulloin kuin ruoka-aikoina. Siis olen oikeasti syönyt sen mitä vain olen käsiini saanut. Ja jos en taistelisi kokoajan tekisin niin nyt aikuisenakin. Nälkä ei ole koskaan loppunut.

Vierailija kirjoitti:

Laitapa pikkupossu dieetille. Vit.uttaa aikuislapset jotka ei osaa kasvattaa kakaroitaan.

Sinä sen sijaan vaikutat todella älykkäältä, sivistyneeltä ja ystävälliseltä tapaukselta! Ohis

Vierailija kirjoitti:

Laitapa pikkupossu dieetille. Vit.uttaa aikuislapset jotka ei osaa kasvattaa kakaroitaan.

Ja minua v. tuttaa ääliöt.

Onneksi ap:llä on ajattelu kehittynyt paremmin kuin em. kommentoijalla. Lasta ei voi laittaa dieetille, kuten aikuista tai voi pahimmillaan aiheuttaa fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia. Itse painin lapsena muutaman vuoden ylipainon kanssa ja minulla se oli tylsistymisen,ja masentavan elämäntilanteen yhdistelmä. Minulla ei oikein ollut ystäviä eikä sitä myötä harrastuksia. Johti siihen, että ainoa tapa nauttia elämästä oli TV:n katsominen herkkujen kanssa. Vanhemmillani ei ollut mitään muuta elämää kuin TV, mutta herkkuja he eivät niinkään syöneet. En tiedä, mistä tämä tuli. Perheessämme oli kyllä karkkipäiväsysteemi eli perjantaisin sai aina karkkia. Perjantai kun on viikonlopun alku, niin olisiko se jotenkin aiheuttanut sen, että vielä nykyäänkin tuntuu, että rentoutuminen ei ole täydellistä ilman herkkuja. Perjantai ei ole perjantai, jos ei saa kahvin kanssa herkkuja.

Ap mainitsi, että lapsella on liikunnallisia harrastuksia. Lähtökohtaisesti tämä on tietenkin hyvä, mutta näin introverttina tuli mieleen, että voisiko lapsi jotenkin myös stressaantua niistä? Itselläni on esimerkiksi sellainen ongelma, että jos on jotain menoa joku päivä, niin menojen jälkeen pitää oikein aktiivisesti rentoutua kotona, jotta pääsee balanssiin. Introverttina kaikki menot kuluttavat minulta energiavarastoja. Joskus, jos menoja on ollut viikolla paljon, olen sortunut syöpöttelemään suklaapatukoita niinä vähäisinä hetkinä, kun on saanut olla kotona. Koska rentoutumisaikaa on ollut vähän, olen tarvinnut ikään kuin "boostin" rentoutumiseen. Jos taas olen saanut joku viikko vaan köllötellä kotona ja lukea jotain hyvää kirjaa, niin en edes kaipaa mitään mässäilyjä. Itsellä on paino pysynyt kurissa aikuisiällä, kun olen tottunut tuntemaan itseäni ja ymmärtämään, että kiireinen elämäntyyli ei sovi minulle ja parasta liikuntaa on kävelyretket luonnossa.

Ap, yhdistääkö lapsi syömisen johonkin tekemiseen vai vaikuttaako siltä, että ahmii puhtaasti nälkäänsä?