Millä klinikoilla annetaan hoitoja yksinäisille naisille? Ja muita huolia...

Lapsettomuus-puolella on juuri keskusteltu näiden kahden välisisitä eroista, onnistuukohan suoran linkin laitto: http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=10168322&p=1&tmode=1&smod…



Mutta sit pitää muistaa että sympaattiset ja kunnolliset heteroperheet saa aina parempaa palvelua kaikkialla, joten kokoemukset ei ole ihan yhteisverrannollisia.

Kiitokset ja kumarrus Tiuhtiaiselle:)

Niinpä olettekin, ihan hypernopeita ja kaiken päälle ihku-ihania!

Ihan yllätyin, kuinka nopsasti vastaus tuli.



Niin minäkin aluksi luulin, että endo (joka diagnosoitu leikkauksella) olisi riittävä, mutta äskettäin kuulin vastaavasta tapauksesta, joka ei saanut Kela-korvauksia vain sen takia, että oli yksin elävä endonainen...Onko Suomessa oikeasti näin epätasa-arvoista kohtelua eri Kelan officeissa?



Hyvä vinkki tuo Ava, vaikka hinnat nyt ovatkin hieman suolaiset. Väestöliitto taitaa olla " avoin jokaiselle" vain paperilla, jos siellä on kuitenkin noin vanhanaikaiset ja jäykät käsitykset. Pitää varmaan käydä Avalla tutustumisvisiitillä ja tutkailla ilmapiiriä. Onko muista klinikoista hyviä kokemuksia (ilman tiukkapipo-asennetta)?

Tosin totta tuokin, että heteroperhe on se normi, jolle taputetaan ja me muut saamme kokea olevamme erilaisia. Olenkin siihen jo henkisesti valmistautunut, nou hätä.





Onko kellään tietoa ivf-lääkkeiden hintatasosta esim. Virossa?

Tai onko joku peräti käynyt siellä hoidoissa? Mikä taso, mikä hinta? Pärjääkö suomella/englannilla?



Omalla kohdallani ivf alkaa syksyllä, koska tuo laki sotkee nyt kuvioita (tietty mun onnella kesällä tulisi hyvä saalis, sitten en plussaisi ja syyskuussa loput alkiot pitäisi heittää roskiin...) Miten teillä muilla, missä vaiheessa olette ja onko jo kokemusta piikityksistä, punktioista ja siirroista?



Kiitos kutsusta, Tiuhtiainen. Mukaan hyppään mielelläni, samassa junassahan tässä mennään ja toivottavasti kaikki perille saakka. Vaikka nyt pitäisikin välillä ravistella luutuneita asenteita (kukas se nyt täällä voi määritellä " oikean" tai " normaalin" perheen???). Pidetään lippu korkealla:)



Kristiina

Ehkä tämä on myöhästynyt vastaus, kun lakikin on jo hyväksytty... Mutta aikaisemmin Tampereen AVA:lla oli erinomainen suhtautuminen erilaisiin perheisiin. Myös Helsingin Fertinovalla ja Kuopion(?) IN-Tiimillä oli liberaali asenne.



Tallinnan lääkkeistä luulisin, että eivät ole paljon halvempia, jos vertaa lääkkeisiin Suomen Kela-korvauksella, ainakin yksi virolainen lääkäri sanoi niin.



Kelakorvaus taas johtuu ilmeisesti puhtaasti lääkärin ruksista, jos se on sairauden hoito-kohdassa, niin tietääkseni Kela ei ole ryhtynyt taannehtivasti korvauksia penkomaan. Minulle kävi jopa niin, että apteekissa osui eteen outo apteekkari, joka ryhtyi laittelemaan kapuloita rattaisiin ja jouduin heidän aloitteestaan selittämään kelalle hoitohistoriaani. Tapaus päättyi siihen, että Kelalta joku vakuutuspäällikkö soitti kotiin ja pahoitteli syvästi apteekin toimintaa ja totesi, ettei korvauksissa ole mitään epäselvää. Että osaa se Kelakin yllättää joskus posistiivisesti!

moikka palstailija, tiuhtiainen ja muut pinolaiset!!



Ja kiitokset vastauksesta, se on nyt erittäin ajankohtainen! T' ytän pyöreät 40 ensi maaliskuussa ja koska kesä ei tuonut elämääni toista puoliskoa, menen heti lomien jälkeen kartoittamaan tilannetta eri klinikoilla...Kuopion IN-Teamiin soitin jo keväällä, mutta ainakin puhelimessa ollut hoitsu oli aika tympeä ja eväsi kättelyssä lääkkeiden Kela-korvauksen (aika jännää, eikös lääkäri se rastin laita). Eli Tampereen AVA on seuraavaksi lähin paikka, eikä Helsinkikään mahdottomuus ole.



Olen työstänyt asiaa jo vuoden ja nyt alkaa konkreettisesti tapahtua. Hieman jännittääkin, suostuuko mun vanheneva ja endon kurittama keho enää ollenkaan yhteistyöhön?



Laittaahan nyt muut samoissa ajatuksissa olevat viestiä palstalle!! Arvaan, että meitä on...



Kaikille huippuhienoa loppukesää ja supersyksyä! Jospa jokunen toivekin oikeasti toteutuisi!



Kesäterkkuja!

Kristiina-68, pahaa endoa sairastava, mutta tulevaisuuteen uskova sinkku

Moi! Ajatus sinkkuäitiydestä on alkanut tosissaan kiinnostamaan, ja kaipaisinkin vielä jonkun verran lisätietoa aiheesta.



Taustaa: Itselläni on taustalla lapsettomuutta. Useampi vuosi ilman ehkäisyä, ovulaation induktioita (6 clomikiertoa sekä 1 menogon + pregnyl). Näitten jälkeen tuli hoidoissa (julkisella puolella) kesätauko ja syksyllä oli aika varattuna IVF- suunnittelukäyntiin. Nämä siis viime vuonna. Ongelmia alkoi olemaan kotona, ja siirsinkin tuota suunnittelukäyntiä kolmella kuukaudella. Sinne asti ei päästy kun ero tuli.



No siitä on selvitty, ja nyt sitten ajatuksissa jatkaa hoitoja yksin. Olisiko kellään tietoa, tehdäänkö näitä hoitoja julkisella puolella, kun tuntuisi helpommalta ottaa yhteyttä minua aikaisemmin hoitaneeseen lääkäriin? Tuntuis, että pääsis nopeammin itse asiaan hänen hoidossa. Mitenkä pitkällä aikataululla noin suurinpiirtein pääsee hoitoihin luovutetuilla siittiöillä?



Ja jos joku vielä muistaisi nettiosoitteita, missä olisi keskustelua tai juttua tästä aiheesta, niin linkkejä kaivattais..



Kiitäen

katya

vain muutamat yksityiset klinikat (mm. Fertinova, Ava, Väestöliitto, muitakin on) ovat antaneet hoitoja naisille, jotka eivät ole parisuhteessa miehen kanssa. Siis julkisella puolella niitä ei ole saanut lainkaan.



Uusi hedelmöityshoitolaki on nyt eduskunnassa hyväksytty ja tilanne tulee monin tavoin muuttumaan, kun laki astuu voimaan ja anonyymien luovutettujen sukusolujen käytöstä luovutaan. Luultavasti (oletettavasti, koska ainakin Ruotsissa kävi niin) syntyy jonkinlaisia jonoja, ehkä pitkiäkin, aluksi. Mutta. Lain ei pitäisi tulla voimaan kuin vasta loppukeväästä tai ensi kevään aikana.



Lakiasiaa kannattaa kuitenkin seurata. Siitä saa tietoa mm. sivustosta www.toivottulapsi.com, jonka materiaalista tosin valtaosa on tehty avaraa lakia lobatessa..



Ana

En ole vähään aikaa täällä edes muistanut käydä, kun meillä on ollut hoitojen suhteen vähän hiljaista. Mutta kuulisin mielelläni miten sinulla projekti on edennyt, joko olet ottanut yhteyttä klinikoihin? Meillä homma meni niin, että ollaan menossa lopulta Jyväskylän In-Tiimiin kyselemään josko saadaan hoitoja (meillä on vähän monimutkainen ja kummallinen luovuttajasysteemi eikä vaikuta siltä että Helsingissä saisi hoitoja). Sinuna en uskoisi tympeiden hoitsujen sanaa vaan vaatisin päästä lääkärin kanssa puhumaan.



Halauksia ja uskoa tulevaan!

Moi Tiuhtiainen ja muut!



Syksyä olen koko kesän odottanut ja nyt oikeasti alkaa hieman positiivisesti jänskättääkin. Vieläkö vanhasta olisi äidiksi? Kun kävin julkisella endo-kontrollissa, niin kuulin pääseväni heille heti IVF:ään - siis jos sitä miestä olisi...Mutta kun ei ole. Taitaa olla yksityinen ainoa vaihtoehto, vaikkain kalliinpuoleinen (elämääni tuli hieman yllätysmenoja, joten nyt pitää laskea budjettiakin tiukasti).



Miten teillä prosessi etenee? Ja minkälaista kohtelua saitte Jkylässä? Mulle oli totaalipettymys Kuopion InTiimin hoitsu. Kuopio ja Tampere ja tietty Jkylä ovat mulle lähimmät yksityiset klinikat, ajattelin soitella aikaa ensi viikolla.



Hieman olen miettinyt myös puolitutun homomiehen pyytämistä isäehdokkaaksi julkiselle, mutta arveluttaa...Jos keitän tämän tuntemattoman kanssa elämäni sopan, jossa kiistakapulana ja kärsijänä on oma lapsi...Mielipidettäsi ja kokemuksiasi odottelen, Tiuhtiainen:)



Ja ISO syli halionnea teille:)



kristiina

Syksyä täälläkin, eikä oiekastaan edes odotellan vaan ainakin tänään vesisateessa koiran kanssa pihalla seistessä tuntui että ihan oiekasti jo eletään...



Jyväskylä oli kiva kokemus. Sekä hoitaja että lääkäri oli mukavia eikä yskineet ainakaan meidän epätyypillisen kolmiapilaperheen suhteen. Totta kai pitää käydä psykologilla puhumassa, mutta senkin saa itse valita ja täältä pk-seudulta, ainoa kriteeri on että on jotenkin perillä h-hoidoista ja sateenkaariperheistä. Tuli sellainen käsitys ettei siihenkään ole syynä muu kuin se, että lääkäri haluaa että hänellä on jokin ulkopuolinen lausunto siitä että ollaan tolkkupäisiä vanhemmiksi ja pohdittu kuvio kokonaan. Siis suosittelen! Sinkkuäiteihin on varmaan kuitenkin vähintään yhtä positiivinen suhtautuminen kuin meihin " kummallisuuksiin" :-)



Kysyit mielipidettä tutun luovuttajan kanssa perheen perustamisesta. Minusta ei kuulostaisi yhtään pöllömmältä ratkaisulta tuo vanhemmuuden jakaminen tutun h-miehen kanssa. Vähän samanlaiseen ratkaisuun päädyimme itsekin. Alunperin ajattelimme että kyse on pelkästä luovutuksesta, mutta nyt kun puolisen vuotta on veivattu ja puhuttu ja rakennettu tätä kuviota, onkin minusta alkanut tuntua siltä että tällä luovuttajalla pitäisi olla ihan oikea vanhemman suhde lapseen, vaikka olisikin etävanhempi. Joten meistä on nyt ap suunnitelmien sijaan tulossa kolmiapilaperhe.



Onhan se totta että aina on riski että tulee riitaa ja väärinymmärryksiä. Eniten varmaan suhteessa tapaamisoikeuksiin ja elätykseen, kasvatusvalintoihin yms. Kun kuitenkin riitaiset eronneet paritkin, jotka ovat lapset tehneet sillä ajatuksella että yhdessä ollaan ikuisesti, kykenee sopimaan näistä asioista, miksei aikuiset ihmiset jotka tietoisesti rakentaa perheensä tietynlaiseksi? Aivan varmasti tulee aina yllätyksiä. Sitä ei ehkä osaa etukäteen ajatellakaan miten paljon sitä lasta rakastaa ja miten vaikea siitä olisi olla erossa. Sellainen aiesopimus on hyvä tehdä ja pohtia huolella etukäteen sekä kahdestaan että lähipiirin kanssa niitä omia ja toisen odotuksia. Sittenhän kun lapsi on syntynyt voi suunnitelmiin hakea vahvistuksen myös virallista kautta.



Minä olen tämän asian ajatellut niin, että tunnettu luovuttaja ja ehkä jopa ylimääräinen etä-perheenjäsen on lopulta kaikkine kuvioineen kuitenkin lapselle helpompi selittää, kuin anonyymi luovuttaja. Mutta perheitä on erilaisia ja yhden totuus ei sitä ole aina toiselle.



Halauksia ja viisautta, valoa sekä rakkautta pohdintoihisi! Tiedän, että osaat tehdä oikean valinnan sinun ja syntymättömän lapsesi kannalta.

Annoit paljon valoa ja uskoa ajatuksieni pohjaksi:)

On se ihmeellistä, kuinka harvojen kanssa loppujen lopuksi voi näistä asioista (kun poiketaan nk. normeista, mitä ne nyt ikinä ovatkaan...) vaihtaa ajatuksia! Ja tosi hienoa, että teillä käynti meni hyvin. Nyt varpaat pystyyn, että jatkokin sujuisi yhtä mukavissa merkeissä (haleja, oikein isoja sylihaleja teille kaikille kolmelle)!!



Ilmeisesti se psykologitapaaminen oli yhden kerran juttu ja päätös/suositus tuli sillä kuntoon? Mitä kaikkea siinä kyseltiin vai oliko se peräti rakentava keskustelu? Ja saako tämän psykologin todella itse valita omalta asuinpaikaltaan tai muualta (yksityisenä)? Ehkä jotain tälläistä pitäisi suositella jokaiselle muksua odottavalle perheelle. Joskus kun tuntuu, että (anteeksi näin raaka ilmaisu) vallan kummallisille normaaleille normivanhemmille suodaan vanhemmuus, mutta jos hiukan on erilainen, niin sepäs on jotain. Ainakin me (positiivisesti) erilaiset olemme taatusti pohtineet tätä ratkaisua monta kertaa ja monelta kantilta.



Kiva kuulla, että teilläkin on hieman samanlainen isyyssysteemi kuin olen itse ajatellut. Jotenkin haluaisin jakaa odotusta ja muksuaikaa jonkun oikeasti läheisen kanssa ja olisihan se hyvä olla lapselle oikea isäkin olemassa. Tuttavapiirissäni on ollut muutamia tosi kiukkuisia eroja, joten niistä olen ehkä imenyt liikaakin epäilyjä - kiitos kun palautit realismia peliin. Toki sopimus on hyvä ja viisasta tehdä. Millaisen te teitte? Tunnustaako isä lapsensa ja osallistuuko myös elatukseen (anteeksi uteluni, mutta näitä juttuja olen nyt itsekin pohtinut). Ja kun kuitenkin joskus tulee se päivä, että lapsi kysyy isästään. Oikein en ole vielä löytänyt hyvää vastausta sille, että isä on spermapankista.



Kiitos Tiuhtiainen ihanista ja rohkaisevista sanoista. Uskon, että meillä molemmilla on nyt hyvät tuulet puolellamme ja haaveistamme tulee totta!



Vaihdetaan kokemuksia ja ajatuksia täällä - nyt luen palstaa useamman kerran viikossa. Kesällä hieman vieraannuin koko netistä...



T.Kristiina

on nimittäin melko lailla liian myöhä ajatella yhtään mitään tai ainakaan mitään järkevää. Kun tunnin, pari pyörin sängyssä ja ajattelin vaan työasioita, totesin että tulen nyt sitten kirjoittamaan ylös ne fantastisen hienot (?) ideani jotta ei tarvitse ajatella aktiivisesti ettei unohda unen aikana, ja sit huomenna voi käydä ne vähän kriittisemmin läpi. Mut siitähän mä vaan piristyin, ja nyt alkaa jo ahdistaa ettei ole enää montaa tuntia ennen kuin kello soi ja sepä vasta onkin hyvin herättävä ajatus ja... Taidan tarvita lomaa!!!



Kiva että ajatuksistani oli hyötyä. Mä olen aina luottanut siihen että ihminen pystyy lopulta tekemään parhaat mahdolliset ratkaisut elämäänsä koskien, jos hän vain uskaltaa itse siihen eikä pelkää liikaa sitä mitä muut ajattelee. Ja onhan se näissä lapsiasioissa erityisesti niin, että vaikka tekis ihan typeriäkin ratkaisuja joita harmittelee jälkeen päin, niin ainakin on sitten se ihana lapsi olemassa, joka varmasti saa tuntemaan ettei se nyt niin läpensä pöllö juttu ollutkaan vaikka luovuttajaksi sattuisikin aivan täysi torvi :-)



Ei olla vielä käyty psykologilla. Meillä on vähän ylimääräistä hässäkkää tässä, mutta tosiaan jos tämä ensimmäinen jolle nyt on varattu aika onkin täysi mulkero, mennään toiselle kunnes löydetään se meidän ainutlaatuista ymmärtävä ja tukeva tyyppi. Ihan oikeasti ainakin J:kylän in-tiimi antoi luvan valita itse vapaasti yksityisen psykologin.



Oon samaa mieltä tosta psykologin hyödyllisyydestä. Tokihan sitten on neuvolat yms joissa voidaan pyrkiä ohjaamaan kun " vahinko on jo tapahtunut" mutta joidenkin kyllä kannattaisi pysähtyä miettimään olisko se ehkäisykapseli sittenkin hyvä vaihtoehto ainakin kymmeneksi vuodeksi... Onhan niitä ongelmia ja huonoa vanhemmuutta meillä sateenkaarivanhemmillakin, osittain samoja kuin muilla ja osittain ehkä ihan ainutlaatuisia.



Meillä isä ei tunnusta isyyttään ainakaan ennen kuin laki perheen sisäisestä adoptiosta on tullut voimaan ja vaimoni vanhemmuus saadaan vahvistettua. Kun näkee sitten millainen siitä laista on tullakseen, neuvotellaan tilanne uudelleen. Meillä on sopimus vielä tekemättä, joten kerron vain omia suunnitelmiani elatuksen suhteen (ei siis olla sovittu näin mutta itse olen funtsinut). Minusta hän osallistuu niiltä osin kun lapsi viettää aikaa hänen kanssaan - ei aiota pakata eväitä mukaan mummulareissuille ;-) Voi olla että jos tulee jotain isompia hankintoja tms niin neuvotellaan asiasta, mutta noin pääsääntöisesti lapsen kuluista vastaisi ne lähivanhemmat eli minä ja vaimoni. Jos hän sen sijaan haluaa vaikka säästää lapselle rahastoon tms. ja sitä kautta osallistua mahdollisesti joskus tuleviin suuriin hankintoihin (ajokortti, auto, ensiasunto...) on se hänen oma asiansa.



Ei, nyt on ihan pakko mennä keittämään kupillinen vahvaa yrttiteetä. Josko se kolauttaisi tajun kankaalle niin että saisin nukuttua vielä tänä yönä.



Halauksia ja iloista asioiden pohtimista - tämä kaikki on aivan mahtavaa ja elämä on mahdollisuuksia täynnä!

Taidetaan me käydä kaksistaan täällä keskustelua - tervetuloa nyt muutkin mukaan! Aina on hyvä kuulla näkökulmia ja ideoita monesta vinkkelistä:)



TIUHTIAINEN: tutulta nuo yökukkeloinnit kuulostavat. Olen itsekin aika mestari kääntämään rytmini aivan yöihmiseksi. Ja sitten aamulla kaduttaa niin vietävästi...Mutta yö on luovaa aikaa, mulla on oikein lehtiö ja kynä aina sängyn vieressä, niin voi ideat laittaa muistiin ihan tuoreeltaan...Monta hyvää, jopa loistavaa, järjenpamausta olen saanut puolihorroksessa, jossain intuition rajapinnoilla. Olisipa jännä kurkistaa tulevaisuuteen; näinkös me sitten kukkelehditaan pikkuisen kanssa aamuyöllä...



Itsekin olen nyt ajatellut paljon niinkin raadollista asiaa kuin sitä sopimuspuolta isän kanssa. Kun olen nähnyt kovin kiukkuisia riitoja lapsista, niin en haluaisi sellaiseen itse ehdoin tahdoin joutua. Mutta kun ei kaikkeen voi varautua, niin kaiketi realismilla ja järjellä sitteen vaan eteenpäin. Ettei se pääasia eli eläminen unohdu. Mutta kuitenkin...Olettekos ajatelleet kysäistä ihan juridista neuvoa? Kyllä minustakin olisi hienoa, jos isä osallistuisi jotenkin lapsen kuluihin. Mutta ennenkaikkea olisi oikeasti läsnä ja luottamuksen arvoinen. Se olisi jo paljon se.



Joko olette psykologin valinneet? Kerro kokemuksista, jos löytyy sopivan laajakatseisesti ajatteleva, niin laita infoa tänne. Kyllä sitä pienestä kaupungista mieluusti matkustaa muualle psykologitapaamiseen, jos järkevä löytyy. Mulla on se " ongelma" , että asun niin pienessä kaupungissa, että kaikkien asiat ovat enemmän vähemmän yhteisiä. Ja siksi olen ajatellut hoitaa nämä asiat muualla, vaikken nyt erikoisemmin ole ikinä häiriintynyt ulkopuolisten ajatuksista ja puheista.



Joko teillä hoidot alkoivat? Minä nyt keräilen viikonlopun rohkeutta puhua tästä asiasta tuolle homopuolitutulleni. Hieman kyllä jänskättää, miten hän suhtautuu. On kyllä aika avarakatseinen ja elämää nähnyt, mutta kuitenkin...



Ihanaa lähestyvää viikonloppua, nautitaan syksyn sadepisaroiden tanssista ikkunassa, punehtuvista ruskalehdistä ja muista elämän pikku ihmeistä:)



Kristiina yövirkkuna (ja kauhulla ajattelee huomista 06.00 herätystä...)

Nyt menee jo niin yksityiskohtia sisältäviin asioihin, että mitä jos siirretään keskustelu sähköpostiin? Saat mut kiinni osoitteesta tää mun nimimerkki@gmail.com (kai ymmärsit?)



Palaillaan :-)



tiuhtiainen

hei Kristiina,



näitä rakennettuja perheitä kun harrastetaan sateenkaariperheissä enemmänkin, aihetta sivuavaa kirjallisuutta on olemassa.



Esim. aiesopimusasioita käsitellään Tiia Aarnipuun Sateenkaariperheen ABC-kirjassa. Ja jos luet ruotsia, suosittelen ruotsalaista Stenholm & Strömberg: Homofamiljer -kirjaa, jossa on kuvattu vaikka minkä muotoisia perheitä. Kirja perustuu siis haastatteluihin.



Ana,

apilaperheellinen itsekin

Joo, itsekin luen juuri parhaillaan tuota Homofamiljer -kirjaa ja se on kyllä tosi hyvä. Siinä on monenlaista näkökulmaa sekä apilaperheen että muiden järjestelyjen kannalta ja oikeasti arjen makuista pohdintaa eri ratkaisujen hyvistä ja huonoista puolista.



Ja siis ihan konkreettisia asioita, joita kannattaa pohtia, alkaen siitä miten tapaamiset vauva-aikana toteutetaan, minkälaisia konflikteja voi tulla ja miten niihin varautuisi ja muuta.



Että siis suosittelen.

Ja kiitokset tuosta mainiolta kuulostavasta kirjavinkistä! Täytyy nyt herätellä uinuvassa olevaa ruotsiani ja kaivella sanakirjaa tueksi. Just noita käytännön näkökulmia pohdiskelen nyt eli osui kyllä suoraan asiaan! On jotenkin aika hassua, että nämä " erilaiset" perheet ovat edelleen meillä tabu. Se heteroperhe kahdella lapsella on edelleen ainoa normi, ihan puistattaa, kun se ei todellakaan ole ainoa selväpäinen tapa kasvattaa lapsia...



On se ihanaa, kerrassaan jopa uskomatonta, että vasta täällä palstalla kohtasin tilannettani oikeasti ymmärätviä kanssakulkijoita:)



Lämmin halaus teille kaikille!



TIUHTIAINEN: jep, heitän meiliä, tsekataan, toimiiko yhteys!



Ja laittakaa ihmeessä tänne kokemuksia, ajatuksia ym. Lueskelen tätä palstaa nyt iltojeni iloksi.



T.Kristina