Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuttu ja turvallinen.
17.06.2006 |
Mun miehessä ei ole mitään moittimista.
hyvä isä, tekee kotitöitä, ajattelee aina perhettä, on lasten kanssa,
huomioi minua, hyvä sängyssä, tienaa hyvin , ei juo liikaa.
Siis ihan oikeasti täydellinen.
Ongelma on siinä, että hän on liian " tuttu ja turvallinen" .
Rakastan hän täysillä ja hän minua.
Silti kaipaisin jotain repäisevää suhdetta joka olisi syntistä ja
hurjaa, miehen jota on tavoittamattomissa.
Miksi ihmisen pitää olla tyytymätön vaikka on todella tyytyväinen.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en voi tunteilleni mitään.
Aina kaipaa jotain mitä ei omista.
Ja olen kyllä hyvin kiitollinen, ei voisi parempaa miestä/lapselle isää ollakaan!
Jos voisin painaa jotain nappia, joka saisi minut tyytyväiseksi ja nauttimaan tästä tilanteesta, painaisin sitä oitis.
että molemmilla vapaa ilta... Lapset hoidossa. Sovitte baarin, missä tavata, muttette tarkkaa aikaa. Molemmat laittautuvat poissa toistensa silmistä, ihan kuin olisivat menossa viettämään sinkkuiltaa kaupungilla. Sitten kohtaatte baarissa. Vedätte roolinne: " Saiskos neidille ostaa juotavaa?" " Käytkö usein täällä?" jne. Tutustutte toisiinne uudestaan. Flirttaatte häpeämättömästi toistenne kanssa... ja yötä viettämään halpaan motelliin ;)
Tehkää suhteeseenne sitä jännitystä.
Ensin sanot häntä täydelliseksi. Seuraavassa lauseessa kuitenkin selviää, ettei hän olekkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arki on tuollaista. Teidän täytyy vain oppia nauttimaan arjen harmaudestakin. Siitä, että on tasapainoista ja vakaata elämää.
Ollaan kokeiltu kaiken näköistä juttua.
voi kun osaisin selittää.
miten voi hyväolo olla näin huono.
Ehkä ruutiinit tappaa suhteen??
me ollaan kunpikin semmoisia ettei oikein osata elätyä
leikkeihin.
Miten sais erilaisen arjen, tai saahan sen, mutta mies olis kumminkin
aina varmistamassa, että meillä on hyvä olla.
Kai ihminen vaan on kiittämätön paska!!
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo arki tappaa suhteen, mutta myös yhteisen arjen puute tappaa suhteen - siis jos miettii esim. jotain salasuhteen pitämistä, niin siinä alkaa sitten tympiä se, että toista näkee vain silloin tällöin eikä saa viettää aikaa yhdessä siten kuin haluaisi, ei esim. nukkua yhdessä.
Jos tahtoo leikitellä vaaralla ja intohimolla, pitää sitten muistaa olla valmis menettämään kaikki se, mitä jo oli saanut.
Pitkälle meneviä pohdintoja tuosta alkuperäisestä aloituksesta, myönnän, mutta kun olen itse tällaisen kokenut.
vain seikkailun halusta.
toivon, että mies kävis vieraissa, jotta tietäisin olevani
oikeutettu.
sekavaa, mutta totta.
Haluaisin tragediaa, pettämistä tai ongelmia.
Se piristäis arkea ja saisi tulevat vuodet paremmiksi.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
vain seikkailun halusta.toivon, että mies kävis vieraissa, jotta tietäisin olevani
oikeutettu.sekavaa, mutta totta.
Haluaisin tragediaa, pettämistä tai ongelmia.
Se piristäis arkea ja saisi tulevat vuodet paremmiksi.AP
voin sulle kertoa ihan kokemuksella, pettämiset, ongelmat ja tragediat ei todellakaan piristä!!
kaikki on ollut liian helppoa eikä vastoinkäymiset tms. ole lyönyt vielä ihan oikeasti maahan. Taidat olla typerä aikapommi, joka pilaat oman ja läheistesi elämän haikailullasi. Sitten ymmärrät vasta todella mitä olet menettänyt, kun mokaat ja miehesi saa jonkun ihanan naisen joka todella rakastaa ja osaa arvostaa hyvää ihmissuhdetta. Takaisin et häntä vaan enää silloin saa!
Etpä ole ainoa joka näin typerästi mokaisi ja katuu ehkäpä lopun elämää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jäisin miehelle " rysäpäältä" kiinni ja joutuisin uudelleen
iskemään hänet.
Takaisin saaminen olisi vaikeaa ja kestäisi kauan.
Ehkäpä meilläkin menee liian hyvin.
En ainakaan ole onnistunut sitä tuttuun ja turvalliseen suhteeseen kehittämään. Epätoivoinen ajatuskin. Pettämistä en kadu ikinä. Koskaan en ole tuntenut enempää eläväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen pettänyt miestäni ja sillopin tunsin hetken " eläväni" vaikka samalla HELVETIN moiset syyllisyyden tuskat.
Uskon oikeasti etten koskaan voi olla mieheni kanssa täysin onnellinen vaikka onkin lähes " täydellinen" , rakastava, ihana isä, luotettava, kantaa vastuunsa, tekee kotitöitä ym ym
mutta se jokin puuttuu! mutta ongelma on myös se etten voi koskaan (?) miestäni jättää koska ei ole mitään selvää " syytä" , sukulaiset ym. muut ei ikinä hyväksyisi...
Nyt päälle 3-kymppisenä osaa arvostaa sitä, mitä on ja arjen harmauskin on täysin hyväksyttävissä. Ei se siitä paranemalla muutu, muutaman vuoden päästä sitä on taas samassa jamassa.
eli täällä herjataan miehiä, ei tee sitä, ei tee tätä.
ihmetellään miks menevät vieraisiin??
Tää vahvistaa käsitystä, että naiset aiheuttaa itselleen ongelmat.
itse fantasioin siitä että mies nai muita, mutta todellisuudessa en sitä halua. kiihotun siitä kuitenkin suunnattomasti. tämä tuo potkua tylsään suhteeseen! minullakin on tuttu ja turvallinen mies.
Me piristettiin tätä uomiinsa urautunutta avioelämää eroottisella pelillä. ja se toimikin oikein mainiosti! Ei varmaan kummallekaan ois tullut mieleen kokeilla tätä kaikkea. Sai oikein kunnon potkun meidänkin seksielämä!
Alue: Aihe vapaa
Olen saanut kaiken mitä olen toivonut, ja siltikään en osaa olla täysin tyytyväinen.